Tampereen Insinööriopiskelijat ry valitsee vuosittain TAMK:n opettajien keskuudesta oppilaiden äänestämän lempiopettajan. Tänä keväänä opiskelijoiden lempiopettajan tittelin sai sähkötekniikan yliopettaja Aki Korpela.

Lempiopettajaksi valinta on Akille mieluinen uutinen:
­– Tällainen tunnustus tuntuu aina parhaalta, kun se tulee opiskelijoilta itseltään. Hienoa on, että saa tunnustusta nimenomaan opetustyöstä ja siitä, miten opiskelijat sen kokevat.

Sähkötekniikasta rakkaus luonnontieteisiin

Urheiluhulluksi tunnustautuva Aki Korpela haaveili nuorena liikunnanopettajan ammatista. Lukion jälkeen hänen suunnitelmansa menivät kuitenkin hieman uusiksi.
– Olen kotoisin Huittisista ja kun lukiokaverini lähtivät pääsykokeisiin silloiselle Tampereen teknilliselle korkeakoululle, niin ajattelin, että kai minäkin sinne sitten haen ja pääsinkin sisään. Muutama ensimmäinen vuosi opiskeluissa meni hieman haeskellessa omaa alaa, mutta sitten kiinnostuin sähkötekniikasta ja päädyin opiskelemaan sitä pääaineenani. Silloin minulle syntyi oikea lajirakkaus luonnontieteisiin. Sillä tiellä olen yhä edelleen.

Aki päätyi opettajan töihin vuonna 1997 diplomityötä tehdessään, kun TTKK:lla sähkötekniikan lehtorina työskentelevä Risto Mikkonen otti hänet opetusassistentikseen. Sittemmin Tampereen teknilliseksi yliopistoksi nimensä muuttanessa koulussa Aki työskenteli opetus- ja tutkimustöissä vuoteen 2014 saakka, kunnes hän siirtyi Tampereen ammattikorkeakouluun sähkötekniikan opettajaksi.

Haastaa ajattelemaan

Opettajana Aki haluaa oppia asioista opiskelijoidensa kanssa.
– Luonnontieteet ovat siinä mielessä hieno ala, että onpa ihminen missä ammatin- tai elämänvaiheessa tahansa, niin niissä on aina ääretön määrä opiskeltavaa edessä. Haluan myös kehittää omaa ymmärrystäni. Siinä mielessä parhaat kysymykset tulevat opiskelijoilta, jotka haluavat haastaa opettajan. Vaikka olen opettanut jo yli 20 vuotta, tulee joka vuosi eteen tilanteita, joissa opiskelijat tuovat asioita esiin aivan uudella tavalla.

Haastamishalukkuudestaan Aki nostaa esiin erityisesti monimuoto-opetuksen aikuisopiskelijat.
– On ollut todella valaisevaa opettaa vaikkapa sähkötekniikan teoriakursseja sellaisille ihmisille, joilla on pitkät työurat takanaan vaikkapa sähköasentajina. Heiltä tulee todella hyviä kysymyksiä ja palautetta, jotka avaavat myös opettajan silmiä.

Tunneillaan Aki haluaa luoda ilmapiirin, jossa kysyminen, ihmetteleminen ja keskustelu on enemmän kuin sallittua. Hänen mukaansa aidossa oppimisessa yksi tärkeimmistä asioista on se, että opiskelija saa ja uskaltaa olla ”rehellisesti pihalla”, eli kenenkään ei tarvitse hävetä tai nolostella sitä, että opetettavaa asiaa ei osata kaikkea jo etukäteen.

Motivaation nostaminen palkitsee

Opiskelijat selvästi pitävät Akia hyvänä opettajana. Hän arvelee erään vahvuutensa olevan opiskelijoiden sparraamisessa.
– Sellaiset opiskelijat, joilla motivaatio on kova ja jotka jaksavat tehdä paljon töitä, pärjäävät koulussa opetuksesta huolimatta. Mutta opiskelijoita, joilla ei välttämättä motivaatio ole korkeimmillaan, heitä pystyn auttamaan parhaiten.

