Kuukausittaiset arkistot: helmikuu 2019

Tekni­ikka & Teol­lisuus

Juhlavuonna korostuu insinöörin työn monipuolisuus

Insinöörit blogia pitämään

Insinööriliiton 100-vuotisjuhlavuoden pääyhteistyökumppani Vahanen-yhtiöt haluaa kasvattaa insinöörien ammattiylpeyttä. Työntekijöitä kehotetaan kertomaan osaamisestaan ja onnistumisistaan ammattifoorumeilla ja blogeissa.

Vuoden vahaslaiseksi tänä vuonna valittu Arto Toorikka on omilla toimillaan tuonut insinöörin työtä tunnetummaksi. Keväästä lähtien Toorikka on työnantajan kannustamana tehnyt Youtubeen parin minuutin mittaisia videoita otsikolla Asiallista Rakennusfysiikkaa.

Videoilla käydään läpi muun muassa sisäilmanongelmien korjaustapoja, parvekkeiden kuntotutkimusta sekä rakennusvalvonnan roolia ongelmatilanteissa.

Toorikka pitää hyvänä asiana, että netistä on nykyään löydettävissä paljon tietoa esimerkiksi rakennustekniikkaan liittyen. Toorikka kuitenkin varoittaa, ettei kukaan tule asiantuntijaksi pitkänkään netin selaamisen ansiosta.

– Tavallisen lukijan ja videoiden katsojan on käytännössä mahdotonta luoda kokonaiskuvaa esimerkiksi sisäilmaongelmista. Ongelmat voivat olla monen erilaisen syyn summa, eikä yhtä tekijää välttämättä voida osoittaa, Toorikka sanoo.

Monia rooleja

TAMK:sta rakennusinsinööriksi vuonna 2013 valmistunut Toorikka on juhlavuoteen sopiva esimerkki insinööristä, jonka työnkuva on todella monipuolinen.

– Olen mukana samanaikaisesti monissa projekteissa erilaisissa rooleissa esimerkiksi kuntotutkijana, asiantuntijana tai projektipäällikkönä. Myös projektien tarjousten laatiminen, aikataulutus ja tiedottaminen sisältyy olennaisesti työnkuvaani.

Noin puolet Toorikan työajasta kuluu kentällä, jossa tutustutaan kohteisiin ja haastatellaan rakennusten käyttäjiä ja huoltohenkilökuntaa sekä tehdään varsinaisia tutkimuksia. Kenttätutkimukset tehdään lähes aina tiimityönä.

Taustatukena on Vahanen-konsernin noin 450 ammattilaisen työyhteisö, jonka jäsenillä on erikoisosaamista hyvinkin yksityiskohtaisilta aloilta. Lisäksi hyödynnetään tarvittavassa laajuudessa myös konsernin ulkopuolisia tutkimuslaitoksia ja erikoisasiantuntijoita.

– Meiltä löytyy esimerkiksi kemisti, mikrobiologi, vesistöasiantuntija sekä vesitorneihin, LVIAS-tekniikkaan, haitta-aineisiin ja betonirakenteisiin erikoistuneita tutkijoita, suunnittelijoita ja valvojia.

– Lähtökohta kaltaisessamme asiantuntijaorganisaatiossa on se, että kukaan ei jää tutkimusten kanssa yksin. Varsinaisen projektitiimin lisäksi on käytössä mahdollisimman laaja tukiverkko, Toorikka sanoo.

Kolme firmaa

Vahasen Tampereen toimisto on toiminut Tampereella kymmenisen vuotta ja työllistää vajaa kolmekymmentä henkeä. Toimisto on erikoistunut talotekniikkaan, kuntotutkimuksiin ja rakennusfysiikkaan sekä ympäristöpalveluihin.

Oikeastaan Tampereella toimii kolme erillistä Vahas-yritystä, joista Vahanen Pro keskittyy lähinnä rakennuttamiseen ja valvontaan tärkeinä asiakkaina muun muassa taloyhtiöt.

Vahanen Environment tekee ympäristöteknisiä selvityksiä esimerkiksi maaperän pilaantumisesta sekä vaikkapa selvityksiä liittyen eri kaavoitusvaiheisiin.

– Vahanen Environment on ollut mukana myös esimerkiksi Itämeren kuntoa selvittävissä hankkeissa, Toorikka kertoo.

Vahanen Rakennusfysiikka, jonka kirjoilla Toorikka itse on, on puolestaan erikoistunut erilaisiin kuntoarvioihin ja -tutkimuksiin, sekä konsultointiin ja kouluttamiseen.

