Kirjoittaja: Tampereen Insinöörit

Yleinen

Työpaikanvaihtajan ABC

Insinööri A. Aalto on käynyt työhaastattelussa ja saanut tiedon, että hänet on valittu uuteen työtehtävään. Irtisanoutuessaan vanhasta työstään Aallon on otettava kuitenkin huomioon muutamiakin erilaisia seikkoja.

Insinööriliiton työehtoasiantuntija Minna Anttonen kehottaa työpaikkaa vaihtavaa insinööriä ensimmäisenä katsomaan, mitä irtisanoutumisesta sanotaan nykyisen työn työsopimuksessa.
– Ennen irtisanoutumista kannattaa lukea tarkkaan työsopimus ja erityisesti se, mitä siellä mahdollisesti lukee kilpailukiellosta. Insinööreillä ja muilla tekniikan alan ammattilaisilla on usein työsopimukseen kirjattu ylös juuri kilpailukieltoon liittyviä kohtia. Jos asiassa on epäselvyyksiä, kannattaa ottaa yhteyttä Insinööriliiton työsuhdeneuvontaan. 

Irtisanomisaika voi yllättää

Työsopimuksesta on äärettömän tärkeää tarkistaa myös se, mitä siihen on kirjoitettu irtisanoutumisajasta.
– Insinöörit tekevät asiantuntijatyötä, joissa usein irtisanoutumisajat voivat olla totutusta hieman poikkeuksellisia. Ne voivat vaihdella kuukaudesta jopa kolmeen, Anttonen kertoo. 

Jos irtisanoutumisaikaan liittyviä yksityiskohtia ei löydy työsopimuksessa, kannattaa seuraavaksi tarkistaa, mitä työpaikalla noudatettavassa työehtosopimuksessa asiasta mainitaan. Jos TES:ssä ei ole mainintaa irtisanoutumisajasta, tai työpaikalla ei noudateta työehtosopimusta, aika tulee työsopimuslaista. Lain mukaan alle viiden vuoden työsuhteessa työntekijän irtisanoutumisaika on 14 vuorokautta ja yli viiden vuoden työsuhteessa aika on kuukausi. Irtisanoutumisaika alkaa irtisanoutumista seuraavana päivänä. 

Nyrkkisääntö irtisanoutumiseen on se, että se kannattaa tehdä vasta sitten, kun uusi työpaikka on täysin varma. Jos työntekijällä käy huono onni, uusi työpaikka alkaa parin viikon päästä, mutta vanhan työn irtisanoutumisaika onkin oletettua pidempi, voi usein asiasta kuitenkin keskustella ja sopia nykyisen työnantajan kanssa. Harva työnantajalla on intressiä pitää leivissään työntekijää, joka on jo hakenut ja siirtymässä toiseen työpaikkaan. 

Mustaa valkoisella

Anttonen neuvoo, että irtisanominen olisi aina tehtävä kirjallisesti. Tähän riittää työnantajalle lähetettävä sähköposti aiheesta.
– Suosittelisin, että ennen sähköpostin lähettämistä olisi hyvä soittaa esimiehelle ja sanoa, että olen irtisanoutumassa ja olen kirjoittanut asiasta valmiiksi sähköpostin. Näin asia ei tule työnantajalle ihan täysin puskista ja eroilmoitus ei jää pelkän sähköpostin varaan. 

Aikaisemmin eroilmoitus on neuvottu tehtävän kirjallisena, kahtena kappaleena ja kumpaankin on neuvottu otettavan ylös allekirjoitukset. Sähköpostilla tehtävään eroilmoitukseen voi Anttosen mukaan pyytää esimerkiksi esimieheltä vastauksen. Eroilmoituksen voi lähettää esimiehen lisäksi tiedoksi myös muille yrityksen henkilöille, esimerkiksi esimiehen esimiehelle, projektipäällikölle tai vaikkapa yrityksen luottamushenkilölle. 

Palkanmaksu ajallaan 

Työsopimuslain mukaan irtisanoutuneen henkilön loppupalkka ja muut korvaukset (esimerkiksi mahdolliset lisät, työaikakorvaukset, lyhennysvapaat, päivärahat, matkustuskorvaukset), maksetaan työsuhteen viimeisenä päivänä. Usein kuitenkin loppupalkan maksupäivä on määräytynyt jo työsopimuksessa. Tällöin palkka maksetaan sinä päivänä, minä se työsopimuksen mukaan on sovittu. 

Jos jostain syystä käy niin, että loppupalkkaa ei tule työsopimuksessa tai laissa sovittuna ajankohtana, on työntekijällä oikeus niin sanottuun odotusajan palkkaan. Tämä on täysi palkka niiltä kalenteripäiviltä, joina työntekijä on joutunut odottamaan loppupalkkansa maksua. Odotusajan palkkaa ei kuitenkaan voi saada yli kuudelta odotuspäivältä. 

