Tampereen Insinöörit ry on ylpeä INSUstaan. Lehti on kulkenut jäsentemme elämässä mukana jo 30 vuotta!
Ennen nykyisessä muodossaan ollutta INSUa jäsenemme saivat tietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta epäsäännöllisesti ilmestyneellä jäsentiedote-lehtisellä. Ensimmäinen nykyisessä muodossaan julkaistu INSU postitettiin Tampereen Insinöörien jäsenille marraskuussa 1988.
Kolumneja ja yleistietoa
1/1988 INSUn sisältöön kuului silloisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti J. Mäkelän kirjoittama kolumni nimeltään Puheenjohtajan pallilta. Lisäksi Insinööriliiton varapuheenjohtaja Esko Mälkönen sekä liiton piiriasiamies Esa Packalénin kolumnit koristivat INSUn sivuja. Lehden päätoimittaja Tauno Talonen kirjoitti pääkirjoituksen, jossa vedottiin INSUn lukijoihin; Jotta lehti voitaisiin saada jatkuvan tuotantoon, olisi Tampereen Insinöörit ry:n jäsenten saavuttava sankoin joukoin yhdistyksen syyskokoukseen, jossa päätetään TI:n talouden suuntaviivoista ja näin ollen myös INSUn jatkuvasta julkaisemisesta. Ensimmäisen INSUn suurin asiasisältö olikin syyskokouksen kokouskutsu, vuoden 1989 toimintasuunnitelma sekä samaiselle vuodelle laadittu yhdistyksen budjetti.
Jäsenmatkat Eurooppaan
Muutamat seikat erottivat 30 vuotta sitten ilmestyneen INSUn nykyisestä lehdestä. Ainakin osa lehden kustannuksista katettiin tuolloin mainostoiminnalla. Mukana lehdessä olikin pankkien, rakennusyritysten ja autokauppojen mainoksia.
INSUn alkuaikoina järjestettiin myös lukijamatkoja. 1/1988 INSUssa komeili sivun kokoinen ilmoitus otsakkeella ”Tervetuloa insinöörien jäsenmatkalle keväiseen veljeskansamme pääkaupunki Budapestiin”. Matkan aikana mukaan lähteville luvattiin ”tunnelmallisia hetkiä tulisten herkkujen ja kaihoisten viulujen parissa”. Hintaa reissulle kertyi 2100 markkaa, joka oli tuolloin noin 1000 markkaa alle normaalin hintatason.
1/98 INSUssa mainostettiin myös Insinööriristeilyä Tallinnaan. Lukijamatkojen nopean ilmoittautujien etuna arvottiin yksi Tallinnan insinööriristeily ja kolme 100 markan alennuskorttia Tallinnan risteilylle.
Lukijamatkoja suunniteltiin myöhemmissä INSUissa myös muun muassa Italian Gardajärvelle. Matkoista luovuttiin kuitenkin nopeasti, sillä niitten suosio ei ilmeisesti yltänyt toivotulle tasolle.
Lama iski INSUun
Seuraavan vuoden INSU jatkoi ensimmäisen lehden viitoittamaa linjaa. Jäseniä kannustettiin mukaan lehden toimintaan muun muassa ostamalla mainostilaa lehden sivuilta. INSU 2/89 lehti ilmestyi tabloid-muotoisena, mutta kokeilun jälkeen siirryttiin takaisin aikakausilehden muotoon.
Vauraat vuodet näkyivät INSUssa värillisinä kansina, vaikka lehden sisäsivujen vähäiset kuvat olivat mustavalkoisia. Alkuvuonna 1990 elettiin alku-INSUn kultaisia aikoja. Lehdessä oli paljon mainoksia ja parhaimmassa aviisissa, 2/1990, oli peräti 30 sivua. Kansan yllättänyt lama näkyi kuitenkin myös INSUssa nopeasti. Jo numerossa 4/1990 siirryttiin takaisin mustavalkoisiin kansiin ja lehden koko kutistui niukaksi kahdeksaksi sivuksi. Juttuja lama-ajan INSUissa ei muutamia työmarkkina-aiheisia kirjoituksia enempää ollut.
Kokeilu joka jäi yhteen lehteen
Vuoden 1993 ensimmäinen lehti oli aivan omaa luokkaansa. Tuolloin INSU tehtiin Insinööriliiton Hämeen piirin tiedotusprojektina. Kokeilussa olivat mukana Tampereen Insinöörien lisäksi Keski-Suomen-, Valkeakosken-, Hyvinkään-Riihimäen- ja Lahden Seudun Insinöörit ry:t. Lehti oli 26 sivuinen ja kannet palasivat värillisiksi. Koko piirin kattava jäsenlehtikokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi. Jo lehdessä 2/93 Päätoimittaja Jyrki Koskinen ilmoitti, ettei yhteistyössä julkaistu INSU tavoittanut kohdeyleisöään, vaan outo lehti vilahti muitten piirin jäsenjärjestöjen insinööreiltä ilmeisesti roskakoriin ilman avaamista.