Tiedottaminen tärkeää

Pääosa Vahasen asiakkaista löytyy julkiselta puolelta ja suurista kiinteistönomistajista. Varsinkin suuret kaupungit, jotka varautuvat sairaaloiden, koulujen, päiväkotien ja muiden rakennustensa kunnossapitoon, tilaavat paljon kuntoarvioita ja -tutkimuksia.

Toorikka haluaa korostaa kuntoarvion ja -tutkimuksen eroja, koska ne menevät ihmisiltä kovin usein sekaisin.

– Kuntoarvio on aistinvarainen tarkastus, joka tehdään yleensä kolmen eri alan asiantuntijan voimin. Kuntotutkimukset ovat tarkempia, ja niissä tehdään esimerkiksi rakenneavauksia, tarkistetaan kosteustekninen toiminta ja esitetään mahdolliset tarkat korjausehdotukset aikataulutuksineen.

Julkisiin rakennuksiin tehtyjä sisäilmateknisiä kuntotutkimuksia seuraa usein tiedotustilaisuus, johon osallistuvilla voi olla monenlaisia odotuksia. Esimerkiksi koulujen sisäilmanlaadusta kertoessaan insinöörin on syytä pitää kieli keskellä suuta.

– Periaatteessa meidän roolimme on tekniseltä kannalta selkeä ja yksinkertainen. Me toteamme, onko rakennuksessa vaurio ja vaikuttaako se sisäilman laatuun, mistä vaurio johtuu ja miten sen voi korjata. Terveydellisiin seikkoihin emme ota kantaa, niitä varten monissa tilaisuuksissa on usein terveydenhuollon ammattilainen.

Reagointikynnys alentunut

Koulut, päiväkodit ja virastorakennukset tulevat Toorikan mukaan olemaan tyypillisiä kohteita myös tulevaisuudessa ja paljon esillä julkisuudessa.

– Reagointikynnys sisäilma-asioihin on selvästi alentunut osin sen takia että sisäilma-asiat ovat niin vahvasti tapetilla. Myös vaatimukset sisäilman laadulle ovat kasvaneet selvästi viime vuosina.

Usein kuulee väitettävän, että vanhat rakennukset, kuten 50-luvun koulut, on remontoitu pilalle ja että esimerkiksi ilman koneellista ilmanvaihtoa ne olisivat pysyneet kunnossa.

– Koneellisen ilmanvaihdon toiminnan virheet ja siitä mahdollisesti syntyvä alipaineisuus on usein merkittävä tekijä sisäilman laadussa. Oikein toimiva koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on kuitenkin sisäilman laadun kannalta paras vaihtoehto.

Toorikka luettelee monia mahdollisia syitä rakennusten sisäilmaongelmiin. Esimerkiksi huollossa ja kunnossapidossa on vuosien mittaan voinut olla puutteita. Säännöllisesti huoltoja tekeviä ja rakennukset pitkältä ajalta tuntevia talonmiehiä ei enää ole niin kuin ennen.  Monien vanhojen rakennusten kellareiden maanvastaisten rakenteiden vedeneristeeksi asennetun bitumisivelyn tekninen käyttöikä voi olla 30-40 vuotta, minkä jälkeen voi alkaa tulla vaurioita.

– Oleellista on, että rakenteiden ja järjestelmien ikääntyessä niitä uusitaan tarpeen mukaan. Ja nämä uusimistarpeet selvitetään kuntoarvioilla ja -tutkimuksilla, Toorikka sanoo.

Rakennusterveysasiantuntijaksi

Ehkä kolmannes Vahasen Tampereen toimiston toimeksiannoista koskee taloyhtiöitä. Jos tutkimuksissa löytyy ongelmia, Toorikka neuvoo asukkaita pitämään pään kylmänä. Ensilukemalta raportti saattaa vaikuttaa pahemmalta kuin onkaan.

– Esimerkiksi sädesieni voi kulkeutua sisäilmaan ja näytteisiin ilmavuotojen kautta maaperästä. Tällöin ilmavuotojen tukkiminen kohtuullisin kustannuksin voi toimia ratkaisuna, Toorikka sanoo.

Toorikka on päivittänyt omaa erikoisosaamistaan säännöllisesti. Valmistuttuaan rakennusinsinööriksi kiinteistönpitotekniikan puolelta Toorikka on käynyt läpi kymmenkunta täydennyskoulutusta ja saanut esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijan pätevyyden vuonna 2018.

Teksti ja kuvat: Arto Kotilainen

Henkilöt

Insinööri tiedeohjaajana

Työskennellessään insinöörinä ympäristöalan firmoissa Soile Kutila tunsi usein vetoa opetustehtäviin. Pari vuotta sitten kohdannut työttömyys mahdollisti yllättäen opetushaaveiden toteuttamisen ja johdatti Soilen lasten tiedeohjaajaksi ja lopulta alan yrittäjäksi.