Lomat sopimuksen mukaan tai rahana

Työntekijä on oikeutettu saamaan hänelle kertyneet lomapäivät rahallisena korvauksena. Lomapäiviä voidaan myös työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella ”pitää pois”, jos irtisanoutuminen ja irtisanoutumisaika sen mahdollistaa.

Anttonen muistuttaa, että työnantajalla ei ole oikeutta pakottaa työntekijää pitämään lomapäiviään. Työsopimuslain mukaan esimiehen esimerkiksi ilmoitettava työntekijöidensä lomista kuukautta tai vähintään kahta viikkoa ennen loman alkua.

Samoin olisi hyvä keskustella ja sopia työaikaan liittyvien liukumasaldojen pitämisestä vapaana jo irtisanoutumisen yhteydessä, jotta ne saataisiin sovitettua irtisanoutumisajan sisään. Jos plusliukumaa ei ehditä tai muuten pystytä käyttämään ennen viimeistä työpäivää pois, on liukumat maksettava työsuhteen päätyttyä. Hyvä on muistaa myös se, että työnantajalla on oikeus vähentää työntekijän loppupalkasta mahdollinen työajan miinussaldo. 

Työvälineet takaisin 

Työsuhteen päätyttyä työntekijän velvollisuus on tietenkin palauttaa työnantajalle takaisin oleelliset työvälineet, esimerkiksi tietokone ja puhelin. Etätyön yliestyttyä monella työntekijällä on kuitenkin myös kotonaan työhön liittyviä tavaroita ja tarvikkeita, esimerkiksi työpöytä, työtuoli tai tietokonenäyttö, jotka on ostettu työnantajan piikkiin. Nämä tulee luonnollisesti myös palauttaa takaisin, jos niitten lunastamisesta ei sovita erikseen työnantajan kanssa. 

Työsuhteen päätyttyä on kiinnitettävä huomio myös työsähköpostiin. Työnantajan kanssa on sovittava hyvissä ajoin siitä, suljetaanko sähköposti heti työsuhteen päätyttyä vai vasta myöhemmin. Lain mukaan työnantajalla ei ole työsuhteen päätyttyäkään oikeutta lukea työntekijän sähköposteja. Työntekijällä puolestaan on oikeus poistaa sähköpostiviestit, mutta samassa yhteydessä häntä koskee velvollisuus siirtää työnantajalle yritykselle tarpeelliset tiedot. 

Miten lasket lomakorvauksen?

Lomakorvaus lasketaan jakamalla kuukausipalkka 25:llä ja kertomalla tulos pitämättömien lomapäivien lukumäärällä. Kun työntekijä irtisanoutuu itse, ei lomakorvauksesta yleensä makseta lomarahaa.
Lähde: Insinööriliitto

Teksti: Terhi Viianen, kuva: vecteezy.com/agentcrown7165717

Henkilöt, Insu

Penkkipunnerruksen Suomen mestari

Insinööri Jarkko Ylä-Häkkinen on nostellut puntteja jo 90-luvulta saakka. Viime kesänä hän teki oman ennätyksensä nostamalla penkistä hurjat 185 kiloa ja voitti samalla penkkipunnerruksen ikämiesten SM-kultaa.

Jarkko Ylä-Häkkinen, 42, innostui voimaharjoittelusta jo lukioikäisenä. Siitä lähtien hän on treenannut säännöllisesti.

Salilla tulee käytyä kolmesta neljään kertaan viikossa, mutta ennalta määrättyjä treenipäiviä ei Ylä-Häkkisen kalenterissa kuitenkaan ole ollut enää vuosikausiin. Hän kertoo treenaavansa tänä päivänä enemmänkin fiiliksen mukaan – ja muistaa tarpeen vaatiessa myös levätä.

Ylä-Häkkinen treenaa monipuolisesti koko kehoa.
– Pyrin käymään viikoittain koko kropan lihakset läpi. Penkkipunnerruksessa esimerkiksi vahva selkä on tärkeässä roolissa, sillä se vakauttaa ja tasapainottaa nostamista, Ylä-Häkkinen kertoo.

Penkkipunnerrus on yksi voimanoston kolmesta liikkeestä, josta se on aikanaan irrotettu omaksi kilpailulajikseen. Se kohdistuu eniten rintalihaksiin, mutta vahvistaa myös ojentajia sekä olkapään etuosia. Penkkipunnerruksen lisäksi voimanostoon kuuluvat jalkakyykky ja maastaveto.

Kaikille sopiva laji

Penkkaus on etenkin miesten keskuudessa hyvin suosittua ja varmasti lähes jokainen salikävijä onkin joskus kuullut kysymyksen: ”paljonko nousee penkistä”.

Ylä-Häkkisen mukaan penkkipunnerrus on kaikille sopiva, hyvä yläkropan lihaksia vahvistava voimaliike, joka ei sinänsä vaadi harrastajaltaan kuin kaksi tervettä kättä. Joistakin fyysisistä ominaisuuksista voi kuitenkin olla hyötyä.
– Esimerkiksi toisilla voi olla luonnostaan paremmat mittasuhteet, Ylä-Häkkinen tarkentaa.

