Tampereen Insinööriopiskelijat ry valitsee vuosittain TAMK:n opettajien keskuudesta oppilaiden äänestämän lempiopettajan. Tänä keväänä opiskelijoiden lempiopettajan tittelin sai sähkötekniikan yliopettaja Aki Korpela.
Lempiopettajaksi valinta on Akille mieluinen uutinen:
– Tällainen tunnustus tuntuu aina parhaalta, kun se tulee opiskelijoilta itseltään. Hienoa on, että saa tunnustusta nimenomaan opetustyöstä ja siitä, miten opiskelijat sen kokevat.
Sähkötekniikasta rakkaus luonnontieteisiin
Urheiluhulluksi tunnustautuva Aki Korpela haaveili nuorena liikunnanopettajan ammatista. Lukion jälkeen hänen suunnitelmansa menivät kuitenkin hieman uusiksi.
– Olen kotoisin Huittisista ja kun lukiokaverini lähtivät pääsykokeisiin silloiselle Tampereen teknilliselle korkeakoululle, niin ajattelin, että kai minäkin sinne sitten haen ja pääsinkin sisään. Muutama ensimmäinen vuosi opiskeluissa meni hieman haeskellessa omaa alaa, mutta sitten kiinnostuin sähkötekniikasta ja päädyin opiskelemaan sitä pääaineenani. Silloin minulle syntyi oikea lajirakkaus luonnontieteisiin. Sillä tiellä olen yhä edelleen.
Aki päätyi opettajan töihin vuonna 1997 diplomityötä tehdessään, kun TTKK:lla sähkötekniikan lehtorina työskentelevä Risto Mikkonen otti hänet opetusassistentikseen. Sittemmin Tampereen teknilliseksi yliopistoksi nimensä muuttanessa koulussa Aki työskenteli opetus- ja tutkimustöissä vuoteen 2014 saakka, kunnes hän siirtyi Tampereen ammattikorkeakouluun sähkötekniikan opettajaksi.
Haastaa ajattelemaan
Opettajana Aki haluaa oppia asioista opiskelijoidensa kanssa.
– Luonnontieteet ovat siinä mielessä hieno ala, että onpa ihminen missä ammatin- tai elämänvaiheessa tahansa, niin niissä on aina ääretön määrä opiskeltavaa edessä. Haluan myös kehittää omaa ymmärrystäni. Siinä mielessä parhaat kysymykset tulevat opiskelijoilta, jotka haluavat haastaa opettajan. Vaikka olen opettanut jo yli 20 vuotta, tulee joka vuosi eteen tilanteita, joissa opiskelijat tuovat asioita esiin aivan uudella tavalla.
Haastamishalukkuudestaan Aki nostaa esiin erityisesti monimuoto-opetuksen aikuisopiskelijat.
– On ollut todella valaisevaa opettaa vaikkapa sähkötekniikan teoriakursseja sellaisille ihmisille, joilla on pitkät työurat takanaan vaikkapa sähköasentajina. Heiltä tulee todella hyviä kysymyksiä ja palautetta, jotka avaavat myös opettajan silmiä.
Tunneillaan Aki haluaa luoda ilmapiirin, jossa kysyminen, ihmetteleminen ja keskustelu on enemmän kuin sallittua. Hänen mukaansa aidossa oppimisessa yksi tärkeimmistä asioista on se, että opiskelija saa ja uskaltaa olla ”rehellisesti pihalla”, eli kenenkään ei tarvitse hävetä tai nolostella sitä, että opetettavaa asiaa ei osata kaikkea jo etukäteen.
Motivaation nostaminen palkitsee
Opiskelijat selvästi pitävät Akia hyvänä opettajana. Hän arvelee erään vahvuutensa olevan opiskelijoiden sparraamisessa.
– Sellaiset opiskelijat, joilla motivaatio on kova ja jotka jaksavat tehdä paljon töitä, pärjäävät koulussa opetuksesta huolimatta. Mutta opiskelijoita, joilla ei välttämättä motivaatio ole korkeimmillaan, heitä pystyn auttamaan parhaiten.
Korvaamaton kontaktiopetus
Tällä hetkellä korkeakouluissa kontaktituntien määrää on vähennetty. Tämä tuo haasteita opettajalle.
– Itse ajattelen, että vain oppimisella on väliä. Opintojaksoilla on oma sisältösuunnitelmansa, niin isossa kuvassa ainoa asia mikä merkitsee, on se, että opiskelijat oppisivat sen. Nyt kun tuntimäärät ovat vähentyneet, on opettajan pystyttävä rajaamaan opetussisällöt niin, että tärkeät asiat ovat helposti löydettävissä.
Aki kertoo myös, että kontaktituntien väheneminen jättää opiskelijat yksin oppimistilanteisiin.
– Opettajan tehtävä on ohjata opiskelijoiden aivotyötä oikeille raiteille. Kontaktiopetustilanteissa siihen pystytään vaikuttamaan merkittävästi. Vaikka olisi millaiset opetusvideot käytössä, ilman opettajan ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta asioihin ei välttämättä päästä tarpeeksi syvälle.
En usko, että kontaktitunteja pystytään korvaamaan millään, jos halutaan opetuksen lisäksi kehittää myös opiskelijoiden ajattelua, Aki miettii.
Ei pelkkää teoriaa, vaan myös kokemusta
Akin mielestä hyvä insinööri ei vaan tiedä, vaan osaa myös tehdä asioita. Tai ainakin he tekevät suunnittelun, joka on helposti toteutettavissa.
– Insinööri pystyy kyllä tekemään työnsä, jos hän osaa käyttää erilaisia insinöörin työkaluja. Mutta jos insinööri on todella hyvä työssään, niin hän on kuin MacGyver, joka tuntee luonnontieteet niin hyvin, että pystyy itse rakentamaan omat työkalunsa.
Juuri tämän vuoksi Aki haluaisi insinöörikoulutuksessa kannustaa omaan ja itsenäiseen ajatteluun. Näin mahdollisimman monesta insinööriopiskelijasta voitaisiin saada oman työelämänsä MacGyvereitä.
Kirjoitushommat tähtäimessä
Sähkötekniikan opettaja lataa kesällä akkujaan muun muassa lukemalla rutkasti fysiikan kirjallisuutta. Lisäksi Aki aikoo viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona maastopyöräkisoja kiertäen ja jalkapalloa pelaten.
Lisäksi Akin mielessä kuplii into kirjoitushommiin.
– Yksi asia, mihin haluaisin enemmän panostaa, on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Olen aiemmin keskittynyt lähinnä tieteellisiin julkaisuihin, mutta niiden lukijakunta jää yleensä niin pieneksi, ettei yhteiskunnallinen vaikuttaminen toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, Aki naurahtaa ja jatkaa:
– Aamulehdessä oli vähän aikaa sitten juttu siitä, miten tieteen tekijöiden pitäisi enemmän panostaa tieteen popularisointiin ja olen siitä itse samaa mieltä. Pitäisi pistää kynä sauhuamaan ja kirjoittaa helppolukuisia tieteellisiä tekstejä samaan tapaan kuin vaikka Esko Valtaoja tai Kari Enqvist. Ja tietenkin saada ne julkaistuksi sellaisissa paikoissa, että niitä pääsisi lukemaan useampikin ihminen, jos vaikka saisin tekstejä yliopiston julkaisuihin.
Teksti ja kuva: Terhi Viianen