General Electricin tuotteilla on pitkä historia Tampereella. Kuusi vuotta STATCOM- ja SVC-laitteistojen parissa työskennellyt Mira Niemi päätyi sähköalan insinööriksi vitsillä, mutta on viihtynyt alalla ja GE:llä paremmin kuin hyvin.

General Electricillä työskentelevällä Mira Niemellä on takana työntäyteinen syksy. Työpäivät menevät nopeasti, sillä projekti-insinöörinä kuusi vuotta työskennelleen naisen työnkuva laajentui heinäkuussa. Silloin hän aloitti myös tuotannon työnjohtajana.

Maailmanlaajuisesti toimiva General Electric eli GE suunnittelee ja valmistaa Tampereella STATCOM (static synchronous compensator) – ja SVC (static var compensator) -laitteistoja.

Insinöörirooli Niemellä on hardware-tiimissä, joka suunnittelee kyseisiä laitteistoja. Työtehtäviin kuuluu muun muassa piirikaavioiden ja layout-kuvien piirtämistä, komponenttien vertailua ja yksityiskohtaista projektityötä. Suunnitteluohjelmana Niemi on käyttänyt CADS- ja Engineering Base -ohjelmia, tosin tällä hetkellä suunnittelutyölle ei juuri jää aikaa. Uudessa asemassa tuotannon työnjohtajana hän työskentelee samojen kaappien kokoonpanon parissa.

– Käytännössä se on niin, että painopiste on tuotannon työnjohtajan roolissa, koska aika ei riitä kaikkeen.

Siltä kuulostaa, kun Niemi luettelee työnjohtajan tehtäviä: töiden etenemisen varmistaminen, työturvallisuudesta huolehtiminen, tuotannon tuntien seuranta, kustannusten raportointi ja hinnoittelu myyjille ja projekteille, alihankkijoiden koordinointi, tarjouskyselyt, varastotoiminnot, työn kehittäminen. Insinööriydestä on ehdottomasti suuri hyöty tehtävässä.

– Ei tarvitse vaivata tai etsiä sitä suunnittelijaa, vaan pystyn ratkaisemaan monia ongelmia siinä suoraan ja viemään asioita eteenpäin.

Oma ala löytyi vahingossa

Niemi opiskeli Vaasan ammattikorkeakoulussa sähkövoimatekniikkaa, pääaineena sähkön käyttö ja jakelu. Opiskelemaan hän päätyi omien sanojensa mukaan ”vähän läpällä”.

– En tiennyt sähkötekniikasta mitään. Sisko oli insinöörialalla ja mietin, että miksen voisi katsoa mitä se on. Jos ei tunnu omalta, niin ainahan voi vaihtaa.

Mitä enemmän alan aineisiin mentiin, sitä enemmän Niemi kiinnostui alasta, eikä toisen alan miettimiselle ollut tarvetta.

Niemen siskolla oli näppinsä pelissä myös Niemen päätymisessä nykyiseen työpaikkaansa. Sisko opiskeli Lappeenrannassa ja päätyi uramessuille katselemaan töitä.

– Hän lähestyi siellä tätä kyseistä firmaa, ja he kertoivat, että heillä on enemmänkin sähköalan töitä. Sisko osasi sitten kertoa, että olen alalla ja valmistunut. He hetken aikaa keskustelivat ja selvisi, että firma on hakemassa työntekijää.

Sisar laittoi Niemelle käyntikortista kuvan ja kehotti hakemaan paikkaa. Niemi kirjoitti hakemuksen nopeasti samalla kun lueskeli työnkuvaa, jonka sai sisareltaan irti.

– Totesin, että tämähän on just sitä, mitä haluan tehdä.

Pitkä historia Tampereella

GE:n tuotteilla on Tampereella ja Suomessakin pitkä historia. Alun perin tuotteita tehtaili Nokian Kondensaattorit Oy, joka vuosikymmenten saatossa myytiin useasti. 2008 firma siirtyi ranskalaisen Arevan omistukseen ja kaksi vuotta myöhemmin niin ikään ranskalaiselle Alstomille. Niemi aloitti työssään valmistumisvuotenaan 2014, kun omistajana oli vielä Alstom.

