Auttamisen riemu on ilon puhtain muoto. Tämän on oppinut Jenni Tammenmaa, joka on Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:n uunituore puheenjohtaja.
Marraskuussa 2018 TIRO ry:n tapahtumavastaava Jenni Tammenmaan velvollisuudet opiskelijajärjestössä alkavat olla pulkassa. Enää hänen tarvitsee tehdä vuoden aherruksesta testamentti pestiin seuraavaksi astuvalle seuraavalle tapahtumavastaavalle. Jenni itse siirtyy yhdistyksessä uuteen tehtävään. Hän astuu tammikuussa 2019 TIRO:n puheenjohtajan saappaisiin.
Kolmatta vuotta TAMK:ssa tieto- ja viestintätekniikkaa opiskeleva Jenni Tammenmaan vuosi 2018 on ollut kiireinen.
– Olen ollut TIRO:n toiminnassa mukana ja lisäksi olen tieto- ja viestintätekniikan ainekerho SOURCEn varapuheenjohtaja. Lisäksi olen ollut IOL:n edustajana Insinööriliiton edustajakokouksessa sekä tietohallinnon ohjausryhmässä sekä ICT-neuvottelukunnassa, Jenni listaa.
Kalenteri täynnä
Aikaisemmin Jenni ei hirveästi ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, mutta kaikki muuttui hänen ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Syksyllä 2016 perustettiin ainekerho SOURCE ja Jennin rinnakkaisluokan tuutori, joka oli kerhon perustajajäsen ja puheenjohtaja, ehdotti Jennille Tursajaisissa, että hän voisi hakea sen hallitukseen. Jenni päätyi hakemaan mukaan ja pääsi sisään. Nyt hän on ollut SOURCEn hallituksessa 2,5 vuotta, ensin tiedotusvastaavana ja sitten varapuheenjohtajana.
– Minulle sanottiin syksyllä, kun näitä tehtäviä alkoi kasaantumaan aika paljon, että jos tuntuu ylivoimaiselta, niin ainahan voi lopettaa. Mutta ajattelin, että sellaiseen en kyllä pysty. Nyt olen tehnyt kaikki yhdistyshommat ja vielä onnistunut suorittaman koulussa kurssinikin. Mutta kun katsoo kalenteriani, niin huomaa, että ihan kauheasti minulla ei sosiaalista elämää ole koulun ulkopuolella. Mutta toisaalta, kaikki ystäväni ovat järjestötoiminnassa ja tunneilla, niin mitä muuta tarvitsisinkaan, naurahtaa Jenni.
Puheenjohtajuus tähtäimessä
Syksyn kiireet eivät kuitenkaan pelästyttäneet Jenniä, vaan tekemisen vimma vie häntä eteenpäin.
– Koen, että minulla oli vielä annettavaa TIRO:lle enkä ollut vielä valmis lopettamaan järjestöaktiivisuutta. Minulla on palava halu tehdä jotain. Olen tosi huono jäämään yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa, haluan edistyä ja jatkaa eteenpäin koko ajan. Olisin saattanut turhautua, jos olisin jatkanut tapahtumavastaavana, kun minussa olisi potentiaalia vielä muuhunkin.
Tämä pohdiskelu johti keskusteluun TIRO:n nykyisen hallituksen kanssa. Yhdessä päädyttiin siihen, että Jenni hakisi yhdistyksen puheenjohtajaksi.
Ei enää pelkkää bilettämistä
Tulevalta puheenjohtajavuodeltaan Jenni odottaa uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Lisäksi hän uskoo vuoden kasvattavan häntä ihmisenä.
– Olen rakastanut yhdistystoiminnassa sitä, että sen kautta itseluottamus kasvaa jatkuvasti ja tehdessä oppii uutta, esimerkiksi sosiaaliset taidot kehittyvät valtavasti. Tämä ei ole enää sellaista perusillanviettoa, vaan nyt on mahdollista olla mukana tilanteissa ja tapahtumissa, joita muuten ei välttämättä koskaan pääsisi kokemaan.
Vielä marraskuussa asia ei ole aivan varma, mutta olettamus on, että Jenni lähtee puheenjohtajan pestinsä siivellä mukaan myös Tampereen Insinöörien hallitukseen TIRO:n opiskelijajäsenenä.