Opetustöistä usean vuoden ajan haaveillut Soile Kutila jäi työttömäksi ympäristötekniikan insinöörin tehtävistä muutama vuosi sitten.

Mikkelin ammattikorkeakoulusta ympäristötekniikan puolelta valmistuneella Soilella oli siinä vaiheessa takana insinöörin uraa jo reilut kymmenen vuotta.

Työkokemukseen sisältyi viitisen vuotta testaus- ja tuotantoinsinöörin tehtäviä kierrätykseen erikoistuneessa Kuusakoski Oy:n tehtaassa Heinolassa.

Kehitysinsinöörin ja yksikön päällikön pestiä Soile oli hoitanut jätteiden keräykseen ja kierrätykseen erikoistuneessa Stena Recycling Oy:ssä.
– Työn ohessa suoritin TKK:n Lahden toimipisteessä järjestetyn muuntokoulutuksen ja valmistuin kolmessa vuodessa jätehuoltotekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 2009.
– Muuntokoulutus keskittyi viikonloppuihin ja oli kieltämättä melko rankkaa, varsinkin kun omat lapset syntyivät samoihin aikoihin, Soile kertoo.

Soilen viimeisin työpaikka oli ympäristöpalveluja tarjoavalla Deletellä. Firmassa tehtiin kuitenkin organisaatiomuutos, jonka yhteydessä käytyjen yt-neuvottelujen jälkeen Soile jäi työtä vaille.

Kohti opetustehtäviä

Ensimmäisen askeleen kohti uutta ja erilaista uraa Soile otti kuin huomaamatta hakiessaan omia lapsiaan hervantalaisesta päiväkodista.
– Juttelin lasteni päiväkodissa lastentarhanopettajien kanssa mahdollisuudesta järjestää lapsiryhmille tekniikkapajoja.
– Pääsin aika pian pari kertaa kokeilemaan opettamista lapsiryhmille, ja se oli todella hauskaa. Lasten ennakkoluuloton suhtautuminen ja uskomaton keskittymiskyky tekivät vaikutuksen, Soile kertoo.

Samoihin aikoihin Soile huomasi työvoimatoimiston sivuilla ilmoituksen, jossa haettiin hulluja tieteilijöitä kanadalaiseen Mad Science-brändiin.

Kanadalainen Mad Science-brändi toimii franchising-periaatteella maailmanlaajuisesti tarjoten lapsille tiedekasvatusta, erilaisia tiedeleirejä ja vaikkapa tiedesynttäreitä. Soile haki paikkaa ja tuli valituksi ohjaajaksi Tampereelle.
– Vedin Mad Sciencen kursseja pari vuotta ja tuo aika opetti paljon tiedeohjaamisesta. Varsinaisten ohjaushommien lisäksi vastasin ryhmien aikataulusta sekä kausiohjelmien suunnittelusta, Soile kertoo.

Tiedeka Kalevaan

Vuoden 2017 lopulla paikallinen Mad Science-yrittäjä päätti valitettavasti luopua franchising-sopimuksesta ja lopetti toiminnan kokonaan.

Muutama Mad Science-ohjaaja kokoontui miettimään mahdollisuuksiaan jatkaa toimintaa jossain muodossa. Franchising-sopimuksen jatko sopimusta siirtämällä ei onnistunut, joten vaihtoehtona oli täysin uuden toiminnan aloittaminen.

Viime keväänä Soile perusti kahden yhtiökumppanin kanssa koko perheen tiedekeskus Tiedekan, joka avasi ovensa huhtikuussa.

Kalevan Ilvestien tiloissa toimii myös Tiedekan suurin yhteistyökumppani Kodarit, jonka kanssa käytetään muun muassa mainonnassa samankaltaista ilmettä fontteja myöten.
– Nelisen vuotta toiminut Kodarit opettaa lapsille hauskalla tavalla koodausta kerhoissa ja kursseilla, ja heillä on säännöllistä toimintaa Tampereella kahdessa toimipisteessä sekä lisäksi Helsingissä, Hämeenlinnassa ja Turussa, Soile kertoo.

Kodareiden lisäksi yhteistyökumppaneita ovat Kehittyvä Eurooppa ry sekä Arkkitehtuurikoulu Tiili, jonka kanssa Tiedekalla on suunnitteilla yhteisiä leirejä esimerkiksi koululaisten talvilomalle.
– Mukaan mahtuu lisää yhteistyökumppaneita, sillä kukaan ei voi olla kaikkien alojen ammattilainen.