Myös perustekniikan on oltava kunnossa.
– Pitää osata treenata kovaa, mutta oikein pysyäkseen ehjänä.

Personal trainerista tai valmentajasta ei ole haittaa, mutta Ylä-Häkkisen mukaan penkkipunnerruksen aloittaminen ei sitä vaadi. Ohjeita löytää tänä päivänä paljon esimerkiksi netistä.

Ylä-Häkkinen kehottaa myös kysymään neuvoa kokeneemmilta salikävijöiltä, joilta on itsekin aikanaan saanut hyviä vinkkejä.
– Rohkeasti vaan juttelemaan, hän kannustaa.

Voimanostoliitot järjestävät kilpailuja

WPC eli World Powerlifting Congress on kansainvälinen voimanosto-organisaatio, jonka alaisia kilpailuja pidetään myös Suomessa. Lisäksi kilpailuja järjestävät muun muassa FPO-liitto (Finland Powerlifting Organisation) ja Suomen Voimanostoliitto.

Kilpailussa osallistujat on jaettu omiin sarjoihinsa iän, painon ja sukupuolen mukaan.  Kierroksia on yhteensä kolme ja jokaisen kierroksen alussa kilpailija ilmoittaa painon, jonka yrittää nostaa. Kisan aloittaa se, jolla on pienin paino nostettavanaan ja kukin kilpailija nostaa vuorollaan tavoitepainon mukaisessa järjestyksessä. Suurimman painon nostanut voittaa kilpailun.

Suoritusta seuraa päätuomari ja kaksi aputuomaria. Päätuomarin tehtävänä on varmistaa, että nosto tehdään oikein eli tanko pysäytetään rinnalle, josta se nostetaan tasaisesti takaisin ylös. Aputuomarit nostajan vierellä katsovat, että takapuoli pysyy penkissä. Jos kaksi kolmesta tuomarista kelpuuttaa noston, se on hyväksytty.

SM-kultaa kaksissa kisoissa

Ylä-Häkkinen on vuosien saatossa osallistunut useisiin kisoihin ja menestystäkin on tullut.

Viime kesänä WPC-Finland järjesti Mikkelissä voimanoston SM-kisat, joissa Ylä-Häkkinen kilpaili penkkipunnerruksessa yli neljäkymmentävuotiaiden, alle satakiloisten sarjassa. Hän teki kisoissa oman ennätyksensä nostamalla penkistä hurjat 185 kiloa – ja voitti samalla SM-kultaa.

Kultaa tuli myös FPO-liiton järjestämissä kisoissa syyskuussa.

Ylä-Häkkiselle voittaminen ei ole kuitenkaan tärkeintä.
– Koskaan en ole pettynyt, vaikka joku olisi nostanut kisoissa enemmän kuin minä. Hienointa on itsensä voittaminen ja se, että ylipäätään saa itsestään irti. Ei sillä, etteikö SM-kulta hienolta tuntuisi!

Alle satakiloisten sarja on suosittu ja mukana on yleensä useampia nostajia.
– Kyllä sitä sijoituksille päästäkseen on aina nostaa saanut, Ylä-Häkkinen sanoo.

Tähtäimessä MM-kisat

Ylä-Häkkinen on nostellut rautaa niin pitkään, että siitä on tullut hänelle elämäntapa. Kilpaileminen motivoi treenaamaan entistäkin kovemmin.
– On hienoa, kun on kisat joihin tähdätä. Lisäksi ohjelman suunnitteleminen ja sarjapainojen laskeminen on jo prosessina itsessään mielenkiintoinen.
– Kyllähän sitä on joskus syksyn pimeinä iltoina tullut mietittyä, että voisi sitä varmaan jotain järkevämpääkin tehdä, kuin siirrellä raudanpalasia telineestä toiseen, Ylä-Häkkinen nauraa.

Kisakärpänen on kuitenkin päässyt puraisemaan sen verran kovaa, että aikomuksena on kilpailla penkkipunnerruksen parissa myös tulevaisuudessa.

– Kyllä se vähän polttelisi päästä arvokisoissa nostamaan. Mutta nämä nyt ovat sellaisia haaveita, Ylä-Häkkinen sanoo.

Ensi kesän SM-kisojen lisäksi tähtäimessä siintävätkin myös Slovakiassa järjestettävät MM-kisat.

Teksti: Kirsi Honkakorpi, kuva: Jarkko Ylä-Häkkisen kotialbumi

Insu, Tekni­ikka & Teol­lisuus

Lehtovuori Oy:stä Pirkanmaan vuoden yrittäjä – Älyroska-astian kehittäjä

Ylöjärveläinen Lehtovuori Oy on Suomen suurin kaupunki- ja katukalusteiden valmistaja. Firman ykköstuotteeksi on parin viime vuoden aikana noussut markkinoiden tehokkain aurinkovoimalla jätteet puristava älyroska-astia, joka on jo valloittanut Pohjoismaiden suuret kaupungit.

