Insinööri Julius Setälällä on vankka kokemus järjestötyöstä. Opiskeluaikanaan hän oli mukana Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:n sekä Insinööriopiskelijat IOL ry:n toiminnassa. Lisäksi hän on ollut Insinööriliiton järjestövaliokunnan jäsen ja toiminut Puusuutarit ry:ssä talouspäällikkönä. Yhdeksi tärkeimmäksi asiaksi järjestötoiminnassa Setälä mainitsee yhteisöllisyyden.
Setälä tuli mukaan Tampereen Insinöörien toimintaan kaksi vuotta sitten ja siitä lähtien hän ollut aktiivisesti mukana TI:n nuorjäsentiimissä. Vuoden vaihteessa hän aloitti uutena jäsenenä hallituksessa.
Setälä valmistui Tampereen ammattikorkeakoulusta rakennus- ja ympäristötekniikan insinööriksi kaksi vuotta sitten. Kipinä rakennusalaa kohtaan syttyi jo lukioikäisenä hänen ollessaan kesätöissä rakennustyömaalla.
– Lukion jälkeen insinöörin tutkinto alkoi kiinnostamaan – ja luonnollisesti rakennusala, josta minulla oli jo työkokemusta. Isäni, veljeni ja tätini ovat suuntautuneet myös rakennusalalle eli tässä on lisäksi taustalla tietynlainen sukurasite, Setälä naurahtaa.
Aika liittyä TI:n hallitukseen
Valmistuttuaan Setälän ensisijaisena tavoitteena oli hankkia työpaikka, jonka hän löysikin melko pian. Nyt kun työasiat ovat kunnossa, on Setälällä paremmin aikaa paneutua hallitustyöskentelyyn.
–Alkoi tuntua siltä, että nyt voisin ottaa uuden haasteen vastaan ja hakeutua mukaan Tampereen Insinöörien hallitukseen. Tavallaan se on ollut mielessä koko ajan – luonnollisena siirtymänä opiskelijajärjestöissä toimimisen jälkeen, Setälä tarkentaa.
Vuosien varrella insinöörijärjestöjen toiminta on ehtinyt tulla Setälälle tutuksi. Hän on ollut mukana Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:n sekä Insinööriopiskelijaliitto IOL ry:n hallituksessa. Lisäksi hän on toiminut talouspäällikkönä rakennusinsinööriopiskelijoiden yhdistyksessä nimeltä Puusuutarit ry.
– TIRO:ssa toimin ensimmäisen vuoden rahastonhoitajana ja toisen vuoden varapuheenjohtajana. Silloin tuli työnnettyä kädet hyvinkin syvälle TIRO ry:n toiminnantarkastuksiin ja tilinpäätöksiin, jotka olivat muutamia vuosia jäljessä. Niitä tuli sitten yhdessä hallituskollegoiden kanssa selviteltyä, Setälä muistelee.
Insinööriopiskelijaliitossa (IOL ry) toimiessaan Setälä kuului sisäiseen järjestötiimiin, jossa hän oli mukana kehittämässä toimintaa ja koulutuksia. Elettiin vuotta 2020 eli aikaa, jolloin koronaviruspandemia pyyhkäisi ryminällä Suomeen. Koronan myötä tulivat rajoitukset ja karanteenit. Paikkoja suljettiin ja perinteisiä tapahtumia jouduttiin perumaan.
– Tarkoituksenamme oli silloin järjestää opiskelijoille JJNP (Järjestöjohdon neuvottelupäivät). Kun suunnitelmat oltiin saatu valmiiksi, tulikin pandemia päälle ja homma keskeytettiin.
Insinööriopiskelijaliiton JJNP päästiin sinä vuonna kuitenkin toteuttamaan webinaarimuodossa.
Vaikuttamassa osana yhteisöä
Setälä lähtee mukaan hallitukseen odottavaisin mielin. Mukana hallituksessa on joitakin hänen vanhoja tuttujaan, mutta myös täysin uusia kasvoja. Hän kokee, että Tampereen Insinöörit ovat ottaneet hänet vastaan hyvin.
Yhdeksi merkityksellisimmäksi asiaksi itselleen järjestötyössä Setälä nostaa yhteisöllisyyden.
– Se on isoin asia, joka on pitänyt minut mukana. Saan henkilökohtaisesti paljon siitä, että pystyn olemaan hyödyksi ja osana yhteisöä. Panostamaan asioihin ja siihen miten ne tehdään – ja sitä kautta tuomaan oman mielipiteeni kuuluviin.
Setälä kertoo oppineensa järjestöissä toimiessaan muun muassa ajan hallintaa.