GE osti Alstomin energia- ja sähkönsiirtoliiketoiminnat vuonna 2015. Seuraavana vuonna nimeksi vaihtui GE Grid Solutions Oy. Niemen työyhteisössä on edelleen ihmisiä, jotka ovat työskennelleet jo Nokian Kondensaattoreissa. Yksi historiankirja suljettiin pari vuotta sitten, kun Myllypurossa toiminut tehdas ajettiin alas.

Niemen työpaikka on Vehmaisissa. Konttori toimii Glastonin tiloissa Vehmaistenkadulla. Henkilöstön lukumäärä on hieman alle sata ja keski-ikä firmassa on suhteellisen nuori.

– Meillä on äärimmäisen mahtava työilmapiiri. Kaikki ovat tuttuja toisilleen.

Niemen hardware-insinööritiimissä on kymmenkunta henkilöä. Muita tiimejä ovat softa-, control-, systeemilaskenta- ja sähkömekaniikkatiimi. Itselleen parhaan tiimin voi valita sen mukaan mikä henkilökohtaisesti kiinnostaa ja mihin on osaamista tai koulutustaustaa. Tarvittaessa töitä voi tehdä useampaankin tiimiin. Hardware-tiimissä työtehtävät ovat insinöörien kesken pääosin samat.

– Kaikki pystyvät paikkaamaan toisiaan, mutta voi olla omia erikoisosaamisia lisäksi.

Työ on vienyt ulkomaille

Tampereelle Niemi muutti mielellään.

– Unelmoin aina, että pääsisin Tampereelle töihin. Tykkään kaupungista hirveästi, Tampere on tosi viihtyisä.

Hyvää tuuria oli, että unelmatyö löytyi täältä: nykyinen työ on juuri sitä, mitä Niemi halusi tehdä. Työssä voi kehittyä päivittäin.

– Tämä on täysin spesifinen ala ja se mihin yritys on erikoistunut on tosi mielenkiintoista. Paras puoli on ehkä se, että pääsee kehittämään itseään alati. Joka projekti on erilainen, mikä on mielenkiintoista.

Vapaa-ajalla Niemi viettää tavallista arkea, johon kuuluu kirjan lukemista, Netflixin katsomista ja musiikin kuuntelua. Myös lenkillä käyminen on vastapainoa työlle. Vapaina viikonloppuina hän tykkää nähdä kavereita.

– Minulla on ystäviä useammalla eri paikkakunnalla, joten varaan heidän tapaamiseensa yleensä kokonaisen viikonlopun, Lapista kotoisin oleva Niemi kertoo.

Insinöörin työ on vienyt häntä myös ulkomaille. Pääosin kaikki Niemen suunnittelemat laitteet on suunnattu ulkomaille. Niiden käyttöönotot ovat olleet osa Niemen työnkuvaa. Työmatkat ovat suuntautuneet Brasiliaan, Chileen, Englantiin ja Norjaan. Brasiliassa vierähti nelisen kuukautta, mutta matkojen pituuksiin voi vaikuttaa itse melko hyvin.

– Siellä kävi muita henkilöitä myös lyhyempiä pätkiä.

Niemi on osa esikäyttöönottotiimiä. Se testaa kaikki osajärjestelmät, kuten kaapelointi- ja kuitutestit, signaalitestit, kytkinlaitteet, laitteiston suojaustoiminnot, kommunikaatiojärjestelmän ja mittaukset.

– Katsottiin, että kaikki toimii kuten pitää ennen energiointia.

Erityisesti ulkomaanreissuilla eri tiimien väliset rajapinnat häilyvät, eikä kukaan tee puhtaasti yhtä tiettyä asiaa. Mukavuusalueelta saa ja pitääkin poistua.

Ihmisten johtaminen on alkanut hyvin

Tuotannon työnjohtajana aloittamisen jälkeen Niemen elämään ei ole hetkeen kuulunut muuta kuin työ. Ongelmaa työn ja vapaa-ajan erottamiseen ei kuitenkaan ole ollut.