Lehtovuori Oy:n toimitusjohtaja Eero Ojanen sanoo omaavansa insinöörin mielen, vaikka onkin koulutukseltaan kauppatieteilijä. 

Perheyrityksen johtoon neljä vuotta sitten astunut Ojanen on ollut tiiviisti mukana CitySolariksi nimetyn älyroska-astian kehitystyössä. Alun perin tuotteen kehittelyn laittoi alulle hänen isänsä omassa tuotekehityspajassaan.
– Isäni on tuotekehitysinsinöörin perikuva ja miettii mielellään mekaniikkaan liittyviä asioita. Älyroska-astian pienessä tilassa toimiva puristusmekaniikka onkin alun perin pääasiassa hänen kehittämänsä.

Aurinkoenergialla toimiva roska-astia

CitySolarin täyttöaste mitataan patentoidulla teknologialla, eikä Ojanen voi siitä kovin yksityiskohtaisesti kertoa. Älyroska-astia ilmoittaa tarkat täyttymistietonsa automaattisesti jätehuoltoon.
– Roska-astia mittaa säiliön täyttöasteen tarvittavan puristusvoiman avulla. Tuotteen luotettavuus on jo hyvä, mutta seuraavaa tuotesukupolvea kyllä jo kehitellään.

CitySolar on markkinoiden tehokkain älyroska-astia. Se puristaa ja säilöö aurinkoenergian voimin yhtä paljon roskia kuin 20 perinteistä 60 litran katuroska-astiaa

Ensimmäinen valmis tuote myytiin vuonna 2018 Tukholmaan. Suomen lisäksi myynti lähti aluksi parhaiten käyntiin Norjaan ja Ranskaan ja Maltalle.
– Tällä hetkellä Citysolar on Lehtovuoren suurin yksittäinen tuote. Suomessa ja Ruotsissa meillä on omat myyntiorganisaatiot mutta muualla maahantuojat ja jälleenmyyjät hankkivat asiakkuuksia. Messut ovat myös tärkeitä jälleenmyyjien etsinnässä.

Ojanen on tyytyväinen CitySolarin menestykseen, eikä suurempi kysyntä olisi välttämättä ollut edes hyvä asia.
– Jos myynti olisi kasvanut vielä nopeammin, emme olisi välttämättä ehtineet hioa tuotetta ja tehdä parannuksia esimerkiksi ohjausyksikköön.

Talvi haasteena

Ahtaassa tilassa toimivan mekaniikan lisäksi haasteena oli CitySolariin kehitettävä ja kytkettävä aurinkoenergialla toimiva ohjausjärjestelmä. Ojasen mukaan Suomi on olosuhteiltaan hyvä paikka kehittää vastaavanlaisia järjestelmiä.
– Suomi on vaativuutensa takia erinomainen paikka kehittää aurinkovoimalla toimivia laitteita, koska jos laite saadaan toimimaan täällä, niin kyllä se varmasti toimii etelämpänäkin, jossa riittää valoa.

Ohjausyksikön energiatehokkuus oli ehdoton vaatimus, koska laitteen pitää toimia käytännössä kokonaan akkunsa varassa lokakuun puolivälistä helmikuulle.
– Yksi insinööreistämme kehittää tuotetta koko ajan edelleen. Lisäksi meillä on yhteistyökumppani, jonka kanssa tuotteen älyä eli ohjausta ja elektroniikkaa kehitetään. 

Ideoita riittää

Lehtovuori on Suomen suurin ja vanhin kaupunki- ja katukalusteiden valmistaja. Pienenä itäsuomalaisena metalliverstaana aloittanut yritys on toiminut jo vuodesta 1945.
– Tunnemme hyvin kaupunkiympäristön vaatimukset, mikä helpottaa tuotteiden suunnittelua. Esimerkiksi yleiseen puistoon tai puutarhaan tulevat penkit ovat täysin erilaisia ja niillä on erilaiset kestävyysvaatimukset.

Älyteknologiaa ei toistaiseksi ole kytketty muihin kuin jätesäiliöihin, vaikka alustavia suunnitelmia toki on tehty.
– Ideoita on paljon, mutta resurssit ovat kuitenkin rajalliset emmekä halua ruveta tekemään tyydyttäviä tuotteita vaan pelkästään huippulaatua.

Lehtovuoren perinteiset tuotteet, katokset, telineet ja penkit, saavat säännöllisesti uusia mallistoja. Tuotekehitystä Lehtovuoressa vetää teollinen muotoilija ja tiimiin kuuluu lisäksi kolme suunnitteluinsinööriä.
– Emme halua lisätä tuotteiden portfoliota tarkoituksellisesti. Ennemmin teemme vähemmän malleja, mutta laadukkaita, Ojanen sanoo.

