Kuukausittaiset arkistot: helmikuu 2019

INSUn kolme vuosikymmentä

Tampereen Insinöörit ry on ylpeä INSUstaan. Lehti on kulkenut jäsentemme elämässä mukana jo 30 vuotta!  

Ennen nykyisessä muodossaan ollutta INSUa jäsenemme saivat tietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta epäsäännöllisesti ilmestyneellä jäsentiedote-lehtisellä. Ensimmäinen nykyisessä muodossaan julkaistu INSU postitettiin Tampereen Insinöörien jäsenille marraskuussa 1988.  

Kolumneja ja yleistietoa 

1/1988 INSUn sisältöön kuului silloisen yhdistyksen puheenjohtaja Matti J. Mäkelän kirjoittama kolumni nimeltään Puheenjohtajan pallilta. Lisäksi Insinööriliiton varapuheenjohtaja Esko Mälkönen sekä liiton piiriasiamies Esa Packalénin kolumnit koristivat INSUn sivuja. Lehden päätoimittaja Tauno Talonen kirjoitti pääkirjoituksen, jossa vedottiin INSUn lukijoihin; Jotta lehti voitaisiin saada jatkuvan tuotantoon, olisi Tampereen Insinöörit ry:n jäsenten saavuttava sankoin joukoin yhdistyksen syyskokoukseen, jossa päätetään TI:n talouden suuntaviivoista ja näin ollen myös INSUn jatkuvasta julkaisemisesta. Ensimmäisen INSUn suurin asiasisältö olikin syyskokouksen kokouskutsu, vuoden 1989 toimintasuunnitelma sekä samaiselle vuodelle laadittu yhdistyksen budjetti. 

Jäsenmatkat Eurooppaan

Muutamat seikat erottivat 30 vuotta sitten ilmestyneen INSUn nykyisestä lehdestä. Ainakin osa lehden kustannuksista katettiin tuolloin mainostoiminnalla. Mukana lehdessä olikin pankkien, rakennusyritysten ja autokauppojen mainoksia.  

INSUn alkuaikoina järjestettiin myös lukijamatkoja. 1/1988 INSUssa komeili sivun kokoinen ilmoitus otsakkeella ”Tervetuloa insinöörien jäsenmatkalle keväiseen veljeskansamme pääkaupunki Budapestiin”.  Matkan aikana mukaan lähteville luvattiin ”tunnelmallisia hetkiä tulisten herkkujen ja kaihoisten viulujen parissa”.  Hintaa reissulle kertyi 2100 markkaa, joka oli tuolloin noin 1000 markkaa alle normaalin hintatason.  

1/98 INSUssa mainostettiin myös Insinööriristeilyä Tallinnaan. Lukijamatkojen nopean ilmoittautujien etuna arvottiin yksi Tallinnan insinööriristeily ja kolme 100 markan alennuskorttia Tallinnan risteilylle.  

Lukijamatkoja suunniteltiin myöhemmissä INSUissa myös muun muassa Italian Gardajärvelle. Matkoista luovuttiin kuitenkin nopeasti, sillä niitten suosio ei ilmeisesti yltänyt toivotulle tasolle.  

Lama iski INSUun

Seuraavan vuoden INSU jatkoi ensimmäisen lehden viitoittamaa linjaa. Jäseniä kannustettiin mukaan lehden toimintaan muun muassa ostamalla mainostilaa lehden sivuilta. INSU 2/89 lehti ilmestyi tabloid-muotoisena, mutta kokeilun jälkeen siirryttiin takaisin aikakausilehden muotoon.  

Vauraat vuodet näkyivät INSUssa värillisinä kansina, vaikka lehden sisäsivujen vähäiset kuvat olivat mustavalkoisia. Alkuvuonna 1990 elettiin alku-INSUn kultaisia aikoja. Lehdessä oli paljon mainoksia ja parhaimmassa aviisissa, 2/1990, oli peräti 30 sivua. Kansan yllättänyt lama näkyi kuitenkin myös INSUssa nopeasti. Jo numerossa 4/1990 siirryttiin takaisin mustavalkoisiin kansiin ja lehden koko kutistui niukaksi kahdeksaksi sivuksi. Juttuja lama-ajan INSUissa ei muutamia työmarkkina-aiheisia kirjoituksia enempää ollut.  

Kokeilu joka jäi yhteen lehteen

Vuoden 1993 ensimmäinen lehti oli aivan omaa luokkaansa. Tuolloin INSU tehtiin Insinööriliiton Hämeen piirin tiedotusprojektina. Kokeilussa olivat mukana Tampereen Insinöörien lisäksi Keski-Suomen-, Valkeakosken-, Hyvinkään-Riihimäen- ja Lahden Seudun Insinöörit ry:t. Lehti oli 26 sivuinen ja kannet palasivat värillisiksi. Koko piirin kattava jäsenlehtikokeilu jäi kuitenkin lyhyeksi. Jo lehdessä 2/93 Päätoimittaja Jyrki Koskinen ilmoitti, ettei yhteistyössä julkaistu INSU tavoittanut kohdeyleisöään, vaan outo lehti vilahti muitten piirin jäsenjärjestöjen insinööreiltä ilmeisesti roskakoriin ilman avaamista.  

