Tamkin rehtori Tapio Kujala näkee työpaikassaan paljon mahdollisuuksia ja uskoo, että Tampereen imu jatkuu tulevaisuudessakin. Itse hän on kerryttänyt kokemusta myös ulkomailta.
Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Kujala haluaa opinahjon pitävän enemmän ääntä saavutuksistaan.
Tamperelainen ”tehdään nyt, eikä pidetä ääntä” -mentaliteetti kiinnitti häneen huomion ensimmäisenä, kun hän aloitti työt viime vuoden alussa.
– Sen olen tuonut tullessani, että meidän tekemisemme ei ole sen vähäpätöisempää suhteessa vaikka yliopistoon. Meidän pitää osata kertoa siitä ulospäin.
Monipuolinen työura journalismissa ja opetusalalla antaa eväitä saavutuksista kertomiseen.
Mediakoulutusta Lähi-idässä
Lapsena Kujala halusi poliisiksi ja papiksi. Ensimmäinen opiskeltu ammatti oli kuitenkin kirkon nuorisotyönohjaaja. Viimeisen harjoittelunsa Kujala teki Ylen nuoriso-ohjelmissa, ja jäi sille tielle. Armeijassa ollessaan hän teki varusmiesohjelmaa Ylelle, ja vakinaistaminen tapahtui, kun Radio Suomi, Yle Mafia ja Ylen Ykkönen aloittivat toimintansa.
– Olen tehnyt kaiken väärin päin elämässäni, Kujala sanoo.
Vasta työllistyttyään media-alalla hän opiskeli maisterin paperit journalismista, väitteli tohtoriksi Tampereelta ja suoritti pedagogiset opinnot. Nurinkurinen järjestys on aiheuttanut myös huvittavia tilanteita.
– Jyväskylän yliopistossa oli hassu tilanne, kun olin kirjoittanut Radiotyön perusteet -kirjan, joka oli siellä oppikirjana. En saanut osallistua harjoituskursseihin, kun siellä käytettiin tekemääni oppikirjaa.
Ylestä Kujala siirtyi ensin perustamaan media-alan koulutusta Diakonia-ammattikorkeakouluun Turkuun ja myöhemmin johtamaan kyseistä yksikköä. Siellä ollessaan häntä pyydettiin järjestämään mediakoulutusta Israelin ja Palestiinan itsehallintoalueelle. Ensimmäisenä rakennettiin Birzeitin yliopistoon radiostudio ja koulutettiin ryhmiä radiotyöhön.
– Yksi kurssilaisista perusti Betlehemiin radioaseman, ja pyysi minua kouluttamaan. Sanoin, että anna mä mietin lentokoneessa.
Kujala oli juuri aloittanut työt Turussa medianomien kouluttamisen parissa, ja mietti, ettei hänellä mitenkään riitä aika Betlehemiin. Lentokoneessa syntyi kuitenkin ajatus: saisiko tästä ulkoministeriön kehitysyhteistyöprojektin? Idea kantoi ja sai vihreää valoa ministeriltä. – Perusidea oli se, että menimme medianomiopiskelijoiden kanssa ja koulutimme radioaseman työntekijät. Se onnistui tosi hyvin ja oli opiskelijoille mieletön tilaisuus. Radioasema on edelleen toiminnassa siellä.
Siitä alkoi projektien suma: Kujalalla oli viisi kolmen vuoden projektia kyseisen radioaseman kanssa ja yhden Betlehemin yliopiston kanssa. Sinne hän suunnitteli myös tv-studion.
– Vaikka en ole insinööri, minulla on aina ollut henkilökohtainen kiinnostus teknologiaan.
Insinööreistä pulaa
Tamkiin Kujala tuli Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtorin paikalta, jossa viihtyi hyvin eikä hakenut vaihtoehtoa. Puhelinkeskustelu konsultin kanssa kuitenkin innosti hakemaan Tampereelle.
– Ja tässä ollaan, Kujala sanoo.
Ensimmäinen työvuosi on ollut työntäyteinen. Asioita on valmisteltu ja tehty paljon, ja se sopii rehtorille.
– En oikein muuten osaisi ollakaan.
Siinä missä Diak oli tiukasti profiloitunut sosiaali- ja terveysalalle ja kirkon alaan, Tamkin kaltaisessa monialaisessa korkeakoulussa on Kujalan mukaan suuremmat mahdollisuudet.
– Täällä nähdään helpommin, mihin tulevaisuuden alat kehittyvät: Eivät puhtaasti jo olemassa oleviin aloihin vaan niiden välimaastoon.