Mittavia investointeja

Ympäristöystävällisyys ohjaa kaikkea Lehtovuoren toimintaa. Materiaaleja käytetään tehokkaasti ja kierrättäen. Tuotannossa syntyvää energiaa käytetään tehtaalla monipuolisesti hyödyksi.
– Esimerkiksi laserleikkurin tuottama jäähdytysenergia johdetaan veden muodossa kuiluihin, millä saadaan nostettua peruskallion lämpötilaa muutamalla asteella, ja tämä puolestaan nostaa maalämmön tehokkuutta varsinkin talviaikaan.
– Myös polttouunin tuottama lämpö kerätään talteen ja käytetään tilojen lämmitykseen, Ojanen kertoo.

Lehtovuorella on käynnissä mittavat investoinnit. Vuosien 2021–2022 aikana investoidaan yhteensä 4,5 miljoonaa euroa Ylöjärven tehtaan tuotantokoneisiin, maalauslinjastoon sekä uuden tehtaan rakentamiseen.
– Tuotantotilat ovat käytännössä tuplaantumassa uuden tehdasrakennuksen ansiosta. Investoinnin arvo on mittava verrattuna reilun kahdeksan miljoonan liikevaihtoomme.

Ojanen uskoo tuotteiden kysynnän kasvavan vahvasti.
– Tavoitteena on kolminkertaistaa liikevaihto vuoden 2025 loppuun mennessä, jolloin myös henkilöstön määrä nykyisestä tulee kasvamaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana tuotantoa on jo saatu kasvatettua nykyisissäkin tiloissa kaksinkertaiseksi.

Nopeaa reagointia

Pirkanmaan Vuoden yrittäjä -palkinnon perusteina lausuttiin etenkin Lehtovuoren innovaatiokyky, voimakas pyrkimys kasvuun ja kestävä liiketoiminta. Ojasen mielestä nopeus on yksi tärkeimmistä Lehtovuoren valteista.
– Olemme nopeita ja pystymme reagoimaan muuttuviin tilanteisiin. Esimerkiksi koronan alettua kehitimme kahdessa viikossa valmiin käsidesitelineen.
– Eräänä lauantaina meiltä kyseltiin mahdollisuutta kehittää näitä telineitä, ja seuraavana maanantaina tuotekehitysinsinööri jo vei prototyypin ohjeet laserleikkurille. Muutama iso kauppa saatiinkin pian aikaiseksi.

Teksti: Arto Kotilainen, kuva Lehtovuori Oy

Henkilöt, Insu, Koulutus

Värikkään työuran uusi etappi

Tamkin rehtori Tapio Kujala näkee työpaikassaan paljon mahdollisuuksia ja uskoo, että Tampereen imu jatkuu tulevaisuudessakin. Itse hän on kerryttänyt kokemusta myös ulkomailta.

Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori Tapio Kujala haluaa opinahjon pitävän enemmän ääntä saavutuksistaan.

Tamperelainen ”tehdään nyt, eikä pidetä ääntä” -mentaliteetti kiinnitti häneen huomion ensimmäisenä, kun hän aloitti työt viime vuoden alussa.
– Sen olen tuonut tullessani, että meidän tekemisemme ei ole sen vähäpätöisempää suhteessa vaikka yliopistoon. Meidän pitää osata kertoa siitä ulospäin.

Monipuolinen työura journalismissa ja opetusalalla antaa eväitä saavutuksista kertomiseen.

Mediakoulutusta Lähi-idässä

Lapsena Kujala halusi poliisiksi ja papiksi. Ensimmäinen opiskeltu ammatti oli kuitenkin kirkon nuorisotyönohjaaja. Viimeisen harjoittelunsa Kujala teki Ylen nuoriso-ohjelmissa, ja jäi sille tielle. Armeijassa ollessaan hän teki varusmiesohjelmaa Ylelle, ja vakinaistaminen tapahtui, kun Radio Suomi, Yle Mafia ja Ylen Ykkönen aloittivat toimintansa.
– Olen tehnyt kaiken väärin päin elämässäni, Kujala sanoo. 

Vasta työllistyttyään media-alalla hän opiskeli maisterin paperit journalismista, väitteli tohtoriksi Tampereelta ja suoritti pedagogiset opinnot. Nurinkurinen järjestys on aiheuttanut myös huvittavia tilanteita.
– Jyväskylän yliopistossa oli hassu tilanne, kun olin kirjoittanut Radiotyön perusteet -kirjan, joka oli siellä oppikirjana. En saanut osallistua harjoituskursseihin, kun siellä käytettiin tekemääni oppikirjaa.

Ylestä Kujala siirtyi ensin perustamaan media-alan koulutusta Diakonia-ammattikorkeakouluun Turkuun ja myöhemmin johtamaan kyseistä yksikköä. Siellä ollessaan häntä pyydettiin järjestämään mediakoulutusta Israelin ja Palestiinan itsehallintoalueelle. Ensimmäisenä rakennettiin Birzeitin yliopistoon radiostudio ja koulutettiin ryhmiä radiotyöhön.
– Yksi kurssilaisista perusti Betlehemiin radioaseman, ja pyysi minua kouluttamaan. Sanoin, että anna mä mietin lentokoneessa.