Piirin yhteistä INSUa kritisoitiin erityisesti tamperelaiskeskeisyydestä. Koskinen kirjoitti pääkirjoituksessaan aiheesta seuraavasti:
– INSUa väitettiin myös kovin tamperelaiseksi. Se pitääkin paikkaansa, sillä valtaosa lehden artikkeleista oli edelleen tamperelaisten kirjoittamia. Jo alussa painotin projektin osapuolille, että se onko lehdessä lahtelaisia tai jyväskyläläisiä artikkeleita riippuu lahtelaisista ja jyväskyläläisistä. Itse en katsonut tehtäväkseni laatia artikkeleita, joiden kirjoittamiseen olisi vaadittu perehtymistä muiden paikkakuntien erityispiirteisiin. Se olisi ollut liian työlästä ja aikaa vievää. 

Ei lehteä ilman ihmisiä 

INSUn tekeminen on vaatinut aktiivisia toimijoita. Lehden ensimmäinen päätoimittaja Tauno Tolonen oli ohjaksissa vuodesta 1988 vuoteen 1991. Järjestöaktiivi Marja-Liisa Manninen puolestaan astui päätoimittajan tehtävään vuonna 1994 ja jatkoi lehtemme parissa vuoteen 1996 saakka.   

INSUn historian toinen naispäätoimittaja Päivi Pisto ravisteli lehden linjaa uusilla ajatuksillaan. Pisto muun muassa taittoi itse lehden, ja tämän myötä hän toi INSUn sivuille paljon humoristissävytteisiä piirroksia ja herätteli jäsenistöä lähettämään postia INSUn Niksi-Nurkkaan, joka kuitenkaan ei insinöörien innovatiivisuudesta huolimatta ottanut tuulta alleen. Päivi Piston päätoimittajakausi oli vuodesta 1997 vuoteen 1999.  

Tampereen Insinöörit ry:n entinen toiminnanjohtaja Jyrki Koskinen on INSUn pitkäaikaisin päätoimittaja. Koskinen oli pestissään vuodesta 1992 vuoteen 1994 ja vuodesta 2000 vuoteen 2017, yhteensä siis mahtavat 20 vuotta! Kun Koskinen ei ollut päätoimittajana, oli hän mukana lehtineuvostossa, jonka tehtävä oli suunnitella INSUn juttusisällöt ja aiheet. Lisäksi Koskinen tuuraili vakituisia päätoimittajia tehtävissään aina kun apua tarvittiin.   

Merkittävää työtä INSUn hyväksi on tehnyt myös Tampereen Insinöörien entinen toimistosihteeri Liisa Valtonen. Hän toimi lehtemme toimitussihteerinä ensimmäisen INSUN ilmestymisestä vuodesta 1988 vuoteen 2006 saakka.  

Keskiössä insinööri

INSU-lehden sisältö on kautta vuosikymmenten pysynyt aika lailla samanlaisena. Tarkoitus on toimia pääasiallisena informaatiokanavana yhdistyksemme toiminnan ytimestä jäsenillemme. Tapahtumamainonta on lehden yksi tärkeimmistä tehtävistä, niin vuonna 1988 kuin vuonna 2019. Myös yhdistysaktiivien henkilökuvat ja pirkanmaalaisten yritysten esittelyt ovat aina olleet suosittuja aiheita jutuille.  

Noin parisen kymmentä ensimmäistä vuotta INSUn olennaisin juttuaiheet liittyivät myös työmarkkina-asioihin ja -tietouteen. Vuoden 2010 jälkeen lehden ilmapiiri on muuttunut ihmisläheisemmäksi ja pehmeämmiksi arvoiltaan. Insinööriys ja ihmiset on haluttu nostaa aiheissa työmarkkinatietouden sijasta keskiöön.  

Eräs merkittävimmistä muutoksista työelämässä on tapahtunut noin vuoden 2012-2013 tienoilla. Tuolloin INSUssa on mainittu ensimmäisen kerran termit cv-klinikka, LinkedIn-työpaja ja työhyvinvointi.

Mitä tästä eteenpäin?

Vuoden 2019 ensimmäinen INSU juhlii paitsi lehden itsensä 30-vuotisjuhlavuotta, niin samalla myös Tampereen Insinöörien ja Insinööriliiton 100-vuotiasta olemassaoloaan. Satavuotiset tuovat mukanaan ainakin Insinööriliiton uuden graafisen ohjeistuksen, jonka myös Tampereen Insinöörit ottavat osittain omakseen. Tämä tarkoittaa myös INSUn fyysisen ilmeen muuttumista.  

Pääasia kuitenkin pysynee muuttumattomana, vaikka graafinen ilme, maailma, työelämä, tavat työllistyä ja lait muuttuisivat. Insinööri on insinööri vielä seuraavan 30 vuoden päästäkin!

Teksti: Terhi Viianen

 

Ei tuurilla, vaan taidolla!

Verkostoitumisen niksit voi oppia!

Verkostoituminen on noussut nykypäivänä arvoon arvaamattomaan. Tuttujen kautta saa tietoa piilotyöpaikoista sekä muista arkea eteenpäin auttavista asioista. Laajan ystäväverkon omaava ihminen ei ole yksin ja elämä on varmasti mukavampaa, kun tekemistä ja lounasseuraa löytyy helposti.  

Englanninkielessä on sanonta ”no man is an island”, eli tarkasti käännettynä ”yksikään ei ole saari”. Vapaasti sanonnan voisi kuitenkin kääntää tarkoittavan, että yksikään ihminen ei pärjää yksin. Verkostoituminen onkin päivän sana. Sosiaalinen media tekee siitä entistäkin mutkattomampaa ja nopeampaa ja jokaisella meistä on mahdollisuus luoda ympärilleen tuttavuuksien verkko, jonka avulla saamme mahdollisuuksia, huvia ja hyötyä.  