– Tavallisesti TIRO:ssa tehtävänjako on mennyt siten, että puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kantavat vastuuta joko tapahtumavastaavan kanssa viihdepuolen järjestämisestä tai lähtevät mukaan Tampereen Insinöörien hallituksen opiskelijajäseneksi. Mutta koska olen ainekerhon ja TIRO:n puolella ollut mukana jo tapahtumien järjestämisessä, niin haluaisin kovasti siirtyä enemmän ulkosuhdepuolelle.
Tasapainoa toimintaan
TIRO:n hallitukseen vuodeksi 2019 haki mukaan kolme naista, joista kaksi valittiin mukaan. 2018 oli mukana kolme naista ja 2017 TIRO:n hallituksessa oli viisi naista. Yhteensä yhdistyksen hallituksessa on 12 henkilöä. Naisten edustus ei siis muutamana viime vuotena ole ollut päätähuimaava. Miksi näin on?
– Ajattelen asiaa tasa-arvon kannalta siten, että mielestäni olisi hienoa, jos hallituksessa olisi sekä naisia että miehiä. En haluaisi sitä, että voimaannutetaan naiset äärifeministiseen valtaan. Tasapaino aiheessa olisi se, mihin mielestäni kannattaisi pyrkiä.
– Olen yrittänyt puolestani tehdä siten, että kun ihmisiä kehotetaan hakemaan mukaan TIRO:n hallitukseen vaikkapa eri tilaisuuksissa, niin olen yrittänyt erityisesti naisia kannustamaan mukaan, sillä miehiä tulee hakemaan hallitukseen ihan varmasti.
Tasapainon puolesta puhuva Jenni on sitä mieltä, että naisia kuitenkin kaivattaisiin opiskelijayhdistyksen toimintaan lisää mukaan. Hän luottaa esimerkin voimaan.
– Ehkä siinä on vain se, että joidenkin täytyy ottaa ensimmäiset askeleet ja näyttää mitä kaikkea voi tehdä.
Apuna muille
Jenni itse on tottunut siihen, että koulussa ja yhdistystoiminnassa pääasiassa miesten kanssa tekemisissä. Hän kuitenkin tietää, että kaikki eivät ole yhtä rentoja asian suhteen.
– Itselläni ei niin asialla ole väliä, mutta tiedän että on olemassa sellaisia ihmisiä, joilla kaikki kaverit ovat aina olleet naisia, niin he eivät välttämättä halua mennä puhumaan miehelle vaikkapa koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista tai muusta.
Syksyllä Jenni sai kuulla järjestötoiminnan kollegaltaan parhaan mahdollisen kunnianosoituksen.
– Hän sanoi minulle, että hän on ylpeä ja iloinen, että on saanut tehdä töitä minun kanssani, koska olen opettanut hänelle niin paljon. Siinä vaiheessa pysähdyin. Onko suurempaa kunniaa kuin se, että on pystynyt olemana avuksi jollekin. Olen siis tehnyt jotain oikein, kun olen voinut olla toiselle avuksi näissä asioissa.
Avun antamisen ilo on yksi syy, miksi Jenni haluaa jatkaa yhä edelleen järjestötoimintaa. Hän kehottaa kaikkia tulemaan rohkeasti puhumaan kanssaan, jos vain tuntuu, että tarvitsee apua.
Vapaa-aika kortilla, mitä sitten?
Lähes kaikki aika, joka Jennillä on, menee joko koulutöissä tai yhdistystoiminnassa. Se ei kuitenkaan haitta, sillä Jennin ystävät ovat joko jommassakummassa.
– Järjestöhommat ovat niitä, mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla, se ei varsinaisesti tunnu työltä, paitsi silloin kun joku menee pieleen, sanoo Jenni ja jatkaa,
– Järjestötoiminta on vapaaehtoista ja hauskaa. Siitä tulee hyvä fiilis, kun saa jonkun asian järjestettyä. Kyllä kaikki järjestöaktiivit tietävät, miltä se tuntuu ja mikä siinä vetää puoleensa. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää!
Teksti ja kuvat: Terhi Viianen