Kujala oli juuri aloittanut työt Turussa medianomien kouluttamisen parissa, ja mietti, ettei hänellä mitenkään riitä aika Betlehemiin. Lentokoneessa syntyi kuitenkin ajatus: saisiko tästä ulkoministeriön kehitysyhteistyöprojektin? Idea kantoi ja sai vihreää valoa ministeriltä. – Perusidea oli se, että menimme medianomiopiskelijoiden kanssa ja koulutimme radioaseman työntekijät. Se onnistui tosi hyvin ja oli opiskelijoille mieletön tilaisuus. Radioasema on edelleen toiminnassa siellä.

Siitä alkoi projektien suma: Kujalalla oli viisi kolmen vuoden projektia kyseisen radioaseman kanssa ja yhden Betlehemin yliopiston kanssa. Sinne hän suunnitteli myös tv-studion.
– Vaikka en ole insinööri, minulla on aina ollut henkilökohtainen kiinnostus teknologiaan.

Insinööreistä pulaa

Tamkiin Kujala tuli Diakonia-ammattikorkeakoulun rehtorin paikalta, jossa viihtyi hyvin eikä hakenut vaihtoehtoa. Puhelinkeskustelu konsultin kanssa kuitenkin innosti hakemaan Tampereelle.
– Ja tässä ollaan, Kujala sanoo.

Ensimmäinen työvuosi on ollut työntäyteinen. Asioita on valmisteltu ja tehty paljon, ja se sopii rehtorille.
– En oikein muuten osaisi ollakaan.

Siinä missä Diak oli tiukasti profiloitunut sosiaali- ja terveysalalle ja kirkon alaan, Tamkin kaltaisessa monialaisessa korkeakoulussa on Kujalan mukaan suuremmat mahdollisuudet.
– Täällä nähdään helpommin, mihin tulevaisuuden alat kehittyvät: Eivät puhtaasti jo olemassa oleviin aloihin vaan niiden välimaastoon.

Yllätyksenä on tullut myös viesti osaajapulasta, joka tulee vahvasti tekniikan alalta: on kyse sitten rakennus-, teknologia- tai konepajapuolelta.
– En ole ihan varma, onko tilanne aidosti sellainen, mutta sitä puhetta näyttää yhteiskunnassa olevan paljon tällä hetkellä. Koulutustehtävää meillä riittää.

Vaikea matematiikka

Lähi-idässä Kujalaa on uhkailtu M16-rynnäkkökiväärillä ja harhalaukaustilanteessa viereen katuun on pamahtanut luoti. Kerran tankki kääntyi Kujalan autoa päin, kun hän yritti päästä Betlehemistä Jerusalemiin toisen intifadan alun aikaan.
– Kun näet sellaisen tankin kääntyvän sinuun päin, niin vähemmästäkin menee pupu pöksyyn. Siitä selvittiin, kun rauhallisesti käyttäytyi.

Ammattikorkeakoulussa työ on huomattavasti vaarattomampaa ja ongelmatilanteet ovat arkisia. Tamkissa päänvaivaa ja mietiskelyä on aiheuttanut insinöörikoulutuksen matematiikka, joka on varsin vaativaa. Kujala pohtii, minkälaiset valmiudet opiskelijoilla on toisen asteen jälkeen matematiikan opiskeluun. Toisaalta liialti helpotettu opetus ei motivoi nuoria.
– Tällä hetkellä mietitään sitä, miten matematiikka kytketään voimakkaammin ammattiaineisiin.

Vaikeudet matematiikassa aiheuttavat sen verran keskeyttämisiä, että sen hoitamista täytyy miettiä. Tavoitteena on saada opiskelija ymmärtämään, miksi matematiikkaa tarvitsee.
– Lähtökohtaisesti emme voi matematiikan opetusta heikentää, vaan sitä pitää vahvistaa. Kysymys on siitä, miten se tehdään niin että se motivoi. Se on meillä työn alla parhaillaan.

Tamkissa on insinöörialoja reilusti toistakymmentä. Viidestä koulutusyksiköstä suurin on sosiaali- ja terveysala, mutta tekniikan alat on jaettu kahteen yksikköön. Jos kaikki olisivat samassa, tekniikan ala olisi suurin.  

Tulevaisuus on monialainen

Tamk on pysytellyt Suomen suosituimpien ammattikorkeakoulujen kolmen kärjessä. Kujala uskoo hakukohdemenestyksen jatkuvan tulevaisuudessakin. Yksi vahvuus on kaupungissa. Tampereen imu on hyvä, ja korkeakoulujen ja kaupungin välinen yhteistyö saa kiitosta.
– Kaupunki tukee hyvin korkeakouluja, mutta me myös tuomme alueelle valtavasti. Ilman meitä Tampere ei olisi Tampere.