Tampereen Insinöörit järjestivät syksyllä yhdessä Tekniikan Akateemisten kanssa verkostoitumiskoulutuksen, jossa puhujana oli ihmissuhdekouluttaja Karla Nieminen Jäänmurtajat Oy:stä.  

Haasteet vähenevät

Karla Niemisen mielestä verkostoitumisen ehdottomasti paras hyöty on se, että laajan tuttavapiirin avulla on helpompi selviytyä arjen monimuotoisista haasteista. Kun tuntee ihmisiä eri aloilta ja osaamisalueilta, pystyy saamaan helpommin tietoa ongelmiinsa; aina löytyy joku, joka osaa auttaa.  

– Verkostot ovat myös yksi tapa osoittaa yrityksille oma arvonsa. Jos työnantaja tietää, että sinulla on verkostot kunnossa, niin työntekijänä pystyt tekemään useita asioita tehokkaammin. Verkostoissa liikkuu myös paljon työpaikkoja, jolloin hyvänä tyyppinä tunnettu työntekijä voi saada helposti työtarjouksia, eikä näin ollen ole työnantajalleen mitenkään itsestäänselvyys, Nieminen vinkkaa ja jatkaa,
– Elämä on myös mukavampaa. Kummasti löytyy kaikkea mukavaa tekemistä ja on mukavampi tehdä töitä, kun on hyvä yhteisö ympärillä. 

Alkuun LinkedInissä

Verkostoituminen saatetaan kokea turhaksi sen vuoksi, että verkostoitumisen hyödyt eivät välttämättä ole heti nähtävillä. Karla Nieminen kertoo, että verkostoituminen on pitkän tähtäimen työtä.
– Verkostoitumisessa kannattaa luottaa siihen, että sen avulla saavutetaan mahtavia asioita. Aktiivinen verkostoituminen vie aina muutamia vuosia.
– Miten verkostoitumisessa pääsee alkuun? LinkedIn on hyvä paikka aloittaa. Jos vielä ei ole LinkedIn-profiilia, se kannattaa tehdä nopeasti. Alussa se saattaa tuntua hieman nololta, että ”voi kauheeta, mulla on vaan 3 kontaktia”, mutta jokainen profiilin luonut on aloittanut jostain ja jokaisella on alussa ollut vain muutama seuraaja, Nieminen muistuttaa.   

Ilmeisimmät verkostoitumisen välineet ovat tietenkin edellä mainittu LinkedIn ja Facebook. Mutta verkostoitumista voi tehdä oikeastaan missä vain. Vieraan kanssa voi jutustella seminaareissa, koulutuksissa, juhlissa tai vaikkapa bussipysäkillä.  

Ei sattumanpeliä

Karla Nieminen muistuttaa, että verkostoitumisessa ei ole kyse hyvästä onnesta tai ihmisen persoonasta. Sosiaalisilta tutustuminen uusiin ihmisiin käy toki helpommin, mutta verkostoitumisen niksit voi oppia ujompikin tyyppi. Harjoitus tekee verkostoitumisessa mestarin ja mitä useammin ottaa tuntemattomiin ihmisiin kontaktia, sen helpommaksi vieraille juttelemisesta tulee.  

Konkreettisena vinkkinä keskustelun aloittamiseen Nieminen antaa tyhjentävän nyrkkisäännön.
– Älä yritä olla keskustelun aloituksessa liian nokkela tai hauska. Yleensä silloin kuitenkin avauksesta tulee vaikeaselkoinen ja monitulkintainen.  

Lähesty kolme kertaa

Nieminen kertoo myös niin sanotusta kolmen kerran taktiikasta.
– Heitä samalle tyypille kolme kertaa joku avaus. Koska usein ihmisiä jännittää ja usein ensimmäisessä keskusteluavauksessa saatetaan olla ujoja tai jopa hieman säikähtäneitä. Mutta jos heität samalle henkilölle kolme yksinkertaista ja ystävällistä juttua, niin kolmannella kerralla vastapuoli on jo taatusti rennompi ja lähtee helpommin mukaan keskusteluun. Tätä taktiikkaa kannattaa harjoitella, koska se saattaa olla aika lannistavaa, kun toinen vastaakin viattomaan kysymykseen ”ei” tai jotain muuta yhtä avartavaa.
– Ja jos toinen ei lämpenekään tutustumisyrityksillesi, niin tilanteesta kannattaa poistua ystävällisesti, vaikka toivottaa hyvää illan jatkoa tai jotain muuta. Näitä asioita ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.  

Nieminen muistuttaa myös, että verkostoitumisyrityksen epäonnistumista ei kannata jäädä murehtimaan, kukaan ei ole täydellinen verkostoituja. Ja jos yksi potentiaalinen uusi tuttava jää saavuttamatta, maapallolla on niitä 7 miljardia lisää.  

Yksinkertainen on kaunista

Useita jännittää keskustelun avaaminen täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Asiaa ei kannata ottaa kuitenkaan liian vakavasti, vaan aika pienillä askeleilla pääsee hyvin eteenpäin.
– Avauksen ensimmäisen lauseen tarkoitus ei ole olla mikään faktapommi. Tarkoitus on saada keskustelu käyntiin. Kysymysten esittäminen on hyvä idea, mutta ei kannata lähteä utelemaan mitään liian henkilökohtaista, vaan jotain kepeää, yksinkertaista ja helppoa. Vaikkapa todeta, että vastapuolen henkilöllä on hienot kengät, mistä hän on ne ostanut. Ystävällinen ja yksinkertainen keskustelunaloitus on aina tehokkain.  

