Hallitus esittää 5+5+5 -mallia parantamaan tuottavuutta. Linja on kova, tavoitteet ajetaan läpi vaikka pakkolakien avulla.
Malli on sorvattu julkisen sektorin ja teollisen ajan muutostarpeita ajatellen. Käsittelemättä on lähes tyystin jätetty, miten saamme korkean jalostusarvon työn tuottavammaksi. Harvemmalla insinöörillä työaika korreloi suoraan tuottavuuden kanssa, eikä palkanalennuksetkaan saa aikaan myyviä tuotteita. Suomen viennin arvon määrittää pohjimmiltaan innovaatiot, ei matalapalkka-alojen kustannustaso – vaikka siitä onkin helpompi puhua medioissa.
Esimerkiksi Nokian hyvinä vuosina ei olisi ollut yrityksen kilpailukyvyn kannalta sanottavaa merkitystä, vaikka insinöörikunnan palkkoja olisi nostettu viisi prosenttia. Toisaalta, kun lasku alkoi, ei kymmenenkään prosentin palkanalennukset olisi tuoneet mitään pelastusta tilanteeseen.
Markkinaosuudet eivät nouse leikkauksin, vaikka yrityksen toiminnan kannalta nekin saattavat olla joskus välttämättömiä.
Kuuntelin mielenkiinnolla Työterveyslaitoksen pääjohtajan puhetta taannoin EK-YTN työsuhdeseminaarissa, jossa hän puhui surusta ja ilosta sen sijaan, että olisi keskittynyt perinteisiin sairauksiin työterveyden näkökulmasta.
Työnilon ja sisäisen motivaation listasivat tärkeimmäksi tuottavuutta parantavaksi tekijäksi myös kaikki Tampereen Insinöörien Tuottavuus+5 -seminaarin panelistit: kansanedustaja Arto Satonen, Vincit Oy:n henkilöstöjohtaja Johanna Pystynen, työterveystutkija Antti J. Kasvio ja Akavan johtaja Pekka Piispanen.
Kriisitietoisuus on hyvästä, mutta sen ylenmääräinen lietsominen on jo lysähdyttänyt ammattiylpeyden ryhdin liian monelta työntekijältä.
Kilpailukyvystä vaikeroiminen ei sitä paranna. Kansakunnan leuka on saatava jälleen ylös rinnasta.
Tayloristiset näkemykset tuottavuuden parantamiseksi eivät saa aikaan riittävää tulosta nykypäivänä. Emme tule pärjäämään Virolle, Puolalle tai Aasian maille halpatuotannon tuntihinnoissa – kuka sitä edes haluaa?
Laatu, uudet innovaatiot ja tekninen edelläkävijyys ovat keinot, joilla saamme pidettyä hyvinvoinnin yllä myös jatkossa. Samojen tuottavuuspakkolääkkeiden määräämineen tautiin katsomatta vaarantaa työnilon ja sisäisen motivaation työn tekemiseen. Digitaaliajan ongelmiin ei voi vastata mekaanisin ratkaisuin.
Kalle Kiili,
puheenjohtaja