Korvaamaton kontaktiopetus

Tällä hetkellä korkeakouluissa kontaktituntien määrää on vähennetty. Tämä tuo haasteita opettajalle.
– Itse ajattelen, että vain oppimisella on väliä. Opintojaksoilla on oma sisältösuunnitelmansa, niin isossa kuvassa ainoa asia mikä merkitsee, on se, että opiskelijat oppisivat sen. Nyt kun tuntimäärät ovat vähentyneet, on opettajan pystyttävä rajaamaan opetussisällöt niin, että tärkeät asiat ovat helposti löydettävissä.

Aki kertoo myös, että kontaktituntien väheneminen jättää opiskelijat yksin oppimistilanteisiin.
– Opettajan tehtävä on ohjata opiskelijoiden aivotyötä oikeille raiteille. Kontaktiopetustilanteissa siihen pystytään vaikuttamaan merkittävästi. Vaikka olisi millaiset opetusvideot käytössä, ilman opettajan ja opiskelijoiden välistä vuorovaikutusta asioihin ei välttämättä päästä tarpeeksi syvälle.
En usko, että kontaktitunteja pystytään korvaamaan millään, jos halutaan opetuksen lisäksi kehittää myös opiskelijoiden ajattelua, Aki miettii.

Ei pelkkää teoriaa, vaan myös kokemusta

Akin mielestä hyvä insinööri ei vaan tiedä, vaan osaa myös tehdä asioita. Tai ainakin he tekevät suunnittelun, joka on helposti toteutettavissa.
– Insinööri pystyy kyllä tekemään työnsä, jos hän osaa käyttää erilaisia insinöörin työkaluja. Mutta jos insinööri on todella hyvä työssään, niin hän on kuin MacGyver, joka tuntee luonnontieteet niin hyvin, että pystyy itse rakentamaan omat työkalunsa.

Juuri tämän vuoksi Aki haluaisi insinöörikoulutuksessa kannustaa omaan ja itsenäiseen ajatteluun. Näin mahdollisimman monesta insinööriopiskelijasta voitaisiin saada oman työelämänsä MacGyvereitä.

Kirjoitushommat tähtäimessä

Sähkötekniikan opettaja lataa kesällä akkujaan muun muassa lukemalla rutkasti fysiikan kirjallisuutta. Lisäksi Aki aikoo viettää mahdollisimman paljon aikaa ulkona maastopyöräkisoja kiertäen ja jalkapalloa pelaten.

Lisäksi Akin mielessä kuplii into kirjoitushommiin.
– Yksi asia, mihin haluaisin enemmän panostaa, on yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Olen aiemmin keskittynyt lähinnä tieteellisiin julkaisuihin, mutta niiden lukijakunta jää yleensä niin pieneksi, ettei yhteiskunnallinen vaikuttaminen toteudu parhaalla mahdollisella tavalla, Aki naurahtaa ja jatkaa:
– Aamulehdessä oli vähän aikaa sitten juttu siitä, miten tieteen tekijöiden pitäisi enemmän panostaa tieteen popularisointiin ja olen siitä itse samaa mieltä. Pitäisi pistää kynä sauhuamaan ja kirjoittaa helppolukuisia tieteellisiä tekstejä samaan tapaan kuin vaikka Esko Valtaoja tai Kari Enqvist. Ja tietenkin saada ne julkaistuksi sellaisissa paikoissa, että niitä pääsisi lukemaan useampikin ihminen, jos vaikka saisin tekstejä yliopiston julkaisuihin.

Teksti ja kuva: Terhi Viianen

Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori Markku Lahtisen mukaan insinöörikoulutus Tampereella on maan vetovoimaisinta ja tulee sitä myös jatkossa olemaan. TAMKin erityisenä vahvuutena Lahtinen pitää yhteistyötä yritysten kanssa. Lahtinen kutsuttiin Tampereen Insinöörien kunniajäseneksi yhdistyksen satavuotisjuhlien yhteydessä.