Labrakäyttäytymistä lapsille

Tiedekan perustoiminta tarjoaa eri ikäisille lapsille tarkoitettuja tasokursseja, joiden aikana ryhmät kokoontuvat kerran viikossa yhteensä viisitoista kertaa. Yhden tasokurssin ehtii siten käymään syys- tai kevätkauden aikana.
– Ensimmäisillä kursseilla käsitellään fysiikan puolelta perusjuttuja, kuten valon taittumista öljyssä ja vedessä, laserin ohjailua, ääntä ja värähtelyitä sekä kemian puolelta erilaisia reaktioita ja esimerkiksi happamuutta.

Monilla yhdeksän-kymmenen vuoden ikäisillä lapsilla alkaa Soilen mukaan olla jo hurjasti tietoa esimerkiksi alkuaineista ja kemiallisista reaktioista.
– Eräänkin lapsen kanssa olen jo keskustellut hyvinkin syvällisesti siitä, minkä takia jokin tietty yhdiste syntyy tai miten suola liukenee.

Kerho-ohjelmat on suunniteltu niin, että kurssilaisilla on koko ajan paljon tekemistä, eikä lapsille tuoda nenän alle valmiita ratkaisuja.
– Labrakäyttäytyminen on kerhoissa merkittävässä roolissa. Tarvikkeiden ja välineiden nimet on tiedettävä ja jokainen hakee itse tarvitsemansa, esimerkiksi erlenmayerit ja petrimaljat. Vesipulloissakin lukee vain H2O, joten täytyy aika nopeasti oppia mitä se tarkoittaa.
– Tärkein pointti jokaisella kurssilla on se, että opetuksesta muodostuu kokonaisuus, jonka lapsi voi helposti hahmottaa, Soile kertoo.

Pienetkin osaavat

Tänä syksynä Tiedekalla on toiminut säännöllisesti seitsemän ryhmää, joista noin puolet on Tampereen kaupungin HIP-ryhmiä, eli harrastavan iltapäivän ryhmiä koululaisille.
– Varsinaisissa Tiedekan ryhmissä on myös alle kouluikäisiä lapsia eli pikkufyysikoita ja pikkukemistejä. Jo alle kouluikäiset tiedekat ovat yllättävän aktiivisia ja osaavat toimia labraohjeidemme mukaan.

Soilen kokemuksen mukaan toimintaan osallistuvien lasten vanhemmat ovat usein jollakin tapaa tekniikan kanssa tekemisissä.
– Vanhemmissa on esimerkiksi labrakemistejä ja Nokialla työskennelleitä insinöörejä. Pienten lasten ryhmissä vanhemmat usein jäävät usein paikalle, joten täytyy olla tarkkana, että tekniset yksityiskohdat menevät opetuksessa oikein, Soile naurahtaa.

Tasokurssien lisäksi Tiedekassa järjestetään lyhyempiä kursseja ja tapahtumia, kuten koulujen loma-aikoina tiedeleirejä ja esimerkiksi tiedesynttäreitä.

Tuleville vuosille Soilella on visio, jossa Tiedeka-keskukset eri puolilla Suomea tarjoaisivat lapsille monen eri alan tiedeopetusta.
– Viikko-ohjelmissa päästäisiin kokeilemaan esimerkiksi kemiaa, fysiikkaa, matematiikkaa, arkkitehtuuria, koodausta tai elektroniikkaa, Soile suunnittelee.

Teksti: Arto Kotilainen
Kuva: Arto Kotilainen

Juhlavuosi, Koulutus

Tampereen Insinööreiltä lahjoitus TAMK:lle

Tampereen Insinööreiltä lahjoitus TAMK:lle – Panostus tulevaisuuden ammattilaisiin

Tampereen Insinöörit ry on tehnyt juhlavuotensa kunniaksi Tampereen ammattikorkeakoulun Tekniikan ja liikenteen alan koulutukselle 10 000 euron lahjoituksen.

Lahjoitustilaisuus pidettiin TAMK:lla 14. joulukuuta, ja siihen osallistuivat TAMK:n rehtori Markku Lahtinen, rakentamisen ja ympäristötekniikan johtaja Timo Parkkinen, teollisuusteknologian johtaja Hannu Kivilinna, Tampereen Insinöörit ry:n hallituksen puheenjohtaja Satu Mäkelä, valtuuston puheenjohtaja Perttu Mukkala sekä toiminnanjohtaja Sanna Nokelainen. Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:tä tilaisuudessa edustivat yhdistyksen vuoden 2018 puheenjohtaja Rebekka Ojala sekä 2019 puheenjohtaja Jenni Tammenmaa.