Hymyllä eteenpäin

Uusiin ihmisiin tutustuttaessa rentous, positiivisuus ja aitous ovat avainasemassa. Avoin kehonkieli, johon kuuluu muun muassa katsekontakti, hyvä ryhti ja reipas sekä napakka kädenpuristus, antavat hyvän ja itsevarman vaikutelman.  

– Hymy on myös tärkeä. Hymyilevän ihmisen kanssa on mukavampi puhua, Nieminen muistuttaa.
– Hymyilemistä kannatta harjoitella, sillä se painuu lihasmuistiin. Hymyillessä ihmiselle itselleen tulee myös itsevarmempi olo. Hyvä asenne näkyy ulospäin, ja positiivisuus tarttuu myös ympärillä oleviin ihmisiin.

Teksti: Terhi Viianen, Kuva: Dreamstime

Insinöörien järjestö syntyy Tampereella

1900-luvun alussa Suomi ei ollut tekniikan maa. Suomi oli maatalousyhteiskunta, jonka asukkaista 88 % asui maaseudulla ja jonka talous rakentui maa- ja metsätalouden varaan. Maan teollistuminen oli ottanut ensi askeliaan 1860-luvulta lähtien, mutta edelleen esimerkiksi kotimaisen tekniikan asema kansantaloudessa oli pitkälti merkityksetön. Vuoden 1907 vientitilastossa ”koneiden ja koneen osien, moottoreiden, apparaattien ja työkalujen” osuudeksi kokonaisviennistä merkittiin 0,53 %. Samaan aikaan ulkomaille kaupattujen vuotien, nahkojen ja turkisten osuus oli 2,76 %!

Hiljalleen teollistuvassa ja teknistyvässä Suomessa tarve tekniikkaan koulutetulle työvoimalle kasvoi kuitenkin koko ajan. Vuonna 1902 Tampereen Teknillisen Seuran tilaisuudessa pitämässään esitelmässä Tampereen reaalilyseon rehtori Relander esitti ajatuksen teknillisen keskikoulun perustamisesta Suomeen. Esikuva uudelle koululle tuli Keski-Euroopasta, jossa tällaiset Technikumit olivat jo yleistyneet. Lähes vuosikymmenen kestäneen valmisteluvaiheen jälkeen Suomen ensimmäinen tekniikan keskikoulu, Tampereen teknillinen opisto (TTO) aloitti toimintansa syksyllä 1912.

Ensimmäiset oppilaat valmistuivat Tampereen teknillisestä opistosta keväällä 1915, jolloin 13 henkilöä sai päättötodistuksen. Nykyperspektiivistä katsottuna tilanne oli poikkeuksellinen, koska TTO:sta valmistuneille ei ollut määritelty virallista oppiarvoa eikä paikkaa julkisen puolen työmarkkinoilla. Nämä epäkohdat sekä toive yhteisen vapaa-ajantoiminnan järjestämisestä olivat keskeisiä, kun TTO:ssa opiskelleet lähtivät puuhaamaan omaa yhdistystä vuoden 1917 alussa. Yhdistyksen perustamiskokous kuitenkin lykkääntyi, kun suomalainen yhteiskunta ajautui vuoden kuluessa sekasortoiseen tilaan.
Noin puoli vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen Tampereen teknillisestä opistosta valmistuneille tarkoitetun yhdistyksen perustaminen oli tullut jälleen ajankohtaiseksi. Helmikuun alussa 1919 joukko TTO:n entisiä oppilaita kokoontui jatkamaan asian valmistelua sekä suunnittelemaan uuden yhdistyksen perustamiskokousta. Se päätettiin järjestää 5. huhtikuuta talouskoululla, jonne saapui neljäkymmentä TTO:n alumnia. Tuo joukko perusti yhdistyksen Tampereen Teknilliset.

Tampereen Teknillisten (TT) perustaminen keväällä 1919 oli alku suomalaisten insinöörien ammattijärjestölle, joka tänä päivänä tunnetaan Insinööriliittona. Alkuperäisten, yhdistyksen perustamiskokouksessa hyväksyttyjen sääntöjen mukaan Tampereen Teknillisten tehtävä oli ”toimia Tampereen teknillisen opiston käyneiden yhdyssiteenä sekä avustaa heitä teollisuutemme ja tekniikkamme kehityksen seuraamisessa ja sen ohella valvoa jäsentensä etua.”

Tampereen Teknilliset syntyi ensisijaisesti TTO:ssa kouluttautuneiden parissa yhteistoimintaa järjestäväksi ja verkostoja ylläpitäväksi ammattillis-aatteelliseksi yhdistykseksi. Yhdistys muodosti jäsenille kokoontumispaikan, jossa keskusteltiin tekniikasta, kuultiin esitelmiä ja tehtiin vierailuja muun muassa teollisuuslaitoksiin. Samoin harrastettiin urheilua sekä muuta sosiaalista toimintaa yhdessä oman ammattikunnan edustajien kanssa. Jo 1920-luvulla aloitettiin myös paikanvälitystoiminta, jolla pyrittiin edistämään TTO:sta valmistuneiden työllistymistä.