Piirin yhteistä INSUa kritisoitiin erityisesti tamperelaiskeskeisyydestä. Koskinen kirjoitti pääkirjoituksessaan aiheesta seuraavasti:
– INSUa väitettiin myös kovin tamperelaiseksi. Se pitääkin paikkaansa, sillä valtaosa lehden artikkeleista oli edelleen tamperelaisten kirjoittamia. Jo alussa painotin projektin osapuolille, että se onko lehdessä lahtelaisia tai jyväskyläläisiä artikkeleita riippuu lahtelaisista ja jyväskyläläisistä. Itse en katsonut tehtäväkseni laatia artikkeleita, joiden kirjoittamiseen olisi vaadittu perehtymistä muiden paikkakuntien erityispiirteisiin. Se olisi ollut liian työlästä ja aikaa vievää.
Ei lehteä ilman ihmisiä
INSUn tekeminen on vaatinut aktiivisia toimijoita. Lehden ensimmäinen päätoimittaja Tauno Tolonen oli ohjaksissa vuodesta 1988 vuoteen 1991. Järjestöaktiivi Marja-Liisa Manninen puolestaan astui päätoimittajan tehtävään vuonna 1994 ja jatkoi lehtemme parissa vuoteen 1996 saakka.
INSUn historian toinen naispäätoimittaja Päivi Pisto ravisteli lehden linjaa uusilla ajatuksillaan. Pisto muun muassa taittoi itse lehden, ja tämän myötä hän toi INSUn sivuille paljon humoristissävytteisiä piirroksia ja herätteli jäsenistöä lähettämään postia INSUn Niksi-Nurkkaan, joka kuitenkaan ei insinöörien innovatiivisuudesta huolimatta ottanut tuulta alleen. Päivi Piston päätoimittajakausi oli vuodesta 1997 vuoteen 1999.
Tampereen Insinöörit ry:n entinen toiminnanjohtaja Jyrki Koskinen on INSUn pitkäaikaisin päätoimittaja. Koskinen oli pestissään vuodesta 1992 vuoteen 1994 ja vuodesta 2000 vuoteen 2017, yhteensä siis mahtavat 20 vuotta! Kun Koskinen ei ollut päätoimittajana, oli hän mukana lehtineuvostossa, jonka tehtävä oli suunnitella INSUn juttusisällöt ja aiheet. Lisäksi Koskinen tuuraili vakituisia päätoimittajia tehtävissään aina kun apua tarvittiin.
Merkittävää työtä INSUn hyväksi on tehnyt myös Tampereen Insinöörien entinen toimistosihteeri Liisa Valtonen. Hän toimi lehtemme toimitussihteerinä ensimmäisen INSUN ilmestymisestä vuodesta 1988 vuoteen 2006 saakka.
Keskiössä insinööri
INSU-lehden sisältö on kautta vuosikymmenten pysynyt aika lailla samanlaisena. Tarkoitus on toimia pääasiallisena informaatiokanavana yhdistyksemme toiminnan ytimestä jäsenillemme. Tapahtumamainonta on lehden yksi tärkeimmistä tehtävistä, niin vuonna 1988 kuin vuonna 2019. Myös yhdistysaktiivien henkilökuvat ja pirkanmaalaisten yritysten esittelyt ovat aina olleet suosittuja aiheita jutuille.
Noin parisen kymmentä ensimmäistä vuotta INSUn olennaisin juttuaiheet liittyivät myös työmarkkina-asioihin ja -tietouteen. Vuoden 2010 jälkeen lehden ilmapiiri on muuttunut ihmisläheisemmäksi ja pehmeämmiksi arvoiltaan. Insinööriys ja ihmiset on haluttu nostaa aiheissa työmarkkinatietouden sijasta keskiöön.
Eräs merkittävimmistä muutoksista työelämässä on tapahtunut noin vuoden 2012-2013 tienoilla. Tuolloin INSUssa on mainittu ensimmäisen kerran termit cv-klinikka, LinkedIn-työpaja ja työhyvinvointi.
Mitä tästä eteenpäin?
Vuoden 2019 ensimmäinen INSU juhlii paitsi lehden itsensä 30-vuotisjuhlavuotta, niin samalla myös Tampereen Insinöörien ja Insinööriliiton 100-vuotiasta olemassaoloaan. Satavuotiset tuovat mukanaan ainakin Insinööriliiton uuden graafisen ohjeistuksen, jonka myös Tampereen Insinöörit ottavat osittain omakseen. Tämä tarkoittaa myös INSUn fyysisen ilmeen muuttumista.
Pääasia kuitenkin pysynee muuttumattomana, vaikka graafinen ilme, maailma, työelämä, tavat työllistyä ja lait muuttuisivat. Insinööri on insinööri vielä seuraavan 30 vuoden päästäkin!
Teksti: Terhi Viianen