Alumnien tuki tärkeää

TAMK:n rehtori Markku Lahtinen kiitti Tampereen Insinöörejä lahjoituksesta. Hän kertoi, että tekniikan ja liikenteen alan koulutuksen saamat lahjoitusvarat ohjataan opetus- ja tutkimusympäristöön.
– Arvostamme sitä, että meiltä valmistuneet alumnimme muistavat korkeakouluamme. Uskon, että nyt valmistumisvaiheessa oleville ja juuri työelämään siirtyville opiskelijoille lahjoitukset ovat positiivinen signaali. Heille on tärkeää valmistua oppilaitoksesta, joka tunnetaan ja jota tuetaan.

TIRO:n väistyvä puheenjohtaja Rebekka Ojala puolestaan näkee lahjoituksien konkreettisen hyödyn.
– Koulutuksen rahoituksesta on jouduttu leikkaamaan. Varsinkin viimeisen vuoden sisällä se on alkanut näkymään esimerkiksi kontaktiopetuksen määrässä. Siksi opiskelijoina arvostamme paljon sitä, että Tampereen Insinöörit ja muut sidosryhmät haluavat tukea ja auttaa insinööriopiskelijoita.

Kohti monipuolisempia opintoja

Tampereen Insinöörit ry:n hallituksen puheenjohtaja Satu Mäkelä puhuu TAMK:n insinöörikoulutuksen puolesta.
– Olen todella ylpeä siitä, että olen valmistunut Tampereen ammattikorkeakoulusta. Uskon, että myös työnantajat arvostavat oppilaitosta ja sieltä valmistuneiden henkilöiden osaamista. Mielestäni on tärkeää, että myös tulevaisuudessa TAMK:sta valmistuu opiskelijoita, jotka ovat saaneet laadukasta koulutusta ja hyvän pohjan työelämään.

Tilaisuudessa käytiin vilkasta keskustelua tulevaisuuden koulusta ja insinöörikoulutuksesta. Satu Mäkelä ihasteli insinöörikoulutuksen nykyistä monipuolisuutta, matematiikan ja fysiikan lisäksi on mahdollisuus opiskella vaikka psykologiaa, mistä on varmasti hyötyä myös useissa insinööriammateissa.

Tiivistä yhteistyötä

Tampereen Insinöörit ry kiittää rehtori Markku Lahtista ja Tampereen ammattikorkeakoulua tähänastisesta yhteistyöstä ja toivoo yhteistyön tiivistyvän edelleen tulevaisuudessa. Tampereen Insinöörien tarina on osa myös Suomen ensimmäisen vuonna 1912 perustetun Teknillisen opiston, sitä seuranneen Tampereen teknillisen oppilaitoksen ja sittemmin Tampereen ammattikorkeakoulun tarinaa ja Tampereen Insinöörit ry haluaa olla mukana tukemassa tulevien tekniikan ja liikenteen ammattilaisten monipuolista koulutusta ja ammattitaitoa!

Koulutus

Eri alojen opiskelijat samassa tiimissä

Opiskelijat kehittävät uutta korkeakouluyhteisöä – Eri alojen opiskelijat samassa tiimissä

Opiskelijoiden ideat otetaan entistä paremmin huomioon Tampereen uutta korkeakouluyhteisöä kehitettäessä. TAMKin tiloissa toimiva Smart Campus Innovation Lab (SCIL) tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden osallistua kehitysprojekteihin, ja samalla voi saada myös opintopisteitä. 

Projektivalmentaja Eija Syrjämäki kertoo, että reilun vuoden kokemusten perusteella uusi toimintamalli tukee hyvin uuden korkeakouluyhteisön ideaa. 

– SCILin pilottiprojekti käynnistettiin kesällä 2017, ja se oli ensimmäinen kerta, kun kolmen korkeakoulun opiskelijat muodostivat keskenään tiimejä ja pääsivät yhdessä rakentamaan yhteisön kulttuuria.  

– Sillä ei ole merkitystä, tuleeko projektin idea tai siihen osallistuvat opiskelijat meille ammattikorkeakoulusta, yliopistolta tai teknilliseltä yliopistolta. Tärkeintä on, että asioita tehdään yhdessä ja opitaan toisiltamme, Syrjämäki sanoo. 

Sisäisiä startup-projekteja 

Syrjämäki hakee yhtymäkohtia SCILin toimintaan siitä, miten korkeakoulussa suhtaudutaan esimerkiksi startup-ideoihin.  

– Pyrimme siihen, että korkeakoulun sisäisen kehittämisen ideat tulisivat otetuksi huomioon siinä missä kaupalliset yritysideatkin, Syrjämäki sanoo. 