– Eivät ne asiat kummittele päässä illalla ja viikonloppuna.

Koronan alussa myös GE:llä siirryttiin etätöihin. Niemen onnistui väsätä etätyöpiste keittiön nurkkaan ja uuteen arkeen tottui melko nopeasti. Pikkuhiljaa hän on palannut työpaikalle, kuten osa työkavereistakin, vaikka yli puolet porukasta onkin edelleen etätöissä.

– Mielestäni on järkevää näyttäytyä paikalla tuotannossa ja olla läsnä, vaikka kyllähän sitä teoreettisesti voisi olla kotonakin.

Työnjohtajana Niemellä on luonnollisesti alaisia. Ihmisten johtaminen on sujunut hyvin, osaksi koska hän on ollut tekemisissä heidän kanssaan jo ennestään kuuden vuoden ajan. Esihenkilönä toimiminen onkin sujunut helpommin kuin Niemi luuli.

– Olen päässyt hyvin mukaan. Ymmärrän, miten joku asia pitää tehdä, missä järjestyksessä ja miksi.

Tulevaisuuden toiveetkin ovat selvät:

– Totta kai haluan kehittää itseäni alalla ja edetä urallani.

Teksti ja kuva: Laura Ikävalko

Harva asia herättää kaupunkilaisissa yhtä suuria intohimoja kuin lähivirkistysalueiden metsänhoito. Tampereen Infran metsätalousinsinööri Heli Vuorilampi on tottunut kohtamaan työssään metsiin kohdistuvia ristiriitaisia asukastoiveita.

Tampereella on todella paljon kaupungin metsiin rajoittuvia tontteja, ja näihin metsiin kohdistuvien asukastoiveiden vastaanottaminen ja katselmuksien järjestäminen on yksi Heli Vuorilammelle kuuluvista tehtävistä.

– Asukastoiveisiin liittyviä töitä tilataan kantakaupungin alueella todella paljon, ja tälläkin hetkellä jonossa on satoja toiveita, jotka usein ovat keskenään ristiriitaisia. Jotkut haluavat säästää puita, jotkut toiset puolestaan haluavat ehdottomasti kaataa.

– Lähtökohtana on aina kompromissiin pyrkiminen. Sen asukkaan mielipidettä painotetaan, jonka tontin kohdalla puut selkeimmin ovat. Yksittäisiä puitakin poistamalla saadaan tarvittaessa valoaukkoja, jotka voivat toimia ratkaisuna.

Pelkästään asukastoiveiden mukaan ei koskaan voida edetä, koska metsänhoidolliset ratkaisut sovitetaan kaupungin omiin tavoitteisiin ja esimerkiksi luontoarvoihin.

– Myös kaavassa päätetty sisältö usein rajaa mahdollisuuksia vastata kaikkiin asukkaiden toiveisiin, Vuorilampi sanoo.

Omin päin ei kenenkään kannata ruveta asuntonsa reunametsiä harventamaan.

– Luvatta kaadetuille puille lasketaan arvo ja mikäli kaataja saadaan selville, meiltä lähtee kyllä lasku.

Metsureiden esimies

Vuorilampi toimii Tampereen kaupungin omistaman osakeyhtiön eli Infran kunnossapitopuolen riveissä ja hänelle kuuluu asiantuntijatehtävät metsäpuolen asioista. Kaupungin kiinteistötoimi omistaa metsät ja tilaa metsien hoitopalvelut kunnossapidolta.

– Toimin kaupungin metsureiden työnjohtajana ja lähiesimiehenä, ja metsureiden lisäksi meille tekee töitä muun muassa ulkopuolisia motourakoitsijoita.

Monissa kohteissa metsäpuolen tiimi tekee yhteistyötä esimerkiksi Infran rakentamispalveluiden, Tampereen Veden, Tampereen sähkölaitoksen ja Tampereen kaukolämpöverkon kanssa. 

Metsään kohdistuvia toimenpiteitä tarvitaan esimerkiksi putkilinjojen ja katujen rakentamisen yhteydessä.

