Pirkanmaan sairaanhoitopiirin lääkintätekniikan yksikön huoltorekisteristä löytyy laitteita verenpainemittareista leikkausrobotteihin. Viime kevään ensimmäiseen korona-aaltoon yksikkö varautui esimerkiksi aikaistamalla hengityslaitteiden määräaikaishuoltoja.

Lääkintätekniikan yksiköstä vastaava sairaalainsinööri Jarno Peltokangas kertoo, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä ei keväällä odoteltu käskyjä miltään ylemmältä taholta, vaan varautuminen kriisiin alkoi itsenäisesti omat tarpeet tiedostaen. 

Sairaalatason varautumistoimenpiteissä oltiin lisäksi mukana muun muassa kohorttiosastojen perustamisissa ja varustamisessa lääkintälaitteilla.

– Koronan alkuvaiheessa esimerkiksi hengityslaitteiden yksilöllisiä huoltoja pyrittiin aikaistamaan laitetoimittajien ja kumppaneiden kanssa, jottei niitä tarvitsisi ottaa pois käytöstä juuri mahdollisen ruuhkan aikaan.

– Lisäksi tilasimme laitteita, joita oli maahantuojilla varastossa valmiina. Joidenkin laitteiden elinkaartakin varauduttiin pidentämään, mikäli tilanne menisi pahaksi.

Laitteiden riittävyyden laskemisessa käytettiin suuria varmuuskertoimia. Kevään ja ainakin alkusyksyn aikana hengityslaitteiden käyttö oli kuitenkin vähäisempää kuin pahimmillaan odotettiin.

– Investoiminen ja varautuminen ei silti ole mennyt hukkaan, vaan uusinnat on ennemminkin tehty etupainotteisesti, Peltokangas kertoo.

Tarkat huoltorekisterit

Peltokankaan vetämän tiimin vastuulla on järjestää sairaanhoitopiiriin lääkintälaitteiden ylläpito-, viankorjaus- ja huoltopalvelut. Lisäksi lääkintätekniikan yksikkö tarjoaa asiantuntijapalveluita lääkintälaitteiden sekä -järjestelmien hankintoihin, integrointeihin, kyberturvaan ja lainsäädäntöön.

– Tarve lääkinnällisen laitteen hankinnalle syntyy aina kliinisestä tarpeesta, ja sitä käydään läpi yhdessä lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan kanssa. 

Sairaanhoitopiirillä on huoltorekisterissä lääkintälaitteita verenpainemittareista leikkausrobotteihin yhteensä noin 24 000. 

Mikäli kotiin lainattavien kuulo- ja hengitysapuvälineiden tapaiset laitteet lasketaan mukaan, aktiivisia laitteita on yhteensä lähes satatuhatta.

– Osa laitteista ei enää ole välttämättä aktiivisesti käytössä, mutta sairaalalla on lakisääteinen velvollisuus pitää niitä edelleen rekisterissä, jotta mahdollisten vikojen sattuessa käyttöhistorian jäljittäminen onnistuu.

Prototyypit testissä

Peltokankaan mukaan yliopistosairaalana Taysilla on laitteissaan käytettävissään maailman mittakaavassakin parasta ja uusinta teknologiaa. 

Käytössä on myös viimeisintä teknologiaa edustavien vasta kehiteltävien laitteiden prototyyppejä, joita testataan potilaan hoidossa. 

– Saamme säännöllisesti kliinisiin tutkimuksiin laitteistoa, joka ei ole vielä markkinoille hyväksyttyä, eli laitteilla ei ole vielä virallista myyntilupaa lääkintälaitteena.

– Kliinisissä laitetutkimuksissa tutkitaan, kuinka kehitettävät tuotteet soveltuvat potilaan hoitoon, minkä jälkeen valmistaja mahdollisesti kehittää tuotettaan edelleen ja hakee sille lopulta myyntiluvan. 

– Lääkintälaitteiden saattaminen markkinoille on pitkä ja tarkkaan määritelty prosessi. Pienetkin muutokset lääkintälaitteiden toiminnassa tarvitsevat viranomaisluvat aivan eri tavalla kuin esimerkiksi kuluttajille suunnatuissa elektroniikkatuotteissa, Peltokangas sanoo.