Yhdistyksen perustamissäännöissä jäsenistön etujen valvonta oli nostettu yhdeksi Tampereen Teknillisten päätavoitteista. Edunvalvonta oli kuitenkin pitkään hyvin erilaista, kuin millaiseksi se muodostui Insinööriliitossa 1900-luvun loppupuolella. Alkuvuosikymmeninä kyse oli vaikuttamistoiminnasta, jota TT toteutti kirjallisia aloitteita laatimalla, tekniikkaan liittyviä suunnitelmia kommentoimalla sekä osallistumalla valtiollisten suunnittelukomiteoiden työhön. Jäsenistön palkkausta koskeviin kysymyksiin ei toistaiseksi haluttu ottaa kantaa.

Nuoren, jäsenmäärältään vaatimattoman ja vähäisillä resursseilla toimineen Tampereen Teknillisten työ jäsenkuntansa asioiden ajajana oli jo 1900-luvun alkupuolella aktiivista. Yksittäisistä onnistumisista huolimatta, saavutetut tulokset olivat kuitenkin vielä vähäisiä. Ensimmäinen suuri tavoite saavutettiin joulun alla 1943, kun presidentti Risto Ryti vahvisti 17. joulukuuta insinöörin oppiarvon kuuluvan teknillisen opiston suorittaneille.

Insinööriliiton perustamisesta Tampereen talouskoululla tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Myös IL:n vanhimmat alueyhdistykset – Tampereen Insinöörit ja Helsingin Insinöörit – juhlivat satavuotista taivaltaan. Vuoden 2019 kuluessa näitä insinöörien järjestöjä sekä suomalaista insinööriä tullaan juhlistamaan yli neljässäkymmenessä tilaisuudessa eri puolilla Suomea.

Teksti: FT Sampsa Kaataja

Sampsa Kaataja työskentelee tutkijana Insinööriliiton satavuotistutkimushankkeessa.

Tampereen Insinöörit ry juhlii näyttävästi lauantaina 6.4.2019. Lisätiedot ja illalliskortit: https://tampereeninsinoorit.fi/ti100-juhla/

Oodi insinöörille

Insinööriliiton juhlavuoden projektipäällikkö Grete Ahtola haluaa nostaa näkymättömät arjen sankarit estradille.

Grete Ahtola tutustui insinöörien maailmaan ensimmäistä kertaa tammikuussa 2018. Vuosi on kulunut, ja Insinööriliiton juhlavuoden projektipäällikkönä toimiva Ahtola on suunnitellut ja toteuttanut 100-vuotiaalle liitolle koko juhlavuoden ohjelman.
– Tänä vuonna haluamme nostaa suomalaiset insinöörit koko yhteiskuntamme tietoisuuteen, Ahtola kertoo.
Insinööriliittoon Ahtola tuli aivan toisenlaisista piireistä: hän on kotoisin Virosta, ja saapui Suomeen 14 vuotta sitten opiskelemaan suomen kieltä ja kulttuuria. Ennen juhlavuoden organisointia Ahtola oli töissä Viron kulttuuri-instituutin Suomen johtajana. Hän järjesti kulttuuritapahtumia ja huolehti Viron ja Suomen välisestä kulttuurivaihdosta.
Juuri ennen juhlavuosipestiään Ahtola työskenteli Viron valtioneuvoston kansliassa ja järjesti tapahtumia Viron Euroopan Unionin puheenjohtajakaudelle.
– Sen jälkeen halusin kokeilla jotain erilaista.
Insinööriyhteisö olikin kulttuuritapahtumia luotsanneelle Ahtolalle täysin uusi juttu.
– Minun oli löydettävä tie insinööriyden ytimeen hyvin nopealla aikataululla: millainen kohderyhmä on kyseessä ja millaisista tapahtumista he tykkäävät, Ahtola sanoo.
– Mitä kauemmin olen tätä hommaa tehnyt, sitä parempia ideoita tulee mieleen. Oikein harmittaa, kun kaikkea ei ehdi toteuttaa.

Näkymätön arjen sankari

Koska Ahtola ei ollut aiemmin ollut kosketuksissa insinöörien kanssa, täytyi juhlavuoden suunnittelu aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, ilman minkäänlaisia ennakkoluuloja tai -tietoja.
– Mutta niinhän se on, että parhaat ideat syntyvät vähän sattuman kautta.
Juhlavuonna Ahtola aikoo kertoa sekä insinöörien historiasta että tulevaisuuden suunnista. Hän haluaa korostaa insinöörien tärkeää roolia suomalaisen yhteiskunnan rakentajana.
Kun Insinööriliitto perustettiin vuonna 1919, Suomi oli tekniikan takapajula. Yhteiskuntamme oli riippuvainen ulkomaisesta tekniikan tuonnista ja osaamisesta: teollisuudessa työskentelevät insinöörit olivat saapuneet maahan muun muassa Saksasta ja Ruotsista.
Sata vuotta sitten liiton pyrkimyksenä oli virallistaa insinöörin ammattinimeke, mutta nyt sen merkitys on kasvanut osaksi suomalaista työmarkkinakenttää. Samalla tekniikan takapajulasta on tullut maa, joka tunnetaan yksistä maailman parhaista insinööreistään.
Ahtolan mukaan insinööri on näkymätön arjen sankari, joka vaikuttaa taustalla kaikissa arkipäiväisissä toimissamme. Jokainen meistä käyttää päivittäin ties mitä vempaimia puhelimista leivänpaahtimiin, mutta harva tulee ajatelleeksi, kuka tämän kaiken takana on.
– Insinöörityö yltää monelle sellaisellekin alueelle, joita ei tavallisesti tule yhdistäneeksi tekniseen toimintaan. Insinöörin kädenjälkeä on muun muassa kolesterolia alentava margariini.
Kulttuurista kiinnostunut Ahtola kertoo, että esimerkiksi monen taiteenlajin takana tarvitaan insinööritekniikkaa. Julkisuudessa esiin nousevat kuitenkin vain elokuvaohjaajat ja taitelijat, mutta tekniikan mahdollistanut insinööri jää esiripun taakse.
Juhlavuoden aikana Ahtola haluaa ravistella insinööreihin liittyviä stereotyyppisiä käsityksiä putkiaivoista, jotka puuhaavat omien ajatustensa kanssa näkemättä ollenkaan ympärilleen.
– Insinöörityö on luovaa työtä: insinöörin tehtävänä on innovoida jotain kokonaan uutta, sellaista, joka ratkaisee meidän nykyiset ja tulevatkin ongelmat.
Tutustuessaan insinöörien maailmaan Ahtola törmäsi kliseisiin kuviin muun muassa Arto Paasilinnan siltainsinööri Jaatisesta, jota vahvistettiin edelleen muualla populaarikulttuurissa, elokuvissa, kirjoissa ja tv-sarjoissa.
– Insinööriliiton omassa juhlavuoden dokumentissa aiheeseen tutustutaan neljän hyvin erilaisen insinöörin kautta: miten heidän identiteettinsä ovat insinöörinä rakentuneet ja mitä mieltä he ovat ammattinsa haasteista ja mahdollisuuksista. Millaisia insinöörejä tulevaisuuden työelämässä tarvitaan?