– Erilaisten luontokohteiden tunnettavuuden lisääntyminen on tietysti lisännyt yhteistyötarvetta ympäristönsuojelun kanssa. 

Metsään liittyvien tehtävien lisäksi Vuorilammen työnkuvaan kuuluu hulevesiasioita ja tällä hetkellä myös vieraslajien torjuntaa.

– Kaupungilla on jo käynnistynyt vieraslajistrategiaja nyt keskitytään haitallisten lajien, kuten kurtturuusun torjuntaan, varsinkin rantojen ja luonnonsuojelualueiden läheltä. Jättiukonputkea on torjuttu jo vuosia.

Dokumentointi lisääntyy

Suuren osan työajasta Vuorilampi viettää maastokohteissa, eikä pane tätä pahakseen, koska pyrkiikin laittamaan kiireellisissä tilanteissa toimenpiteitä vaativat maastotyöt aina toimistotöiden edelle.

– Työnjohtotehtävien takia hallinnollisia tehtäviäkin kyllä riittää. Lisäksi toimistotyötä lisää se, että yhä enemmän ja enemmän eri työvaiheita dokumentoidaan.

Kaupungin metsätalous ja puukaupat eivät varsinaisesti kuulu Vuorilammen vastuulle. Metsäyhtiöiden kanssa asioi suoraan kaupungin kiinteistötoimen metsätalouspäällikkö.

– Meidän yksikkömme tekee kyllä talousmetsiin ennakkoraivaukset ennen varsinaisia hakkuita ja harvesterin tuloa, sekä taimikonhoidon ja istutukset. Pääosa talousmetsistä on Teiskossa, mutta joitakin myös ympäristökunnissa.

Yksittäisiäkin puita rekisterissä

Mobiilisovellusten ansiosta Vuorilampi voi yhä useammin hoitaa maastossa työvaiheita, jotka aiemmin vaativat toimistotyötä.

– Kaupungin metsävaratietojärjestelmään pääsee kännykällä toimivalla ohjelmalla, josta näkee työkohteen tiedot, ohjeet ja oman sijainnin puhelimen GPS:n avulla. Merkintöjä kohteista voidaan tehdä paikan päällä maastossa.

– Myös metsureilla on puhelimessaan ohjelma, joten voin lähettää heille tarkasti työkohteiden rajat ja kullekin metsäkuviolle sovitut tehtävät. Työtunnit ja lomatkin kirjataan omaan järjestelmään.

Metsien tallennus tietojärjestelmiin onnistuu uusilla ohjelmilla yhä tarkemmin. Tampereen metsävaratietojärjestelmässä puut on esitetty pääsääntöisesti metsäkuvioittain. 

– Kuviot ovat kuitenkin erittäin tarkkoja, joten kaupungilla on kyllä tarkat tiedot metsistään, Vuorilampi sanoo.

Keskustan katujen varsilla ja puistoissa kasvavia puita viedään rekisteriin myös yksittäin.

– Kaupunkipuiden rekisteriä pyritään tekemään yhä enemmän avoimeksi, jotta kaikki kaupunkilaiset pääsisivät sitä selailemaan.

Pyynikillä uusi hoitosuunnitelma

Tampereen komeimmat männiköt seisovat Pyynikin harjun rinteillä, ja niidenkin kohtelusta on esitetty monia mielipiteitä. 

Kuten niin usein metsään liittyvissä toiveissa, toisten mielestä puihin ei saisi koskea ollenkaan, toiset taas haluaisivat, että järvinäkymät saataisiin paremmin näkyviin.

– Pyynikillä on oma hoito- ja käyttösuunnitelma, joka on tällä hetkellä uusinnassa. Uudessa suunnitelmassa tavoitteena on myös avata näkymäaukkoja, Vuorilampi kertoo.

Näkymien avaamisessa ei välttämättä tarvitse koskea vanhimpiin yli satavuotiaisiin puihin.

– Tarkoitus on avata näkymiä niiltä kohdin, joissa on jo aiemmin ollut näkymäaukkoja ja joissa kasvaa nyt nuorempia puita.

Teksti ja kuva: Arto Kotilainen