Tulevaisuudessa ulkomaalaisten opiskelijoiden merkitys kasvaa. Heidät pitäisi saada myös jäämään töihin Suomeen kouluttautumisen jälkeen. Tamk on yritysten apuna siinä, että kynnys ulkomaalaisten työntekijöiden palkkaamiseen madaltuisi. On kokeiltu tandem-harjoittelua, jossa yrityksessä on samaan aikaan harjoittelussa suomalainen ja ulkomaalainen opiskelija. Suomalainen opiskelija voi toimia samalla vähän tulkkina.
– Usein voi olla mielikuva, että kaikki ohjeet täytyy olla englanniksi, mutta voihan sitä rakentaa vähitellen.

Toisaalta esimerkiksi rakennustyömailla kansainväliset työntekijät ovat arkipäivää.
– Silti ei tiettävästi rakenneta sen huonompia taloja kuin ennenkään.

Tekniikan ajan tulevaisuuden Kujala näkee monialaisena. Hän uskoo innovointiin ja eri alojen törmäytykseen. Esimerkiksi hyvinvointiteknologiassa tarvitaan insinöörejä ja sote-alan ammattilaisia. Liiketalouden ja teknologian saralla on varmasti paljon sovelluksia keksimättä. Tällä hetkellä Tamkissa mietitään esimerkiksi globaalia ongelmaa, vaateteollisuutta, ja sitä, miten jätteeksi päätyvät vaatteet saataisiin kiertoon. Siinä yhdistyvät vaateteollisuus ja tekstiili-insinöörien koulutus sekä toisaalta liiketalouden osaaminen siinä, että ratkaisu saadaan brändättyä hyvin. 

Tässä ollaan ammattikorkeakoulujen ytimessä.
– Ammattikorkeakoulujen henkeen kuuluu, että yritetään ratkoa maailman globaaleja ongelmia, Kujala sanoo. 

Teksti ja kuva: Laura Ikävalko

 

Insu, Järjestö

Edustajakokouksessa soi Syksyn sävel

Tampereen Insinöörit ry:n hallitus teki Insinööriliiton edustajakokoukselle Helsingissä marraskuussa esityksen koko Insinööriliiton jäsenistöä koskevasta jäsenmaksualennuksesta. Hiljaisuudessa eteenpäin viety projekti oli nimeltään Syksyn sävel. 

Tampereen Insinöörien toinen varapuheenjohtaja Aija Karelo kertoo projekti Syksyn sävelen käynnistyneen jo vuoden 2020 loppupuolella. Sysäys jäsenmaksualennukseen lähti huomiosta, että Insinööriliiton tase oli viime vuosina noussut huomattavasti, ja tästä syystä liitolla on ollut enemmän rahaa käytössään kuin aikaisempina vuosina. Erityisesti vuoden 2020 kannalta merkittävästi plussan puolelle menneen taseen syy oli korona. Pandemian vuoksi liitto ei pystynyt toteuttamaan normaalia määrää jäsentapahtumia ja muita palveluita, joita aikaisempina vuosina on tarjottu.


– Tampereen Insinöörien hallituksessa on oikeastaan jo useampaan otteeseen viime vuosina pohdittu sitä, pitäisikö Insinööriliiton jäsenmaksua pienentää, mikä olisi oikea jäsenmaksun taso ja millaista hyötyä jäsenen jäsenmaksulleen olisi saatava, Aija Karelo selvittää Syksyn sävelen taustaa. 

Taustalla tarkka selvitystyö

Syksyn säveltä valmisteltiin Tampereen Insinöörien hallituksessa kaikessa hiljaisuudessa ja huolella noin vuoden verran.
– Emme tahtoneet viedä asiaa eteenpäin hätäillen niin, että muutamassa viikossa olisimme kasanneet aloitteen ja vieneet sen sitten käsittelyyn. Halusimme tarpeeksi aikaa siihen, että keräsimme Insinööriliiton talouden tilasta tietoa niin, että perustelut olisivat hyvät. 

TI:n hallituksen jäsenistä kerääntyi pienempi työryhmä, joka kävi läpi Insinööriliiton aikaisempien vuosien edustajakokouksien materiaaleja, yhdistyksen budjetteja sekä toteumia. Näitten perusteella tehtiin tarpeelliset johtopäätökset ja laskelmat.

Alennus järkevillä perusteilla

Työryhmän tekemät laskelmat näyttivät Karelon mukaan sellaisilta, että Insinööriliiton jäsenmaksujen alentaminen olisi ollut perusteltua
– Halusimme varmistaa sen, että Insinööriliitolla olisi oikeasti varaa alentaa jäsenmaksuja. Emme olisi lähteneet viemään esitystä eteenpäin, jos jäsenmaksuja olisi lähdetty alentamaan vaikka sillä seurauksella, että liiton jäsenilleen tarjoamia palveluita oltaisiin jouduttu karsimaan. 

