Kirjoittaja: Tampereen Insinöörit

Peliala ry kahden vuoden kynnyksellä

Pelialan työntekijät ovat perinteisesti kuuluneet moniin eri ammattiliittoihin, eikä alalla ole ollut yhteisesti tunnustettuja ja jaettuja pelisääntöjä. Peliala ry haluaa yhdistää alalle pyrkivät ja siellä jo työskentelevät yhdeksi ja yhtenäiseksi yhdistykseksi ja tuoda pelifirmojen työntekijöiden arkeen ammattiliiton turvaa.

Suomen pelialan kasvu ja kehitys ovat olleet räjähdysmäisiä kuluneella vuosikymmenellä. Alasta on samalla tullut eksoottisen kuriositeetin sijaan arkipäiväistä kauraa niin työmarkkinoilla kuin talouslehtien palstoillakin. Vuoden 2016 lopussa pelialalla arvioitiin työskentelevän 2750 ihmistä, ja vain kaksi vuotta myöhemmin määrä oli harpannut noin 3200:aan. Kasvu ei näytä taantuvan lähivuosina.

Pelialalle päädytään monia reittejä: osa työntekijöistä tulee koulunpenkiltä, osa muualta työelämästä kannuksensa jo hankkineena. Työntekijöitä rekrytoidaan yhä useammin myös ulkomailta. Vaikka paikallista sopimista on käytetty monessa pelifirmassa onnistuneesti jo pitkään, alalla esiintyy yhä monissa työsuhteisiin liittyvissä asioissa paljon epätietoisuutta niin työntekijöiden kuin työnantajienkin puolella. Ei olekaan ihme, että Peliala ry näki päivänvalon vuoden 2017 lopulla. Vaikka työehtosopimus pelialalle on vielä varsin kaukaista visiointia, Peliala ry:n perustajat kokivat, että ammattiliiton palveluille oli kysyntää.

Kaksi vuotta kuljettua taivalta on vahvistanut yhdistyksen paikkaa ja tarkoitusta Suomen pelialalla. Jäsenet käyttävät järjestönsä palveluita aktiivisesti, ja työnantajaosapuolenkin edustajat ovat suhtautuneet järjestön toimintaan positiivisesti.

–Palkka-asiat ja muut palkkaukseen sekä työnhakuun liittyvät tilanteet ovat yleisimmät asiat, joita meiltä kysytään, luettelee Peliala ry:n perustajiin kuuluva koordinaattori Milla Pennanen.

Merkittävänä keskustelunherättäjänä hän mainitsee Peliala ry:n keräämän ensimmäisen palkkakyselyaineiston, jonka julkaisu vuosi sitten sai pelintekijät puhumaan palkoista ja alan käytännöistä vilkkaasti. Uuden kyselyn tulokset on tarkoitus julkaista alkuvuodesta 2020, ja Pennanen toivoo niidenkin synnyttävän keskustelua ja herättävän mielenkiintoa pelialan palkkoja ja työehtoja kohtaan.

Ei vain insinööreille – toimiala yhdistää

Pelifirmojen työntekijöiden ammattinimikkeet ja koulutustaustat vaihtelevat poikkeuksellisen paljon. Saman toimiston työpöytien ääreen mahtuvat vaivatta esimerkiksi animaattorit, graafikot, designerit, tuottajat, koodarit, markkinointiosaajat, äänisuunnittelijat ja käsikirjoittajat. Tyypillistä on myös se, että pelien pariin päädytään vaihtelevista koulutustaustoista: stereotypia lienee jonkin koulutusasteen it-alan tutkinto, mutta pelialalle ponnistetaan muiltakin alustoilta, kuten kaupallisen alan tai mediapuolen opintojen kautta. Epätyypillisetkään urapolut eivät ole tavattomia, vaan pelitaloista löytyy humanisteja, kädentaitajia sekä itseoppineita, joita koulun pulpettien kuluttaminen ei ole houkutellut. Itse asiassa pelialalla koulutustaustalla harvoin on väliä – yhteinen kieli kollegoiden välille löytyy harrastuneisuuden ja pelejä kohtaan tunnetun intohimon kautta.

Tietoala ry:n jäsenyhdistyksenä Peliala ry on osa Insinööriliittoa. Uusi tulokas aiheutti perustamisajankohtanaan kulmakarvojen kohottelua pelitalojen kahvipöydissä, eikä ihmettely ole laantunut täysin vieläkään. Ammattijärjestön profiloituminen insinöörien liitoksi hämmensi pelialan monenkirjavaa väkeä. Peliala ry:n puheenjohtajan ruoriin vuonna 2020 tarttuva Sami Vuolanne myöntää, että alkuaikoina moni potentiaalinen jäsen eli siinä uskossa, että yhdistys oli tarkoitettu vain insinööreille. Väärinkäsitys on jäänyt elämään. Vuolanne haluaakin alleviivata sitä, että tärkein jäseniä yhdistävä tekijä on toimiala.