Isona insinööriksi

Insinöörit ovat olleet merkittävä osa Suomen historiaa, mutta vielä suurempi rooli heillä on tulevaisuudessa. Juhlavuoden pääteemana on ”Tulevaisuutta luomassa”, ja sen alla pohditaan insinöörityön murrosta ja kannustetaan tulevaisuuden lahjakkuuksia alalle.
– Tulevaisuudessa tekninen osaaminen korostuu entisestään, samoin ongelmaratkaisukyky, rohkea ajattelu ja luovuus. Nämä ovat kaikki insinööriammatissa erittäin oleellisia taitoja.
Ahtolan mukaan myös insinöörityö on murroksessa. Tulevaisuuden työelämässä tarvitaan sopeutumiskykyä ja taitoa toimia eri verkostoissa. Suurimpana muutoksena on se, että yhden tarkkarajaisen osa-alueen hallitsemisen sijaan kaivataan yhä enemmän moniosaajia ja yli alojen tehtävää yhteistyötä.
Insinöörin täytyy lyöttäytyä yhteen muun muassa myyjien, markkinoijien ja muotoilijoiden kanssa.
– Suomessa on maailman parhaat insinöörit ja maailman parhaat muotoilijat: kun nämä yhdistetään, syntyy todella voittoisa työpari.
Ahtolan mukaan suomalaisessa insinööriosaamisessa on omia haasteitaan: tekniikan taitoja vaaditaan työelämässä jatkuvasti aiempaa enemmän, mutta samaan aikaan lasten ja nuorten matemaattinen osaaminen laskee. Lukiossa yhä harvempi valitsee pitkän matikan.
Juhlavuonnaan Insinööriliitto toimii yhteistyössä lasten ja nuorten syrjäytymistä ehkäisevän Me-säätiön kanssa. Säätiön kanssa tehtävällä yhteistyöllä pyritään lisäämään teknistä osaamista peruskouluikäisten lasten arjessa esimerkiksi ohjelmointia opettelemalla.
Samaan aikaan Insinööriliiton jäsenet ja alaa opiskelevat jalkautuvat lukioihin ja ammattikouluihin kertomaan ammatistaan ja opinnoistaan. Ahtolan mukaan alalle pyritään kannustamaan etenkin tyttöjä.
– Insinööriliiton jäsenistä jopa 85 prosenttia on miehiä, ja tyttöjä hakeutuu alalle edelleen todella vähän.
Mutta miksi isona kannattaa ryhtyä juuri insinööriksi?
– Insinöörinä pääsee muuttamaan maailmaa. He tekevät merkittävää työtä isojen ihmismassojen eteen joka ikinen päivä.

Ihastu insinööreihin

Ennen kaikkea juhlavuosi on omistettu liiton jäsenille. Ahtolan mukaan luvassa on erilaisten tapahtumien sikermä, johon pääsevät osallistumaan niin jäsenet perheineen ja ystävineen kuin sidosryhmät ja yhteistyökumppanitkin.
– Perhe- ja tunteet -tapahtumilla haluamme muistuttaa insinöörejä siitä, että kaiken kiireen keskellä on tärkeää pitää huolta lähimmäisistään.
Luvassa on Insinööriliiton Talviturnajaiset, höyryjunamatkoja sekä tapahtumia Heurekassa ja Särkänniemessä.
Haaste -tapahtumissa insinöörejä kannustetaan nousemaan tietokoneen ääreltä ja osallistumaan liiton järjestämiin liikuntatapahtumiin. Päätapahtumien ohessa pyörii kevyempi kesäsarja, jossa liitto jalkautuu suurille ja pienille kesäfestareille ympäri Suomen.
– Näissä tapahtumissa haluamme saada ihmiset ihastumaan insinööreihin”, Ahtola kertoo.
Miten se tapahtuu?
– Yksityiskohdilla, rentoudella ja visuaalisuudella. Ihastu insinööriin -oleskelualue tarjoaa festariyleisölle oivalluksia insinöörien maailmasta esimerkiksi lego-rakennelmilla ja väribileillä.