Tampereen Insinöörit ry halusi kunniajäsenyydellä kiittää Markku Lahtista ansiokkaasta työstä insinöörikunnan puolesta. Yhteistyö Tampereen Insinöörien ja varsinkin insinööriopiskelijoiden kanssa on ollut jatkuvaa ja tiivistä.

Insinöörikoulutuksessa Lahtinen on vaikuttanut jo 90-luvun alkupuolelta saakka, ensin konetekniikan lehtorina ja myöhemmin rehtorintehtävissä. Lahtisen mukaan tämän vuoden alussa aloittanut Tampereen uusi korkeakouluyhteisöä ei ole juuri vaikuttanut insinöörikoulutuksen perusrakenteeseen.

– Ammattikorkeakoulu tuottaa edelleen insinöörikoulutusta niin kuin on tuottanut perustamisestaan saakka vuodesta 1992 ja sitä ennen Suomen ensimmäisenä teknillisenä opistona.

Opetuksen sisällössä sen sijaan tapahtuu paljon muutoksia jatkuvasti, ja syy löytyy tekniikan kehittymisestä.

– Jos ajatellaan esimerkiksi kone- ja autotekniikkaa, tai oikeastaan kaikkea insinöörikoulutusta, tietotekniikan käyttö opetuksessa on entisestään kiihtynyt ja elämme koko ajan melkoisessa murroksessa.

– Kurssien sisällöt vaikkapa rakennustekniikassa muuttuvat nopeasti ja opettajat ottavat uusia mallintamisen menetelmiä käyttöön, vaikkei aina opetussuunnitelmia sen kummemmin päivitettäisi, Lahtinen sanoo.

Useita yhteistyökumppaneita

TAMKin insinöörikoulutuksen vahvuutena Lahtinen pitää yhteistyötä firmojen kanssa sekä yritysmaailmasta saapuvia vierailevia luennoitsijoita. Esimerkki löytyy jälleen rakennustekniikasta.

– Rakentamisessa opintoihin sisältyvä harjoittelu, opinnäytetyö ja useat työmaakäynnit järjestetään käytännössä kokonaan yhteistyössä YIT:n kanssa, ja YIT lähettää meille myös opettajia, Lahtinen sanoo.

Tuotantoautomaation koulutuksessa yhtenä yhteistyökumppanina on jo vuosia toiminut Fastems, jonka tarjoamaan oppimisympäristöön sisältyy tehdasautomaatiojärjestelmiä korkeine varastoineen, kuljetusjärjestelmineen ja robotteineen.

Kokeneena lentoharrastajana Lahtinen muistaa mainita myös reilun vuoden verran jatkuneen yhteistyön lentokonetekniikassa.

– TAMKissa ja sen edeltäjissä on opetettu lentokonetekniikkaa vuodesta 1936 saakka. Aalto-yliopiston luovuttua koulutuksesta pari vuotta sitten TAMK alkoi tehdä yhteistyötä silloisen TTY:n kanssa, jotta yliopistotasoinen koulutus alalla jatkuisi. Nyt kumppanina on siis Tampereen yliopiston Hervannan yksikkö.

Uuden korkeakouluyhteisön ansiosta on Lahtisen mukaan löytynyt useita erilaisia yhteistyömuotoja.

– Esimerkiksi diplomi-insinööriksi opiskelevat tekevät betonitekniikan labratyöt TAMKissa ja puolestaan insinööriopiskelijat tekevät pohjarakentamiseen liittyviä labroja Hervannassa.

Hanketoimintaa ajan hengessä

Ammattikorkeakoulun rahoituksen puolella Lahtinen näkee isoja muutoksia. Vuodesta 2014 lähtien hankerahoituksen määrä TAMKissa on kasvanut noin neljästä miljoonasta lähes kahteenkymmeneen miljoonaan euroon.

Ulkopuolisen hankerahoituksen määrä vaikuttaa suoraan valtiolta tulevaan rahoitukseen, joten sen hankkimiseen kannattaa satsata.