Vaikka SCIL-projektit kohdentuvat nimenomaan korkeakoulun sisäisen ympäristön kehittämiseen, asiantuntijuutta, tietoa ja vaikutteita haetaan aktiivisesti yrityksistä ja koko ympäröivästä yhteiskunnasta. 

Esimerkiksi viime kesänä käynnistetyssä kiertotalouteen liittyvässä projektissa opiskelijat ottivat yhteyttä yli sataan yritykseen, joista noin kahtakymmentä haastateltiin materiaalivirtojen hallitsemisesta. 

– Monenlaiset ideat ovat meille tervetulleita. Sekä opiskelijat että henkilökunta voivat vapaasti tulla esittämään ajatuksiaan meille. Yhdessä pohdimme, saadaanko ideoista projektia aikaiseksi ja mistä esimerkiksi löydämme tarvittavat asiantuntijat.  

Projekteista opintopisteitä

Reilun vuoden aikana SCILissä on viety läpi kymmenkunta projektia. Erikseen sovittaessa opiskelija voi sisällyttää projektit opintoihinsa tai korvata niillä opintosuunnitelmansa osia, esimerkiksi projektityökurssin tai työharjoittelun. 

– Meihin päin kannattaa olla hyvissä ajoin yhteydessä, koska projektien yhteensopivuudesta opiskelijan tutkinto-ohjelman kanssa sovitaan erikseen.  

– Myös opinnäytetyön tekeminen meille on mahdollista, Syrjämäki kertoo. 

Aiheita eri aloilta

Projekteissa aiheina on ollut muun muassa opiskelijadatan käyttö, verkkosivujen suunnittelu ja chatbotit eli ihmisten kanssa keskustelevat tietokoneohjelmat. 

Periaatteessa projektin toimeksiantajana voi toimia myös ulkopuolinen yritys. Esimerkiksi Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:lle tutkittiin kesällä 2017, minkälaista dataa voidaan kerätä yliopistojen ja korkeakoulujen käytössä olevista kiinteistöistä. 

Yksittäisenä kohteena projektissa oli Tampereen teknillisen yliopiston Kampusareenan uusi rakennus.  

– Opiskelijat kehittivät 3D-mallin, josta pystyi lukemaan esimerkiksi rakennuksen eri osien ja huoneiden lämpötilaa ja ilmanlaatua.  

– Myös huoneiden varaustilanteen pystyy lukemaan nettisivuillammekin esillä olevasta mallista, Syrjämäki kertoo. 

Insinööriopiskelijat mukaan

Insinööriopiskelijoiden teknisen osaamisen kannalta SCIL tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Projekteihin saatetaan hakea kohdennetusti esimerkiksi tietotekniikan tai erilaisten rajapintojen osaajia.  

– Tähän mennessä insinööripuolelta osallistujia on tullut muun muassa materiaalitekniikan ja ympäristötekniikan puolelta.  

– Yliopistolta puolestaan tiimeihin on tullut mukaan esimerkiksi hallintotieteilijöitä ja terveystieteiden ja tietojohtamisen opiskelijoita, joten tiimit ovat todella monialaisia, Syrjämäki sanoo. 

Työelämätaidot kasvavat

Syrjämäki kertoo, että saadun palautteen mukaan SCIL-projektien parasta antia opiskelijoille ei ole pelkästään oman alan osaamisen kasvattaminen tai opintopisteiden kertyminen, vaan myös yleisten työelämätaitojen kasvattaminen. 

Alussa opiskelijat ovat usein ihmeissään joutuessaan tekemisiin toisen alan asiantuntijoiden kanssa, mikä vastaa tilannetta useilla työpaikoilla.  

– SCILissä on mahdollisuus toimia monialaisessa tiimissä, oppia hallitsemaan kokonaisuuksia ja käymään keskusteluja erilaisten ihmisten kanssa ja viemään samalla projektia eteenpäin.  

– Tämä on juuri sitä mitä nykyään työelämässä tarvitaan, ja tässä on SCILin vahvuus. 

Pelkkä substanssiosaamisen yksistään ei riitä, vaan yhtä tärkeää on se, miten hyvin oman viestinsä saa perille eri alan edustajille.  

– Myös verkostoituminen korkeakoulun ulkopuolelle on koettu hyödylliseksi varsinkin tulevan työnhaun kannalta, Syrjämäki sanoo. 

Paljon ulkomaalaisia

Iso osa SCIL-projekteihin osallistuvista opiskelijoista on ulkomaalaistaustaisia. Projektien kielenä on vaihtelevasti sekä suomi että englanti, ja useat osallistujat tulevat englanninkielisestä koulutusohjelmasta. 