Teksti: Miina Viljanen

Jotta kukaan ei jäisi yksin

Insinööriliiton 100-vuotisjuhlavuoden yhteistyökumppanina toimii Me-säätiö, joka tavoittelee yhdenvertaista yhteiskuntaa syrjäytymistä ehkäisemällä. Hyväntekeväisyyskiertueen tuotot lahjoitetaan uusiin Me-kouluihin.

– Me haluamme rakentaa Suomen, jossa yksikään lapsi tai nuori ei syrjäytyisi.
Näin sanoo Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord, joka on toiminut lasten ja nuorten työn parissa yli kaksikymmentä vuotta.

Insinööriliitto täyttää ensi vuonna sata vuotta. Juhlavuoden yhteistyökumppanina toimii lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi töitä tekevä Me-säätiö.

Kolme vuotta sitten perustettu säätiö on peliyhtiö Supercellin perustajien käsialaa: toimitusjohtaja Ilkka Paananen ja luova johtaja Mikko Kodisoja olivat saaneet suomalaiselta yhteiskunnalta niin paljon tukea, että he halusivat vuorostaan auttaa muita.

Suomessa on lähes 60 000 syrjäytynyttä nuorta, jotka ovat jääneet sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Me-säätiö ennustaa, että työvoiman ulkopuolelle katoaa tuhat uutta työikäistä joka vuosi.
Yhteiskunnalle syrjäytymisestä aiheutuu vuosittain yli kolme miljardia euroa kuluja tekemättömän työn muodossa.

Syrjäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi kouluttamattomuutta, pitkittynyttä työttömyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä erilaisia elämän suunnan yhtäkkisesti päälaelleen kääntäviä haasteita.

Esimerkiksi sairastuminen, työpaikan menetys tai erotilanne voivat käynnistää syrjäytymiskierteen, jossa yhdelle ihmiselle kasautuu tukku erilaisia ongelmia.

Nordin mukaan merkittävää on se, että yhä useammin syrjäytyminen periytyy sukupolvelta toiselle. Lapset ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, millaista tukea he saavat perheeltään esimerkiksi koulutusvalinnoissa.

– Enää edes Suomessa ei ole itsestään selvää, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet pärjätä elämässä, Nord sanoo.

Ykkösprioriteettina koulutus

Me-säätiö pyrkii vähentämään syrjäytymistä ratkomalla yhteiskunnallisia pulmia ennaltaehkäisevästi. Tärkeintä on, että jokainen lapsi ja nuori saa peruskoulussa taustastaan riippumatta riittävät taidot selviytyä jatkokoulutuksesta ja tulevista työelämän haasteista.

Nordin mukaan koulutus on säätiön ehdoton ykkösprioriteetti: sen tärkeyttä ei voi korostaa liiaksi.

– Syrjäytymisriski on merkittävästi korkeampi niillä nuorilla, jotka jäävät koulutukseltaan pelkän peruskoulun varaan. Tulevaisuudessa työpaikan löytäminen ilman koulutusta on entistä vaikeampaa.

Koulutuksen lisäksi säätiö pyrkii auttamaan vanhempia arjessa ja varmistamaan, että jokaisella lapsella ja nuorella on mielekästä tekemistä myös koulun ulkopuolella.

Mielenterveysseuran kanssa yhteistyössä pyörivä Sekasin-chatti tukee nuoria mielen pahoinvoinnin kanssa painivia nuoria ja Lapsiarkki auttaa yksinhuoltaperheitä jaksamaan. Me-talo tarjoaa ajanvietettä, tukea ja harrastustoimintaa, ja Startup Refugees auttaa turvapaikanhakijoita työllistymään.

Nordin mukaan säätiö sekä rahoittaa hankkeita että vaikuttaa niissä itsekin aktiivisesti. Tavoitteena on sysätä liikkeelle projekteja, jotka jossain vaiheessa juurtuvat osaksi kuntien ja kolmannen sektorin omaa toimintaa.
Kolmen vuoden aikana Me-säätiö on sijoittanut syrjäytymistä ehkäiseviin hankkeisiin yhteensä lähes yhdeksän miljoonaa euroa. Samaan aikaan syrjäytyneiden nuorten määrä on Suomessa laskenut melkein kymmenellä tuhannella.

Koulu, jossa kukaan ei jää yksin

Miten yhteiskunta voi auttaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria löytämään paikkansa tulevaisuuden yhteiskunnassa? Me-säätiön kaksi vuotta sitten lanseeraama Me-koulu on kuin peruskoulu 2.0: sen tehtävänä on varmistaa, ettei yksikään oppilas putoa kelkasta.

Me-kouluja on pääkaupunkiseudulla viisi, yksi Lohjalla, yksi Espoossa ja kolme Helsingissä. Nordin mukaan kyse ei sinänsä ole mistään uudesta konseptista, vaan Me-koulun ideana on hyödyntää jo olemassa olevia kuntien palveluja tuomalla ne tiiviimmin osaksi koululaisen arkea.

Opettajien lisäksi Me-koulun käytävillä saattaakin törmätä muun muassa nuoriso-ohjaajiin sekä sosiaali- ja perhetyöntekijöihin.

– Lisäkäsien avulla varmistetaan, että koulussa kaikki lapset sekä heidän perheensä saavat tarvitsemansa tuen. Opettajien ei tarvitse jäädä kiusaamistilanteiden kanssa yksin, vaan niitä ratkotaan uusilla työmuodoilla ja kunnan työntekijöiden kanssa jo varhaisessa vaiheessa.

