Insinööri tiedeohjaajana

Työskennellessään insinöörinä ympäristöalan firmoissa Soile Kutila tunsi usein vetoa opetustehtäviin. Pari vuotta sitten kohdannut työttömyys mahdollisti yllättäen opetushaaveiden toteuttamisen ja johdatti Soilen lasten tiedeohjaajaksi ja lopulta alan yrittäjäksi.

Opetustöistä usean vuoden ajan haaveillut Soile Kutila jäi työttömäksi ympäristötekniikan insinöörin tehtävistä muutama vuosi sitten.

Mikkelin ammattikorkeakoulusta ympäristötekniikan puolelta valmistuneella Soilella oli siinä vaiheessa takana insinöörin uraa jo reilut kymmenen vuotta.

Työkokemukseen sisältyi viitisen vuotta testaus- ja tuotantoinsinöörin tehtäviä kierrätykseen erikoistuneessa Kuusakoski Oy:n tehtaassa Heinolassa.

Kehitysinsinöörin ja yksikön päällikön pestiä Soile oli hoitanut jätteiden keräykseen ja kierrätykseen erikoistuneessa Stena Recycling Oy:ssä.
– Työn ohessa suoritin TKK:n Lahden toimipisteessä järjestetyn muuntokoulutuksen ja valmistuin kolmessa vuodessa jätehuoltotekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 2009.
– Muuntokoulutus keskittyi viikonloppuihin ja oli kieltämättä melko rankkaa, varsinkin kun omat lapset syntyivät samoihin aikoihin, Soile kertoo.

Soilen viimeisin työpaikka oli ympäristöpalveluja tarjoavalla Deletellä. Firmassa tehtiin kuitenkin organisaatiomuutos, jonka yhteydessä käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen Soile jäi työtä vaille.

Kohti opetustehtäviä

Ensimmäisen askeleen kohti uutta ja erilaista uraa Soile otti kuin huomaamatta hakiessaan omia lapsiaan hervantalaisesta päiväkodista.
– Juttelin lasteni päiväkodissa lastentarhanopettajien kanssa mahdollisuudesta järjestää lapsiryhmille tekniikkapajoja.
– Pääsin aika pian pari kertaa kokeilemaan opettamista lapsiryhmille, ja se oli todella hauskaa. Lasten ennakkoluuloton suhtautuminen ja uskomaton keskittymiskyky tekivät vaikutuksen, Soile kertoo.

Samoihin aikoihin Soile huomasi työvoimatoimiston sivuilla ilmoituksen, jossa haettiin hulluja tieteilijöitä kanadalaiseen Mad Science-brändiin.

Kanadalainen Mad Science-brändi toimii franchising-periaatteella maailmanlaajuisesti tarjoten lapsille tiedekasvatusta, erilaisia tiedeleirejä ja vaikkapa tiedesynttäreitä. Soile haki paikkaa ja tuli valituksi ohjaajaksi Tampereelle.
– Vedin Mad Sciencen kursseja pari vuotta ja tuo aika opetti paljon tiedeohjaamisesta. Varsinaisten ohjaushommien lisäksi vastasin ryhmien aikataulusta sekä kausiohjelmien suunnittelusta, Soile kertoo.

Tiedeka Kalevaan

Vuoden 2017 lopulla paikallinen Mad Science-yrittäjä päätti valitettavasti luopua franchising-sopimuksesta ja lopetti toiminnan kokonaan.

Muutama Mad Science-ohjaaja kokoontui miettimään mahdollisuuksiaan jatkaa toimintaa jossain muodossa. Franchising-sopimuksen jatko sopimusta siirtämällä ei onnistunut, joten vaihtoehtona oli täysin uuden toiminnan aloittaminen.

Viime keväänä Soile perusti kahden yhtiökumppanin kanssa koko perheen tiedekeskus Tiedekan, joka avasi ovensa huhtikuussa.

