Tampereen Insinöörit ry järjesti maanantaina 21.10. keskustelutilaisuuden, jossa aiheena oli Suomen tuottavuuskasvun tekijät ja näkymät.
Tilaisuuteen oli kutsuttu pirkanmaalaisia kansanedustajia. Mukaan saapuivat kokoomuksen Pauli Kiuru ja Arto Satonen, perussuomalaisten Veijo Niemi ja SDP:n Lauri Lyly.
Keskustelun alustajana toimi Mika Maliranta, joka on Työn ja talouden tutkimuksen eli Laboren johtaja sekä osa-aikainen taloustieteen professori Jyväskylän yliopistossa.
Toinen jalka laahaa
Vertailtaessa Suomalaisen yrityssektorin tuottavuutta suhteessa muun muassa Yhdysvaltoihin, Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan ja Ranskaan, on Suomi pystynyt kirimään kärkimaiden perässä hyvää vauhtia aina vuoteen 2008 saakka. Kansainvälisen finanssikriisin aikana tapahtui pudotusta yrityssektorin tuottavuudessa. Ja hidasta nousua välillä alaspäin kompuroiden jatkui aina vuoteen 2015 saakka. Muualla maailmassa finanssikriisin jälkeen yrityssektorin tuottavuus on ottanut taas mukavan noususuhdanteen. Suomessakin nousua on tapahtunut, mutta se on ollut hitaampaa.
– Iso kysymys on, miksi me emme pääse ylöspäin, kysyy Mika Maliranta ja jatkaa; selvyyttä saa, kun tutkitaan työn tuottavuuden kehitystä erikseen teollisuuden ja yksityisten palveluiden välillä. Suomen teollisuudessa työn tuottavuus ei ole erityinen ongelma. Meidän ongelmamme on toisessa jalassa, yksityisissä palveluissa. Siellä suomalainen työn tuottavuus on selvästi matalampaa kuin muiden maiden yksityisissä palveluissa.
Vaikka Suomi ei ole vielä tuottavuudeltaan yltänyt pohjoismaiseen kärkeen, ei Malinen näe tätä ongelmana.
– On ollut paljon jupinaa siitä, että vuodesta 2007 lähtien on julkisuudessa annettu väärä kuva siitä, ettei ole tapahtunut yhtään talouskasvua. Totuus on se, että tilanne koostuu kahdesta vaiheesta. Ensin tuli vajoama, jonka jälkeen käynnistyi taas nousu. Saadaan kuva, missä 2000-vuoden loppupuolella tapahtui joku vahinko, joka lähti pikku hiljaa korjaantumaan. Ja kun tarkemmin katsomme, on meidän hyvä syy olettaa, että talouskasvu on jatkunut siitä, kun se vuonna 2015 alkoi.
Työikäiset vähentyneet
Maliranta mukaan, että elintasomme kasvu pohjautuu kolmeen asiaan: kuinka paljon työtuntia kohden syntyy bruttokansantuotetta, mikä on meidän työikäisen väestömme osuus ja miten paljon töitä tehdään.
– Meidän ongelmamme on se, että 2010 tapahtui asioissa merkittävä käänne. Silloin 20–69 vuotiaitten osuus suhteessa väestöön lähti putoamaan. Tämä on yksi talouskasvuamme hidastava tekijä. Tätä on kuitenkin kompensoinut se, että 20–69 vuotias väestö tekee entistä enemmän töitä.
Tuottavuus kasvaa
– Kansantalouden tuottavuuden on mahdollista kasvaa, vaikka yhdessäkään yrityksessä tuottavuus ei olisi kasvanut. Tämä on mahdollista siksi, että yrityskentällä tapahtuu luonnollista muutosta, eli tuottamattomampia yrityksiä poistuu ja jäljelle jäävät saavat heiltä osaajia. Lisäksi jatkuvasti perustetaan uusia tuottoisia yrityksiä. Jos menestystä ei syystä tai toisesta tule, joskus on vain parempi heittää hanskat tiskiin.
Pärjätäkseen yrityksen täytyy kehittää joku tuote, joka on muita parempi tai tuotantotapa, joka on muita tehokkaampi. Innovaatioihin investoidaan ja se, joka onnistuu, pääsee muitten ohi ja kerää voitot. Malinen muistuttaa, että jos on kaksikin yritystä, jotka yrittävät tosissaan ja jos vain toinen niistä onnistuu tekemään voittoa, kansantalous menee eteenpäin.
Panostusta osaavaan työvoimaan
Uusissa (alle 5-vuotta vanhat) ja nuorissa (yli 6-10-vuotta vanhat) yrityksissä suuri osa toiminnasta tapahtuu tutkimuksen ja kehittämisen alueella. Tutkimuksen ja kehittämisen kautta syntyy uusia tuotteita ja palveluita ja tuotantomenetelmiä. Maliranta muistuttaa, että tämä asettaa työvoimalle tietynlaisia vaatimuksia.
– Tutkimus osoittaa, että korkeasti koulutettujen osaajien kysyntä on erityisen korkeaa yrityksen elinkaaren alkuvaiheessa. Eli siinä vaiheessa, missä yritystä rakennetaan ja missä yritykseen valmistellaan työkaluja. Kun työkalut ovat valmiina ja on siirrytty skaalaamisvaiheeseen (kasvuvaiheeseen), tarvitaan yrityksissä yleensä ammatillista osaamista. Korkeakoulutus ja ammatillinen koulutus ovat toisiaan täydentäviä, mutta usein niiden tarve on ajallisesti erilainen.
Työvoiman osaaminen tutkimusten mukaan tällä hetkellä Suomessa on vielä ihan hyvää. Malirannan mukaan tulevaisuudessa on kuitenkin odotettavissa ongelmia. Tällä hetkellä 25–64-vuotiaista korkeasti koulutettujen määrässä olemme kansanvälisesti ihan hyvällä tasolla. Mutta katsottaessa samaa ryhmää ikähaarukalla 25–34-vuotiaat, jää Suomi kansainvälisellä tilastolla maiden häntäpäähän Chilen ja Turkin väliin.
Teksti ja kuva: Terhi Viianen, graafi: Mika Maliranta (Labore)