– Sieltä löytyy mahtavaa porukkaa, joka on uskaltanut hypätä uuteen ja tuntemattomaan kulttuuriin jo pelkästään tullessaan Suomeen opiskelemaan. 

–  Omien kokemusteni mukaan monen ulkomaille opiskelemaan lähteneen mieli on ikään kuin valmiiksi muovautunut sopivaksi ja vastaanottavaiseksi monialaisiin projekteihin, Syrjämäki sanoo. 

Teksti: Arto Kotilainen
Kuvat: Arto Kotilainen ja SCIL 

Henkilöt

Tasapainon puolestapuhuja

Auttamisen riemu on ilon puhtain muoto. Tämän on oppinut Jenni Tammenmaa, joka on Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:n uunituore puheenjohtaja.

Marraskuussa 2018 TIRO ry:n tapahtumavastaava Jenni Tammenmaan velvollisuudet opiskelijajärjestössä alkavat olla pulkassa. Enää hänen tarvitsee tehdä vuoden aherruksesta testamentti pestiin seuraavaksi astuvalle seuraavalle tapahtumavastaavalle. Jenni itse siirtyy yhdistyksessä uuteen tehtävään. Hän astuu tammikuussa 2019 TIRO:n puheenjohtajan saappaisiin.

Kolmatta vuotta TAMK:ssa tieto- ja viestintätekniikkaa opiskeleva Jenni Tammenmaan vuosi 2018 on ollut kiireinen.
– Olen ollut TIRO:n toiminnassa mukana ja lisäksi olen tieto- ja viestintätekniikan ainekerho SOURCEn varapuheenjohtaja. Lisäksi olen ollut IOL:n edustajana Insinööriliiton edustajakokouksessa sekä tietohallinnon ohjausryhmässä sekä ICT-neuvottelukunnassa, Jenni listaa.

Kalenteri täynnä

Aikaisemmin Jenni ei hirveästi ollut kiinnostunut järjestötoiminnasta, mutta kaikki muuttui hänen ensimmäisenä opiskeluvuotenaan. Syksyllä 2016 perustettiin ainekerho SOURCE ja Jennin rinnakkaisluokan tuutori, joka oli kerhon perustajajäsen ja puheenjohtaja, ehdotti Jennille Tursajaisissa, että hän voisi hakea sen hallitukseen. Jenni päätyi hakemaan mukaan ja pääsi sisään. Nyt hän on ollut SOURCEn hallituksessa 2,5 vuotta, ensin tiedotusvastaavana ja sitten varapuheenjohtajana.
– Minulle sanottiin syksyllä, kun näitä tehtäviä alkoi kasaantumaan aika paljon, että jos tuntuu ylivoimaiselta, niin ainahan voi lopettaa. Mutta ajattelin, että sellaiseen en kyllä pysty. Nyt olen tehnyt kaikki yhdistyshommat ja vielä onnistunut suorittaman koulussa kurssinikin. Mutta kun katsoo kalenteriani, niin huomaa, että ihan kauheasti minulla ei sosiaalista elämää ole koulun ulkopuolella. Mutta toisaalta, kaikki ystäväni ovat järjestötoiminnassa ja tunneilla, niin mitä muuta tarvitsisinkaan, naurahtaa Jenni.

Puheenjohtajuus tähtäimessä

Syksyn kiireet eivät kuitenkaan pelästyttäneet Jenniä, vaan tekemisen vimma vie häntä eteenpäin.
– Koen, että minulla oli vielä annettavaa TIRO:lle enkä ollut vielä valmis lopettamaan järjestöaktiivisuutta. Minulla on palava halu tehdä jotain. Olen tosi huono jäämään yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa, haluan edistyä ja jatkaa eteenpäin koko ajan. Olisin saattanut turhautua, jos olisin jatkanut tapahtumavastaavana, kun minussa olisi potentiaalia vielä muuhunkin.

Tämä pohdiskelu johti keskusteluun TIRO:n nykyisen hallituksen kanssa. Yhdessä päädyttiin siihen, että Jenni hakisi yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Ei enää pelkkää bilettämistä

Tulevalta puheenjohtajavuodeltaan Jenni odottaa uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Lisäksi hän uskoo vuoden kasvattavan häntä ihmisenä.
– Olen rakastanut yhdistystoiminnassa sitä, että sen kautta itseluottamus kasvaa jatkuvasti ja tehdessä oppii uutta, esimerkiksi sosiaaliset taidot kehittyvät valtavasti. Tämä ei ole enää sellaista perusillanviettoa, vaan nyt on mahdollista olla mukana tilanteissa ja tapahtumissa, joita muuten ei välttämättä koskaan pääsisi kokemaan.