– Olen luonteeltani sellainen, että minun on ollut hankala sanoa vastuille ja tehtäville ei. Aika paljon olen joutunut sitä opettelemaan. Olen oppinut myös tietynlaista projektihenkisyyttä eli sitä, että asioita tehdään yhdessä ja tietynalaisella aikataululla.
Systemaattisuutta spontaaniuden tilalle
Tätä juttua tehdessä eletään vasta joulukuun alkupuolta, eivätkä hallituksen tiimijaot ole vielä selvinneet. Eniten Setälää kiinnostavat nuorjäsentiimi sekä taloudenhoitajan pesti. Mikäli Setälä nimetään Tampereen Insinöörien taloudenhoitajaksi, vetovastuun nuorjäsentiimistä ottaa joku muu.
– Tulen satavarmasti kuitenkin olemaan myös nuorjäsentiimin toiminnassa mukana. Sille minulla on kaikista eniten annettavaa ja siellä minun omaa panostani tarvitaan eniten.
Setälän mielestä nuorjäsentiimin toiminnasta pitäisi tehdä systemaattisempaa.
– Viime vuonna meillä oli kaikenlaisia ideoita, mutta aikataulullisista syistä johtuen ne jäivät toteuttamatta. Toimintaan pitäisi saada rutiininomaisempi varmuus, Setälä pohtii.
Hän haluaisi, että tulevaisuudessa nuorjäsentiimiin otettaisiin mukaan enemmän aktiiveja. Tähän asti nuorjäsentiimi on haluttu pitää pienenä. Mukana on ollut kolmesta seitsemään henkilöä, ja hommia on tehty hyvinkin tiiviisti.
Pienen ryhmän etuna on se, että luottamus tiimitovereita kohtaan syntyy yleensä nopeammin. Myös kommunikointi on usein helpompaa. Viime vuonna kävi kuitenkin selväksi, että asialla on myös kääntöpuolensa.
– Meitä oli liian pieni porukka, emmekä siitä syystä saaneet tiettyjä asioita tehtyä, Setälä toteaa.
Hänen mielestään mukaan olisi hyvä saada myös ihmisiä Tampereen Insinöörien hallituksen ulkopuolelta.
– Aion kysyä mukaan muutamia kontaktejani. Totta kai mukaan ovat tervetulleita myös muut toiminnasta kiinnostuneet!
Rakennusalan tekijöiden tukena
Setälä työskentelee aluetoimitsijana Rakennusliitolla, jossa hän neuvoo ja auttaa rakennusalan työntekijöitä muun muassa työehtosopimuksiin liittyvissä asioissa.
– Työnimikkeeni on aluetoimitsija, mutta työehtoasiantuntija olisi ehkä kuvaavampi, Setälä pohtii.
Vaikka työ on välillä haastavaa, Setälä kertoo viihtyvänsä työssään hyvin.
– Näissä hommissa pääsen kehittämään itseäni ja hyödyntämään sosiaalisuuttani. Tykkään siitä, että pääsen tuomaan asioihin hieman erilaista näkökulmaa ja ehkä vähän rikkomaankin niitä totuttuja toimintatapoja.
Laskuvarjohypyistä jännitystä elämään
Työssäkäynnin ja järjestötoiminnan ulkopuolella Setälä pelaa mielellään padelia ja kesäaikaan harrastaa myös frisbee-golfia. Lisäksi hän kertoo aloittaneensa uutena harrastuksena laskuvarjohyppäämisen. Idea laskuvarjohyppykurssille lähtemisestä syntyi kaveriporukalla.
– Ryhmän painostuksesta ja yhteisellä hulluudella päätimme lähteä sitä kokeilemaan. Meitä oli kahdeksan hengen porukka, ja meistä neljä jatkoi hyppimistä vielä kurssin jälkeenkin.
Vaikka alkuun hyppääminen vähän hirvittikin, on laji vienyt Setälän täysin mukanaan.
– Viime kesältä on kymmenisen hyppyä plakkarissa.
Laskuvarjohyppyä kohtaan on paljon ennakko-oletuksia ja se mielletään usein jopa vaaralliseksi. Setälän mukaan se on kuitenkin äärimmäisen turvallinen laji.
– Meidät on koulutettu hyvin. Kaikki mahdollinen on käyty etukäteen läpi, kuten esimerkiksi vaaratilanteissa toimiminen ja niiden ennaltaehkäisy. Totta kai hyppääminen joka kerta jännittää ja juuri adrenaliini on se, joka lajissa koukuttaa. Jos se olisi helppoa kuin mikä, niin eihän sitä sellaiseen jaksaisi rahojaan kuluttaa, Setälä naurahtaa.
Teksti ja kuva: Kirsi Honkakorpi