Välitunneille ja koulupäivien jälkeen on järjestetty lasten toiveiden mukaista harrastustoimintaa. Jatko-opintoihin ja työelämään valmennetaan kehittämällä muun muassa vuorovaikutustaitoja ja dialogin käymistä.

Erityistä tukea tarjotaan sellaisille lapsille, joiden kohdalla yksi tai useampi tekijä johdattelee kohti syrjäytymistä. Heille on varattu henkilökohtaiset tukityöntekijät, jotka auttavat missä tahansa asiassa koulupäivän aikana.

Ongelmatilanteisiin puututaan aiempaa matalammalla kynnyksellä. Me-koulussa lapsen ei tarvitse pelätä leimautumista ja mennä kuraattorin oven taakse jonottamaan, sillä juttuseuraa löytyy erilaisista avoimista tiloista.

Kaksi vuotta Me-koulua on Nordin mukaan vähentänyt kiusaamista ja häiriökäyttäytymistä sekä nostanut joillain luokilla myös arvosanoja.

Mutta voisiko jokainen suomalainen koulu olla tulevaisuudessa Me-koulu?

– Kyllä mä uskon. Tässä ei ole kyse mistään sen kummemmasta kuin asennemuutoksesta ja jo olemassa olevien palveluiden uudelleensuuntaamisesta. Me ammattilaiset olemme kaikki vastuussa lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ja meidän tehtävänämme on kuunnella lapsia ja ottaa heidän huolensa tosissaan.

Insinöörikettu innostaa oppilaita

Nordin mukaan syrjäytymisen varhaisessa ehkäisyssä tärkeintä on löytää jokaiselle nuorelle juuri heille sopiva jatkokoulutuspolku.

– Nuoria ei saa jättää yksin tulevaisuuttaan suunnittelemaan. Suurin osa jatkokoulutuksen lopettaneista perustelee päätöstään sillä, että oli tehnyt koulutukseen hakeutuessaan väärän valinnan.

Insinööriliitto on osaltaan auttanut me-koululaisia suunnittelemaan tulevaisuutensa alaa. Espoon Saunalahden koululla vierailleet liiton jäsenet kertoivat insinöörin ammatin mahdollisuuksista.

Millainen eläin insinööri olisi? Koulun oppilaat suunnittelivat ja maalasivat yhdessä taiteilija Jouni Väänäsen kanssa graffitimaalauksen insinöörin ammattia parhaiten kuvaavasta eläimestä. Lopputuloksena syntyi ovela ja viisas kettu, joka sai päähänsä tupsullisen insinöörilakin.

– Matemaattiset taidot ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä. Insinööriliiton kanssa haluamme saada myös tytöt kiinnostumaan matikasta ja insinöörin ammatista: se ei ole missään nimessä vain poikien juttu, Nord sanoo.

Musiikilla syrjäytymistä vastaan

Insinööriliitto järjestää juhlavuonnaan hyväntekeväisyyskonserttikiertueen, jonka varat lahjoitetaan vuoden lopuksi Me-säätiön toimintaan. Juhlavuoden tuotoilla on tarkoitus perustaa uusia Me-kouluja.
Kiertueella esiintyvät Diandra, Osmo Ikonen, Ida Elina ja Olavi Uusivirta.
– Suurimpia ongelmia meidän yhteiskunnassamme ovat sosiaalinen eriarvoistuminen ja nuorten syrjäytyminen. Jos haluan olla jossain yhteiskunnallisessa toiminnassa mukana, niin juuri tällaisessa, kertoo kiertueen pääesiintyjä Olavi Uusivirta.
Uusivirta huomasi jo alakouluikäisenä, ettei kaikilla lapsilla ollut elämässään samanlaisia lähtökohtia. Yksi suuri eroavaisuus muodostui pienten ja suurten paikkakuntien välillä: pienissä kaupungeissa harrastusvaihtoehdot olivat vähäisiä.
– Kun perheeni muutti Karkkilasta Helsinkiin, avautui eteeni valtava määrä erilaisia tekemisen mahdollisuuksia.
Uusivirran mukaan suomalainen yhteiskunta painii yhä samojen ongelmien kanssa, jotka hän näki myös omassa lapsuudessaan 80-luvulla. Köyhyystutkimukset kertovat samaa tarinaa: huono-osaisuus periytyy yhä suuremmalla todennäköisyydellä vanhemmilta lapsille.
– Nyt täytyisi löytää keinoja sen ehkäisemiseksi, ettei joidenkin lasten huono-osaisuus olisi tähtiin kirjoitettua. Olen sitä mieltä, että eriarvoisuuden vähentäminen ratkaisisi meidän yhteiskunnassamme paljon muitakin ongelmia.
Tulevaisuutta luomassa -kiertue alkaa tammikuussa Oulun Musiikkikeskuksesta ja saapuu Turun, Kuopion, Tampereen ja Jyväskylän kautta Helsingin Musiikkitalolle lokakuun loppupuolella.
Uusivirta kertoo, että yhtye julkaisee kiertueen aikana uuden albumin. Tulevalla levyllä osa biiseistä on kehkeytynyt jo aivan ensimmäisistä soittokokeiluista, sillä studio toimi samaan aikaan myös treenikämppänä.
Uudella albumilla kuullaan aiempaa enemmän kosketinsoittimia, ja vaikutteita otettiin eri vuosikymmenten pop-perinteistä.
– Retron sijaan kyse on kuitenkin tämän päivän musiikista, jonka taustalla kummittelee itselleni tärkeimpien musiikkivaikuttajien reservi.

Teksti: Miina Viljanen