-Tärkein syy hanketoiminnan lisäämiseen on yritysyhteistyön mukanaan tuomat ajankohtaiset kehittämishaasteet, jolloin opiskelijat ja henkilöstö pysyvät ajan tasalla kulloisistakin työ- ja elinkeinoelämän trendeistä. Suurimmassa osasta hankkeista TAMK toimii yhdessä yliopiston kanssa, joko niin että yliopisto osallistuu TAMKin hankkeisiin tai toisin päin, Lahtinen kertoo.

Tutkinnot kaupan

Koulutuksen myynti ulkomaille on Lahtisen mukaan tullut yhä olennaisemmaksi osaksi myös insinöörikoulutusta. Myynti varsinkin ulkomaille on lisääntynyt.

– Esimerkiksi viime lukuvuonna aloitti paperitekniikan puolella kahdenkymmenen hengen ryhmä kiinalaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat kaksi vuotta TAMKissa paperitekniikan eristyskysymyksiä.

Lahtinen kertoo yhden opiskelijan lukuvuoden opintojen maksavan keskimäärin noin kymmenen tuhatta euroa, mitä käytetään laskutuksen perustana.

– Hinta EU:n ulkopuolisille on hieman korkeampi kuin mitä opetusministeriö maksaa tutkinnoista. Mutta valtiolle tuotammekin 1600 tutkintoa vuodessa.

Valtiolle ja yksityisille myytävän koulutuksen kustannukset pidetään tarkasti erossa toisistaan jo pelkästään verotuksellisista syistä. Yksityisille myytävästä koulutuksesta TAMK nimittäin joutuu maksamaan tuloveroa.

– Hinnoittelua ammattikorkeakoulu tekee sinänsä aivan kuten mikä tahansa yritys. Myytävän koulutuksen pitää olla meille taloudellisesti kannattavaa.

Tampere pärjää

Valtakunnallinen korkeakoulutuksen visio vuodelle 2030 lähtee siitä, että tutkinnon suorittajien määrää Suomessa kasvatetaan noin 5-10% 2020-luvun alkupuolella.

Ammattikorkeakoulututkintoja siis halutaan lisätä Suomessa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä kaupan alan lisäksi myös tekniikan osaajien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan.

– Tampere on tekniikan koulutuksessa maan vetovoimaisin paikka ja meillä on mahdollisuus lisätä koulutusta. Esimerkiksi Itä-Suomessa aloituspaikkojen lisääminen ei välttämättä lisää suoritettuja tutkintoja, Lahtinen sanoo.

Teksti ja kuva: Arto Kotilainen

Tampereen Insinöörit ry:n uutena järjestösihteerinä aloitti huhtikuussa Annukka Partanen. Annukka on kokenut TI:n ilmapiirin lämpimäksi ja työtehtävänsä hän aloittaa odottavin mielin.

– Heti alusta asti minut on otettu tosi kivasti vastaan. Todella monet jäsenet ovat tapahtumissa tulleet juttelemaan ja toivottaneet tervetulleeksi toimintaan. Mukaan on ollut sen vuoksi helppo tulla.

Sydämeltään luonnontieteilijä

Koulutukseltaan Annukka on ekologian ja ympäristönhoidon maisteri.  Ammatillisiksi vahvuuksikseen hän kertoo suojelubiologian ja metsäekologian. Pitkänä sivuaineenaan Annukka opiskeli ympäristötiedettä ja -teknologiaa. Lisäksi hän on suorittanut keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon.

Yliopinto-opintojen jälkeen Annukka työskenteli freelancerina koulutus- ja konsultointitehtävissä. Erityiseksi sydänasiakseen hän mainitsee sienet, marjat ja syötävät luonnonyrtit, joiden kouluttaminen eri tahoille työllisti Annukkaa opintojen jälkeen. Lisäksi hän teki muun muassa maastokartoituksia sekä paikkatietoanalyysejä.

Vuonna 2015 Annukka sai pestin Forssan luonnonhistoriallisesta museosta, jossa hän työskenteli museojohtajana siihen saakka, kunnes keväällä 2019 haki ja sai Tampereen Insinöörit ry:n järjestösihteerin työn.