Yllätyksenä on tullut myös viesti osaajapulasta, joka tulee vahvasti tekniikan alalta: on kyse sitten rakennus-, teknologia- tai konepajapuolelta.
– En ole ihan varma, onko tilanne aidosti sellainen, mutta sitä puhetta näyttää yhteiskunnassa olevan paljon tällä hetkellä. Koulutustehtävää meillä riittää.
Vaikea matematiikka
Lähi-idässä Kujalaa on uhkailtu M16-rynnäkkökiväärillä ja harhalaukaustilanteessa viereen katuun on pamahtanut luoti. Kerran tankki kääntyi Kujalan autoa päin, kun hän yritti päästä Betlehemistä Jerusalemiin toisen intifadan alun aikaan.
– Kun näet sellaisen tankin kääntyvän sinuun päin, niin vähemmästäkin menee pupu pöksyyn. Siitä selvittiin, kun rauhallisesti käyttäytyi.
Ammattikorkeakoulussa työ on huomattavasti vaarattomampaa ja ongelmatilanteet ovat arkisia. Tamkissa päänvaivaa ja mietiskelyä on aiheuttanut insinöörikoulutuksen matematiikka, joka on varsin vaativaa. Kujala pohtii, minkälaiset valmiudet opiskelijoilla on toisen asteen jälkeen matematiikan opiskeluun. Toisaalta liialti helpotettu opetus ei motivoi nuoria.
– Tällä hetkellä mietitään sitä, miten matematiikka kytketään voimakkaammin ammattiaineisiin.
Vaikeudet matematiikassa aiheuttavat sen verran keskeyttämisiä, että sen hoitamista täytyy miettiä. Tavoitteena on saada opiskelija ymmärtämään, miksi matematiikkaa tarvitsee.
– Lähtökohtaisesti emme voi matematiikan opetusta heikentää, vaan sitä pitää vahvistaa. Kysymys on siitä, miten se tehdään niin että se motivoi. Se on meillä työn alla parhaillaan.
Tamkissa on insinöörialoja reilusti toistakymmentä. Viidestä koulutusyksiköstä suurin on sosiaali- ja terveysala, mutta tekniikan alat on jaettu kahteen yksikköön. Jos kaikki olisivat samassa, tekniikan ala olisi suurin.
Tulevaisuus on monialainen
Tamk on pysytellyt Suomen suosituimpien ammattikorkeakoulujen kolmen kärjessä. Kujala uskoo hakukohdemenestyksen jatkuvan tulevaisuudessakin. Yksi vahvuus on kaupungissa. Tampereen imu on hyvä, ja korkeakoulujen ja kaupungin välinen yhteistyö saa kiitosta.
– Kaupunki tukee hyvin korkeakouluja, mutta me myös tuomme alueelle valtavasti. Ilman meitä Tampere ei olisi Tampere.
Tulevaisuudessa ulkomaalaisten opiskelijoiden merkitys kasvaa. Heidät pitäisi saada myös jäämään töihin Suomeen kouluttautumisen jälkeen. Tamk on yritysten apuna siinä, että kynnys ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaamiseen madaltuisi. On kokeiltu tandem-harjoittelua, jossa yrityksessä on samaan aikaan harjoittelussa suomalainen ja ulkomaalainen opiskelija. Suomalainen opiskelija voi toimia samalla vähän tulkkina.
– Usein voi olla mielikuva, että kaikki ohjeet täytyy olla englanniksi, mutta voihan sitä rakentaa vähitellen.
Toisaalta esimerkiksi rakennustyömailla kansainväliset työntekijät ovat arkipäivää.
– Silti ei tiettävästi rakenneta sen huonompia taloja kuin ennenkään.
Tekniikan ajan tulevaisuuden Kujala näkee monialaisena. Hän uskoo innovointiin ja eri alojen törmäytykseen. Esimerkiksi hyvinvointiteknologiassa tarvitaan insinöörejä ja sote-alan ammattilaisia. Liiketalouden ja teknologian saralla on varmasti paljon sovelluksia keksimättä. Tällä hetkellä Tamkissa mietitään esimerkiksi globaalia ongelmaa, vaateteollisuutta, ja sitä, miten jätteeksi päätyvät vaatteet saataisiin kiertoon. Siinä yhdistyvät vaateteollisuus ja tekstiili-insinöörien koulutus sekä toisaalta liiketalouden osaaminen siinä, että ratkaisu saadaan brändättyä hyvin.
Tässä ollaan ammattikorkeakoulujen ytimessä.
– Ammattikorkeakoulujen henkeen kuuluu, että yritetään ratkoa maailman globaaleja ongelmia, Kujala sanoo.
Teksti ja kuva: Laura Ikävalko