Vielä marraskuussa asia ei ole aivan varma, mutta olettamus on, että Jenni lähtee puheenjohtajan pestinsä siivellä mukaan myös Tampereen Insinöörien hallitukseen TIRO:n opiskelijajäsenenä.
– Tavallisesti TIRO:ssa tehtävänjako on mennyt siten, että puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kantavat vastuuta joko tapahtumavastaavan kanssa viihdepuolen järjestämisestä tai lähtevät mukaan Tampereen Insinöörien hallituksen opiskelijajäseneksi. Mutta koska olen ainekerhon ja TIRO:n puolella ollut mukana jo tapahtumien järjestämisessä, niin haluaisin kovasti siirtyä enemmän ulkosuhdepuolelle.

Tasapainoa toimintaan

TIRO:n hallitukseen vuodeksi 2019 haki mukaan kolme naista, joista kaksi valittiin mukaan. 2018 oli mukana kolme naista ja 2017 TIRO:n hallituksessa oli viisi naista. Yhteensä yhdistyksen hallituksessa on 12 henkilöä. Naisten edustus ei siis muutamana viime vuotena ole ollut päätähuimaava. Miksi näin on?
– Ajattelen asiaa tasa-arvon kannalta siten, että mielestäni olisi hienoa, jos hallituksessa olisi sekä naisia että miehiä. En haluaisi sitä, että voimaannutetaan naiset äärifeministiseen valtaan. Tasapaino aiheessa olisi se, mihin mielestäni kannattaisi pyrkiä.
– Olen yrittänyt puolestani tehdä siten, että kun ihmisiä kehotetaan hakemaan mukaan TIRO:n hallitukseen vaikkapa eri tilaisuuksissa, niin olen yrittänyt erityisesti naisia kannustamaan mukaan, sillä miehiä tulee hakemaan hallitukseen ihan varmasti.

Tasapainon puolesta puhuva Jenni on sitä mieltä, että naisia kuitenkin kaivattaisiin opiskelijayhdistyksen toimintaan lisää mukaan. Hän luottaa esimerkin voimaan.
– Ehkä siinä on vain se, että joidenkin täytyy ottaa ensimmäiset askeleet ja näyttää mitä kaikkea voi tehdä.

Apuna muille

Jenni itse on tottunut siihen, että koulussa ja yhdistystoiminnassa pääasiassa miesten kanssa tekemisissä. Hän kuitenkin tietää, että kaikki eivät ole yhtä rentoja asian suhteen.
– Itselläni ei niin asialla ole väliä, mutta tiedän että on olemassa sellaisia ihmisiä, joilla kaikki kaverit ovat aina olleet naisia, niin he eivät välttämättä halua mennä puhumaan miehelle vaikkapa koulunkäyntiin liittyvistä ongelmista tai muusta.

Syksyllä Jenni sai kuulla järjestötoiminnan kollegaltaan parhaan mahdollisen kunnianosoituksen.
– Hän sanoi minulle, että hän on ylpeä ja iloinen, että on saanut tehdä töitä minun kanssani, koska olen opettanut hänelle niin paljon. Siinä vaiheessa pysähdyin. Onko suurempaa kunniaa kuin se, että on pystynyt olemana avuksi jollekin. Olen siis tehnyt jotain oikein, kun olen voinut olla toiselle avuksi näissä asioissa.

Avun antamisen ilo on yksi syy, miksi Jenni haluaa jatkaa yhä edelleen järjestötoimintaa. Hän kehottaa kaikkia tulemaan rohkeasti puhumaan kanssaan, jos vain tuntuu, että tarvitsee apua.

Vapaa-aika kortilla, mitä sitten?

Lähes kaikki aika, joka Jennillä on, menee joko koulutöissä tai yhdistystoiminnassa. Se ei kuitenkaan haitta, sillä Jennin ystävät ovat joko jommassakummassa.
– Järjestöhommat ovat niitä, mitä tykkään tehdä vapaa-ajalla, se ei varsinaisesti tunnu työltä, paitsi silloin kun joku menee pieleen, sanoo Jenni ja jatkaa,
– Järjestötoiminta on vapaaehtoista ja hauskaa. Siitä tulee hyvä fiilis, kun saa jonkun asian järjestettyä. Kyllä kaikki järjestöaktiivit tietävät, miltä se tuntuu ja mikä siinä vetää puoleensa. Sitä vaan ei kukaan osaa selittää!

Teksti ja kuvat: Terhi Viianen