Arvojen mukaista työtä

Tampereelle Annukan toi sydämenasiat, sillä hänen puolisonsa asuu ja työskentelee täällä. Työrintamalla Annukka etsi ensin oman alan töitä, mutta jonkin ajan päästä hän alkoi kartoittamaan myös järjestöissä tarjolla olevia paikkoja.
– Olen nuoruusvuosista saakka ollut mukana partioharrastuksessa ja aikuisiällä ollut mukana erilaisien järjestöjen hallituksissa. Forssan luonnonhistoriallinen museo oli myös yhdistyksen pyörittämä, ja olen ollut mukana muun muassa Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin hallituksessa useamman vuoden. Näin ollen yhdistystoiminnassa mukana oleminen on minulle entuudestaan tuttua toimintaa, Annukka kertoo.

Tampereen Insinöörien järjestösihteerin työ kuulosti Annukan mielestä itselleen sopivalta tehtävältä.
– Työpaikkailmoitus oli houkutteleva, sillä siinä yhdistyi monia työkokemuksellisia asioita, jotka ovat minulle jo entuudestaan tuttuja. Lisäksi saan tässä työssä myös haastaa ja kehittää itseäni. Se on minulle tärkeää.
– Olen ollut siitä onnekas, että olen saanut aina tehdä sellaista työtä, joka on merkityksellistä ja on arvojeni mukaista. Koen että se on itselleni erittäin tärkeä asia ja se motivoi minua. On hienoa, että saan tehdä Tampereen Insinööreissä työtä, jossa toimimme ihmisten hyväksi.

Aktiivien työstä sujuvaa

Järjestösihteerin työtä Annukka kuvailee toiminnan mahdollistajana.
– Tehtäväni on varmistaa, että järjestötoiminta pyörii sujuvasti käytännön tasolla. Eli niille ihmisille, jotka konkreettista järjestön työtä tekevät on mahdollista toimia täysillä. Ettei toiminta jää jumittamaan siksi, että pyörät jäisivät kirraamaan vastaan. Haluan että asiat sujuvat siten, ettei ne, jotka varsinaista ay-toimintaa tekevät joutuisi käyttämään turhaa aikaa asioihin, jotka me pystymme tekemään täällä toimistolla omien tehtäviemme puitteissa.

Lisäksi Annukka näkee järjestösihteerin tehtäväksi Tampereen Insinöörien toiminnan kehittämisen siten, että jäsenet ja aktiivit kokevat TI:n toiminnassa mukana olemisen mielekkäänä asiana.
– Toivon, että pystymme nostamaan jäsenmäärää entuudestaan ja kykenisimme tarjoamaan palveluitamme siten, että ne ovat yhtä aikaa sekä taloudellisesti järkeviä ja sujuvia että myös jäsenillemme hyödyllisiä ja tarpeellisia.

Biologi katsoo asioita eri tavalla

Erääksi edukseen järjestösihteerin tehtävässä Annukka kokee sen, että hänen taustansa ei ole insinööripohjainen.
– Olen vähän kuin laatikon ulkopuolelta. Siksi pystyn näkemään prosesseja, jotka ovat saattaneet vuosien ja vuosikymmenten aikana vakiintua tavoiksi, jotka saattavat olla hidastavia tai ehkä hieman toimimattomia. Pystyn kyseenalaistamaan näitä asioita ja tuomaan toimintaan erilaista särmää.

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä Tampereen Insinöörit pitää sisällään kuitenkin paljon historiaa, josta on syytä olla ylpeä. Näitä yhdistyksen merkityksellisiä juuria Annukka haluaa ylläpitää ja tuoda niiden merkitystä esiin entisestään.

Kokeilemalla oppii

Tampereen Insinöörien toiminnan yhtenä kulmakivenä ovat jäsentapahtumat, joita Annukka kuvailee monipuoliseksi. Forssan Luonnontieteellisessä museossa hänen vastuullaan oli tapahtumatuotannon järjestäminen, ja samaa työtä hän saa jatkaa myös TI:n riveissä.