Kalevan Ilvestien tiloissa toimii myös Tiedekan suurin yhteistyökumppani Kodarit, jonka kanssa käytetään muun muassa mainonnassa samankaltaista ilmettä fontteja myöten.
– Nelisen vuotta toiminut Kodarit opettaa lapsille hauskalla tavalla koodausta kerhoissa ja kursseilla, ja heillä on säännöllistä toimintaa Tampereella kahdessa toimipisteessä sekä lisäksi Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Turussa, Soile kertoo.

Kodareiden lisäksi yhteistyökumppaneita ovat Kehittyvä Eurooppa ry sekä Arkkitehtuurikoulu Tiili, jonka kanssa Tiedekalla on suunnitteilla yhteisiä leirejä esimerkiksi koululaisten talvilomalle.
– Mukaan mahtuu lisää yhteistyökumppaneita, sillä kukaan ei voi olla kaikkien alojen ammattilainen.

Labrakäyttäytymistä lapsille

Tiedekan perustoiminta tarjoaa eri ikäisille lapsille tarkoitettuja tasokursseja, joiden aikana ryhmät kokoontuvat kerran viikossa yhteensä viisitoista kertaa. Yhden tasokurssin ehtii siten käymään syys- tai kevätkauden aikana.
– Ensimmäisillä kursseilla käsitellään fysiikan puolelta perusjuttuja, kuten valon taittumista öljyssä ja vedessä, laserin ohjailua, ääntä ja värähtelyitä sekä kemian puolelta erilaisia reaktioita ja esimerkiksi happamuutta.

Monilla yhdeksän-kymmenen vuoden ikäisillä lapsilla alkaa Soilen mukaan olla jo hurjasti tietoa esimerkiksi alkuaineista ja kemiallisista reaktioista.
– Eräänkin lapsen kanssa olen jo keskustellut hyvinkin syvällisesti siitä, minkä takia jokin tietty yhdiste syntyy tai miten suola liukenee.

Kerho-ohjelmat on suunniteltu niin, että kurssilaisilla on koko ajan paljon tekemistä, eikä lapsille tuoda nenän alle valmiita ratkaisuja.
– Labrakäyttäytyminen on kerhoissa merkittävässä roolissa. Tarvikkeiden ja välineiden nimet on tiedettävä ja jokainen hakee itse tarvitsemansa, esimerkiksi erlenmayerit ja petrimaljat. Vesipulloissakin lukee vain H2O, joten täytyy aika nopeasti oppia mitä se tarkoittaa.
– Tärkein pointti jokaisella kurssilla on se, että opetuksesta muodostuu kokonaisuus, jonka lapsi voi helposti hahmottaa, Soile kertoo.

Pienetkin osaavat

Tänä syksynä Tiedekalla on toiminut säännöllisesti seitsemän ryhmää, joista noin puolet on Tampereen kaupungin HIP-ryhmiä, eli harrastavan iltapäivän ryhmiä koululaisille.
– Varsinaisissa Tiedekan ryhmissä on myös alle kouluikäisiä lapsia eli pikkufyysikoita ja pikkukemistejä. Jo alle kouluikäiset tiedekat ovat yllättävän aktiivisia ja osaavat toimia labraohjeidemme mukaan.

Soilen kokemuksen mukaan toimintaan osallistuvien lasten vanhemmat ovat usein jollakin tapaa tekniikan kanssa tekemisissä.
– Vanhemmissa on esimerkiksi labrakemistejä ja Nokialla työskennelleitä insinöörejä. Pienten lasten ryhmissä vanhemmat usein jäävät usein paikalle, joten täytyy olla tarkkana, että tekniset yksityiskohdat menevät opetuksessa oikein, Soile naurahtaa.

Tasokurssien lisäksi Tiedekassa järjestetään lyhyempiä kursseja ja tapahtumia, kuten koulujen loma-aikoina tiedeleirejä ja esimerkiksi tiedesynttäreitä.

Tuleville vuosille Soilella on visio, jossa Tiedeka-keskukset eri puolilla Suomea tarjoaisivat lapsille monen eri alan tiedeopetusta.
– Viikko-ohjelmissa päästäisiin kokeilemaan esimerkiksi kemiaa, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria, koodausta tai elektroniikkaa, Soile suunnittelee.

Teksti: Arto Kotilainen
Kuva: Arto Kotilainen