Lääkintälaitteiden rajapinnat auki

Mobiililaitteiden ja sovellusten käyttö sairaanhoidossa on Peltokankaan mukaan trendi, joka on vahvistumassa kovaa vauhtia varsinkin koti- ja etähoidossa.

Potilaan ei tarvitse enää välttämättä tehdä poliklinikkakäyntejä esimerkiksi purkaakseen sydämentahdistimen tai uniapnealaitteen dataa.

– Laite voi lähettää datan suoraan vastaanottavaan järjestelmään tai potilas voi lähettää sen mobiilisovelluksella kotoa ja lääkäri ottaa tarvittaessa yhteyttä. Kenenkään ei tarvitse lähteä poliklinikalle taksilla jostain kaukaa.

Taysissä kehitelty mobiilisairaalan konsepti puolestaan antaa hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden tehdä kirjauksia potilastietojärjestelmään omalla älypuhelimellaan käymättä kansliassa tai erillisellä työasemalla. Sovellus voi kerätä tietoa eri laitteista myös automaattisesti.

– Esimerkiksi heräämössä olevan potilaan tilan muutokset antavat hälytyksen automaattisesti hoitajan kännykässä. Myös laitteen vikaantuessa huoltopyyntö voidaan tehdä nopeasti mobiilisovelluksella.

Eri laitteet pyritään liittämään yhteiseen alustaan ja rajapinnat avaamaan, jolloin laitteet voivat kommunikoida keskenään yhä enemmän.

– Aiemmin järjestelmät ovat olleet pitkälti laite- ja merkkikohtaisia osin siksi, että laitevalmistajat ovat pyrkineet pitämään omat laitteensa erillään, Peltokangas sanoo. 

Operatiivinen toiminta Istekki Oy:lle

Julkisen sektorin tiukka taloustilanne on luonut haasteita lääkintälaitteiden hankintaan. Useimmista laitehankinnoista ei Peltokankaan mukaan kuitenkaan voi tinkiä, siitä pitävät huolen lakisääteiset velvoitteet esimerkiksi potilasjonojen suhteen.

– Erikoissairaanhoidolla on tiukat lakisääteiset velvoitteet, eikä meillä valikoida potilaita asiakkaiksi Amerikan malliin.

Muutaman viime vuoden aikana Peltokankaan vetämä lääkintätekniikan yksikkö on käynyt läpi suuria organisaatiomuutoksia. 

Operatiivinen toiminta siirrettiin liikkeenluovutuksella vuoden 2017 alusta in house-yhtiö Istekki Oy:lle. Samalla lääkintätekniikan ja tietohallinnon henkilöstöstä suurin osa siirtyi Istekki Oy:hyn. 

– Istekkiin siirtyi Tampereella vajaa sata henkeä. Suurimmalla osalla työntekijöistä työpiste säilyi organisaatiomuutoksen aikana samana, vain nimikyltti vaihtui Pirkanmaan sairaanhoitopiiristä Istekiksi.

Lääkintätekniikan tiimistäkin parikymmentä siirtyi Istekin kirjoille. Tällä hetkellä ulkoistusten jälkeen sairaanhoitopiirin lääkintätekniikan tiimissä on Peltokankaan lisäksi vain kaksi henkeä.

– Muun jatkuvan yhteistyön lisäksi käymme vuosittaiset talous- ja sopimusneuvottelut Istekin kanssa laitekantamme huollosta ja ylläpidosta sekä muista asiantuntijapalveluista.

Peltokangas itse ei enää ole suoraan tekemisissä lääkintälaitteiden kanssa, mutta aiemmin ollessaan säteilytekniikan tiimissä laitteiden konfiguroinnit ja vikaselvitykset tulivat tutuiksi. 

Mielenkiintoa laitteiden tekniikkaan riittää silti edelleen.

– Suhteellisen tuoretta tekniikkaa edustaa esimerkiksi kardiovaskulaarisissa toimenpiteissä käytettävä etäohjattava robotti, joka magneettikentän avulla kuljettaa katetria verisuonia pitkin sydämeen.

Teksti: Arto Kotilainen
Kuva: TAYS

Työelämä ja sen vaatimukset ovat muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Tältä suuntaukselta ei ole säästynyt myöskään perinteisistä perinteisin rakennusala.