Annukka kertoo tapahtumien järjestämisessä kuuntelevansa jäsenten toiveita herkällä korvalla. Hän peräänkuuluttaa kuitenkin myös rohkeutta kokeilla uusia asioita.
– Niinhän se on, että jos ei kokeilla, ei voida tietää mikä jäseniä kiinnostaa ja mikä ei. Museossa eräs suosituin tapahtuma syntyi vähän puolivahingossa, kun parin henkilön kanssa keskustelimme ystäväkoiratapaamisesta. Se lähti hieman käsistä, kun joku tunsi aina jonkun, jolla oli kaneja ja ankkoja ja vaikka mitä muuta. Pian museo oli täynnä eläimiä, Annukka naurahtaa ja jatkaa:
– Odotimme tapahtumaan noin sataaviittäkymmentä vierailijaa, joka oli Forssassa lastentapahtumalle ihan hyvä kävijämäärä. Loppujen lopuksi tapahtumassamme kävi päivän aikana yli tuhat ihmistä.

Ammattiyhdistyksessä on löydettävä tasapaino asiasisältöisien tapahtumien ja viihteen ja kulttuurin välille. Tämän tasapuolisuuden eteen tullaan tekemään töitä, apua saadaan Insinööriliitolta.

Tukea koko työelämän ajaksi

Annukka on hyvin tietoinen ammattiyhdistyksen tämänhetkisestä suuresta haasteesta.
– Nuoret ovat se ryhmä, johon pitää panostaa. Meidän täytyy keksiä keinoja, joilla saamme juuri ammattiin valmistuneet mukaan. Mutta TI:n on oltava avoinna koko insinöörikunnalle eli meidän on tietenkin vastattava myös jo työelämässä mukana olevien tarpeisiin.

Tampereen Insinöörien on Annukan mukaan tarve tarjota tukea, työelämän palveluita sekä koulutusta laajalla skaalalla kaikenlaisiin elämänvaiheisiin.
– Nuorien palvelut vetävät uusia jäseniä yhdistykseen. Jo pitkään työelämässä olleiden ihmisten, jotka ovat saattaneet olla saman yrityksen palveluksessa koko työuransa, tarpeet yhdistyksen tarjoamille palveluille on erilainen. Tulemme Tampereen Insinööreissä tarjoamaan myös jatkossa erilaisia palveluita koko työelämänsä kaarella oleville jäsenille kattavasti.

Käsitöitä ja todellisuuspakoa

Keväällä Tampereelle muuttanut Annukka viettää paljon aikaa tutustumalla ympäristöönsä lenkkipolun kautta.
– Minulla on reilun vuoden ikäinen koira. Sen kanssa totuttelu uuteen ympäristöön ja arkeen on vienyt yllättävän paljon aikaa.

Muuten Annukka viettää vapaa-aikaansa käsitöiden parissa. Kun päivät kuluvat aivotyön parissa, on iltaisin ja viikonloppuisin mukava vaihtaa vapaalle vaikkapa kutomalla tai savitöitä tehden. Myös lukeminen ja kirjoittaminen ovat Annukan sydäntä lähellä.
– Harrastan myös todellisuuspakoa. Pelaan mielelläni pelejä lähtien aina tietokonepeleistä lautapeleihin ja liveroolipeleihin. Kun eläytyy jonkun muun hahmon elämään ja ongelmiin, se tyhjentää pään tehokkaasti.

Muutto Forssasta Tampereelle antaa mahdollisuuden myös vanhan harrastuksen virittämiseen.
– Olen harrastanut jousiammuntaa, mutta se jäi Forssassa vähän vähemmälle. Täällä Tampereella uskon olevan paremmat mahdollisuudet päästä ampumaan taas pitkästä aikaa. Täällä on myös pakohuoneita, joita harrastan. Odotan, että pääsen testaamaan, miten selviän pakohuoneessa paineen alla. Jos sitä puolta ei tässä työssä tule vielä tarpeeksi, toteaa Annukka nauraen.

Teksti ja kuva: Terhi Viianen