Esityksen valmisteluaikaan kuului myös luottamuksellinen keskustelu aiheesta muiden jäsenjärjestöjen edustajien kanssa.
– Keskustelun avulla halusimme saada erilaisia näkökulmia asiallemme. Tarkoitus oli myös hieman kartoittaa, löytyisikö muista jäsenjärjestöistä Tampereen Insinöörien esitykselle puoltajia, Karelo kertoo ja jatkaa;
– Kentältä löytyikin varovaisia ”olemme teidän kanssanne samaa mieltä” -tyyppistä kaikua. Tämä antoi meille ennakkonäkymän siihen, ettei edustajakokouksessa äänestystilanteessa oltaisi Tampere vastaan muut jäsenjärjestöt, vaan että sekä puoltava että vastustava kanta saisi kannatusta.  

Ehdotukselle paljon huomiota 

Karelo kertoi yllättyneensä siitä, että Tampereen Insinöörien esitys sai edustajakokouksessa suuremman huomion, kuin mitä yhdistys oli osannut odottaakaan. Esimerkiksi liiton puheenjohtaja Samu Salo nosti esityksen esiin jo kokouksen avauksen yhteydessä. Myös kokouksen aikana Syksyn sävel herätti pitkän ja hartaan keskustelun eri jäsenjärjestöjen edustajien keskuudessa. 

Käytännössä edustajakokouksessa asiakohdan käsittely eteni niin, että ensimmäisenä kokouspäivänä käytiin asian tiimoilta omana asiakohtanaan lähetekeskustelu. Tämän jälkeen myöhemmin samana päivänä kokoontui valiokunta, jossa käsitellään muun muassa yhdistyksen toimintasuunnitelma, budjetti ja jäsenmaksuihin liittyvät asiat. Tällöin keskusteltiin myös TI:n Syksyn sävel -esityksestä. Varsinainen äänestys aiheesta käytiin toisena edustajakokouspäivänä. 

Toisena kokouspäivänä käydyssä äänestyksessä Tampereen Insinöörien ehdotus jäsenmaksualennuksesta hylättiin. 

Tappiosta huolimatta hyvä fiilis

Karelo sanoo esityksen kariutumisesta huolimatta TI:n edustajille jääneen edustajakokouksesta positiiviset ajatukset.
– Tietenkin olisi ollut hienoa, jos esitys olisi mennyt läpi. Mutta meidän päämääränämme oli tietyllä tavalla myös se, että herätimme keskustelua ja saimme ihmiset miettimään sitä, mikä oikeasti on meidän liittomme jäsenten etu. Onko jäsentemme etu se, että liiton varoja käytetään taseen kasvattamiseen vai suoraan jäsenelle itselleen?
– Mielestäni oli todella arvokasta se, että aloitteemme vuoksi käytiin pitkä keskustelu, joka selvästi on herättänyt monia ajatuksia. 

Karelo kertoo Syksyn sävelen vieneen keskustelua Insinööriliiton varallisuudesta eteenpäin. Tiedossa on, että jossain vaiheessa Insinööriliiton edustajakokouksessa tullaan käsittelemään liiton taseen haluttua tasoa. 

Hävitty, muttei kuopattu

Vaikka Tampereen Insinöörien Syksyn sävel -projekti kärsikin edustajakokouksessa tappion, ei yhdistys kuitenkaan jää laakereilleen makoilemaan.
– Tampereen Insinöörit on jo vuosikymmeniä puhunut erilaisten jäsen- ja liittomaksujen suuruudesta ja nyt Syksyn sävelen tapaisia yrityksiä laskea maksujen määrää edustajakokouksissa on tehty useita. En siis menisi sanomaan, että emme enää ikinä nosta asiaa esille TI:n puolelta, Karelo naurahtaa. 

 

Mikä on edustajakokous ja mitä siellä tehdään?

  • Insinööriliiton edustajakokous koostuu puheenjohtajasta ja 72:sta edustajasta. 
  • Pääosa edustajakokouksissa vuosittain käsiteltävistä asioista määritellään Insinööriliiton säännöissä. Edustajakokous päättää esimerkiksi liittomaksun suuruudesta, keskusjärjestöjäsenyydestä, toimintasuunnitelmasta, talousarviosta ja tilinpäätöksestä.
  • Jokainen Insinööriliiton jäsenjärjestö valitsee vuosittain edustajansa Insinööriliiton edustajakokoukseen, joka käyttää liiton ylintä päätösvaltaa. Insinööriliitto toimii ja vaikuttaa edustajakokouksessa tehtyjen päätösten ja linjausten mukaan. Tampereen Insinöörit ry:llä kokouksissa on viisi edustajaa. 
  • Myös liiton henkilöjäsenet voivat tehdä aloitteita edustajakokouksen käsiteltäväksi oman jäsenjärjestönsä kautta.

 

Teksti: Terhi Viianen, kuva: Visit Tampere, Laura Vanzo