Enää raksalla ei riitä pelkästään se, että osaa lyödä naulaa ja sahata oikean pituisia lankunpätkiä. Jotta työmaa toimisi tehokkaasti ja rakennusjälki olisi hyvää, on työntekijöiden sekä työnjohdon hallittava muun muassa viestintätaitoja, ajanhallintaa, tunnetaitoja ja yhteistyötä, on omattava epävarmuuden sietokykyä, on kyettävä hahmottamaan suuria kokonaisuuksia ja oltava itseohjautuva omassa työssään. Näitä edellä mainittuja taitoja kutsutaan työelämän metataidoiksi.

Hankkeen lähtökohta konkreettisissa tarpeissa

RAKAS-hanke, eli Rakennusalan asenteiden, yhteistyöosaamisen ja työelämävalmiuksien kehittäminen pureutuu siihen, millaisia uusia työelämätaitoja rakennustyömailla tarvitaan, millaisia haasteita ne tuovat ja miten näihin asioihin rakennusalan koulutuksissa nykypäivänä paneudutaan. Hanke toteutetaan yhteistyössä Työtehoseuran sekä Tampereen ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston kanssa. Sen rahoituksesta vastaa Euroopan sosiaalirahasto ja se toteutetaan ajalla 2020-2022.

Ajatus RAKAS-hankkeesta sai alkunsa 2019. Tuolloin päättyi Työtehoseuran ja Tampereen yliopiston yhteinen Raksavirtaa-hanke, jossa kehitettiin korjaustyömaiden toimivuutta. Raksavirtaa-hankkeen aikana huomattiin, että rakennustyömailla on ongelmakohtia, jotka ovat peräisin muista työelämään liittyvistä osaamisalueista, kuin vain käytännön rakennusosaamisesta.

Haasteena uudet tuotantomallit

Rakennustyömailla työnjohtajien työnkuva on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana erityisesti sen vuoksi, että työtä toteutetaan nyt enemmän aliurakoitsijoiden toimesta. Työnjohtaminen on siirtynyt sopimustekniseen johtamiseen, jossa yhteistyö muiden kuin varsinaisten omien työntekijöiden kanssa on arkipäivää. Työntekijöitä tulee paljon myös muista kulttuureista, jolloin informaation jakaminen ja viestintätaidot korostuvat entisestään.

Rakentajien työnkuvaan tilanne on vaikuttanut siten, että heille kuuluu enemmän vastuuta oman työn lisäksi myös muiden työntekijöiden työn sujuvuudesta. Tämä puolestaan vaikuttaa suoraan rakennustyön onnistumiseen ja alan yritysten tuottavuuteen. Tietotekninen osaaminen ja vuorovaikutustaidot korostuvat myös perusraksamiesten arjessa.

– Jos rakennustyömailla toimivilla henkilöillä osaaminen ei vastaa vaatimuksia ja uudet työelämätaidot ovat puutteellisia, voi työelämä olla hyvinkin kuormittavaa. Samalla laskevat työhyvinvointi ja työmotivaatio, kertoo Työtehoseuran tutkimuspäällikkö sekä RAKAS-hankkeen projektipäällikkö Minna Kuusela.

Katsaus työmaiden arkeen

Syystalvella 2020 on käynnissä RAKAS-hankkeen ensimmäinen osa. Siinä hankkeen tutkijat jalkautuvat viidelle pirkanmaalaiselle rakennustyömaalle, joissa toteutetaan työtutkimusta ja haastatellaan rakennuksilla töissä olevia henkilöitä työmaan arjesta ja sen toimivuudesta. Haastatteluiden tarkoituksena on kerätä tietoa siitä, millaisia haasteita metatyötaitojen kannalta rakennustyömailla tällä hetkellä koetaan.

Projektipäällikkö Minna Kuuselan mielestä haastatteluvaiheessa saadaan mielenkiintoinen katsaus todelliseen rakennustyömaan arkeen:

– Rakennustyömaiden ongelmista kuullaan paljon, ja yleinen julkisuuteen tuleva viesti tuntuu olevan negatiivista. Ennakko-oletuksena rakennustyömaiden kohdalla on ehkä ollut sellainen, että viestinnän puutteet ja yhteistyöhön liittyvät haasteet ovat työmailla iso ongelma. Kun viestintä ei toimi, joudutaan tekemään paljon turhaa työtä.

Hankehaastatteluiden alkuvaiheessa on käynyt kuitenkin ilmi, että rakennustyömailla ei työn tekeminen ole välttämättä aina kuitenkaan pelkää haastetta ja ongelmia. Iloisena yllätyksenä haastatteluissa on ollut mukana esimerkiksi eräs pienempi rakennustyömaa, joka on valanut tutkijoihin uskoa hyvään työyhteisöön ja sen vaikutukseen työntekijöihin:

– Tällä Pirkanmaalaisella työmaalla työntekijät vaikuttivat olevan aidosti ylpeitä työstään ja työkavereistaan. Tässä yhteisössä yleinen viesti oli, että työntekijät rakentavat yhdessä parempaa Tamperetta, Kuusela kertoo.

Miten koulutus vastaa työelämän vaatimuksia?

Eräs RAKAS-hankkeen osa-alueista on tutkia, miten nykyiset talonrakennusalan koulutukset vastaavat konkreettiseen työelämän muutokseen työelämätaitojen osalta. Hankkeessa käydään yhteistyössä oppilaitosten opettajien kanssa läpi ammatillisen, ammattikorkea- ja myös osin yliopistollisen koulutuksen tutkintojen ja koulutusohjelmien vaatimuksia ja tarkastellaan niiden kehityskohteita. Kun verrataan koulutuskuvauksien ja hankkeessa rakennustyömailla tehdyissä haastatteluissa sekä tarkkailun avulla työmailta konkreettisesti havaittujen osaamisvajeiden suhdetta, nähdään tarkemmin se, miten koulutuksissa erilaisiin haasteisiin vastataan. Näiden ristiriitaisuuksien perusteella RAKAS-hankkeessa laaditaan suosituksia eri koulutustasojen opetusohjelmien päivittämistä varten.

Koulutusta myös kokeneemmille konkareille

Hankkeen tarkoitus on myös pilotoida erilaisia täydennyskoulutuspaketteja ja omia koulutuksia jo rakennusalalla toimiville ammattilaisille. Näitä paketteja tullaan sisällyttämään ammattioppilaitosten, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rakennusalan koulutusten tarjontaan, joista alalla toimivat yritykset voivat puolestaan oman tarpeensa mukaan tarjota työntekijöilleen.

– Vielä tässä vaiheessa ei voida sanoa, millaisia koulutuspaketit tulevat olemaan, mutta tavoitteena on saada aikaiseksi mahdollisimman helposti levitettävää tietoa, jota itse kukin taho voi parhaiten käyttää, Minna Kuusela kuvailee.

Työelämätaidoilla parempaa rakentamista

Minna Kuusela kertoo hankkeen tavoitteiden tähtäävän ei pelkästään raksalaisten työelämätaitojen paranemiseen sekä rakennuksilla työskentelevien työhyvinvoinnin lisääntyminen, vaan myös koko rakennusalaan laajemminkin.

– Tavoitteena on pitkän aikavälin tuloksena saavuttaa rakennustyömaiden laadun paraneminen sekä kokonaisuuksien hallinnan kehittyminen. Esimerkiksi johtajuuteen ja yhteistyötaitoihin liittyvät ongelmat aiheuttavat helposti rakennustyömailla viivästymisiä, jos viestinnän ongelmien vuoksi rakennetaan sellaista, joka joudutaan purkamaan ja sen jälkeen rakentamaan uudelleen.

– Rakennusala on tietenkin niin ”iso laiva”, että sen suuntaa on yhdellä hankkeella hyvin hankala kääntää. Mutta mikäli esimerkiksi yhteistyöosaamisen parantamisella voidaan saada perustyömailla kehitettyä, voidaan olettaa myös, että kun työmailla asiat sujuvat paremmin, saadaan valmista jälkeä toteutettua nopeammin, vältetään virheitä ja sen kautta työn kustannukset vähenevät.

Teksti: Terhi Viianen
Kuva: Laura Vanzo/Visit Tampere Oy