–Olemme halunneet korostaa sitä, että yhdistyksemme on avoin kaikille koulutustaustasta ja toimenkuvasta riippumatta, hän tähdentää.

Insinööritaustaiset pelialan vaikuttajat näkyvät löytäneet liiton joka tapauksessa hyvin. Milla Pennanen kertoo, että Peliala ry:n jäsenten koulutustaustat jakautuvat hyvin samalla tavalla kuin Tietoala ry:ssäkin, mikä tarkoittaa sitä, että yli puolet jäsenistä on insinööritaustaisia. Mukaan mahtuu myös datanomitutkinnon tehneitä tai muun it-alan koulutuksen hankkineita henkilöitä, joten toistaiseksi jäsenprofiili näyttää painottuneen teknisen alan tutkintojen suuntaan.

Tampereen peliala nosteessa

Pelialan merkittävin keskittymä Suomessa on ollut aina Helsinki ympäryskuntineen. Vuonna 2018 pääkaupunkiseudulle sijoittui peräti 46 % suomalaisista peliyrityksistä ja siellä syntyi 97 % pelialan liikevaihdosta. Suomalaisella peliteollisuudella on muitakin solmukohtia, joista Tampere on yksi keskeisimmistä. Tänne pelialan ihmisiä vetävät erityisesti lukuisat eri koulutusmahdollisuudet ja tiivis, lämminhenkinen yhteisö.

Peliala ry:n jäsenten sijoittuminen Suomen kartalle mukailee pelialan yritysten keskittymiä, Milla Pennanen valottaa. Suurin osa yhdistyksen jäsenistä löytyy pääkaupunkiseudulta. Pennanen mainitsee, että lisäksi Keski-Suomi ja erityisesti Jyväskylän seutu ovat hyvin edustettuina heidän jäsenistönsä keskuudessa Myös Oulun seutu ja Kajaani näkyvät jäsenistössä positiivisina piikkeinä, onhan kummassakin pelialan koulutuksella vahvat perustukset.

Tampereen peliala kehittyy nopeasti, ja Pennanen näkeekin alueen kasvupotentiaalin lupaavana. Paikallisten yritysten menestyksen hän arvelee konkretisoituvan uusina jäseninä tulevina vuosina.

Teksti: Silja Partanen Kuva: Tampere Game Hub

Työhyvinvointi koostuu monesta tekijästä

Työhyvinvointiin vaikuttavat muun muassa työolot, johtaminen, sosiaaliset suhteet, yksilön kyky palautua sekä terveys. 

Innostavan työn lisäksi yhtenä työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavana tekijänä koetaan myös itsenäisyys ja työn hallittavuus eli kokemus siitä, että on hyvä työssään ja pystyy ratkaisemaan hankaliltakin tuntuvat ongelmat. Myös yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeää. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Jaana-Piia Mäkiniemen mukaan kolme työhön liittyvää perustarvetta ovatkin yhteenliittyminen, hallinnan tunne ja itsenäisyys. Kun ne toteutuvat, motivaatio ja työhyvinvointi kasvavat.

Työhyvinvointiin liittyy myös haasteita, jotka saattavat näyttäytyä hyvinkin erilaisina työuran eri vaiheissa. Nuorena ei niinkään olla huolestuneita määräaikaisista sopimuksista, vaan haasteita voi tuottaa esimerkiksi vähäinen työkokemus ja oma epävarmuus.

–Nuorena voidaan miettiä esimerkiksi sitä, tuleeko hyväksytyksi mukaan porukkaan ja kelpaako omana itsenään. Onko oma osaaminen riittävän hyvää, vaikka työkokemusta ei olekaan vielä kertynyt, Mäkiniemi luettelee.

–Kun taas iän myötä ja elämän ollessa jo vakiintuneempaa, saatetaan toivoa, että työkin toisi sitä niin sanottua perusturvaa. Toivotaan, että työsuhde olisi vakituinen ja pitkä.

Eläkeikää lähestyttäessä eli työuran loppuvaiheilla eteen saattavat taas tulla ihan uudenlaiset haasteet, kuten esimerkiksi fyysinen tai psyykkinen kunto.

–Epävarmuutta voi aiheuttaa muun muassa se, että ei koekaan olevansa enää niin työkykyinen, kuin mitä oli vielä kymmenen vuotta aiemmin, Mäkiniemi tarkentaa.

–Lisäksi organisaatiossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat työhyvinvointiin. Silloin työn hallinta helposti katoaa, epävarmuus lisääntyy ja työhyvinvointi laskee, Mäkiniemi lisää.

–Tärkeää olisikin, että muutokset toteutettaisiin työntekijöitä kuunnellen, jolloin riski hyvinvoinnin laskemiseen on pienempi.

Myös yhteiskunnalliset tekijät voivat lisätä yleistä epävarmuutta.

–Saatetaan esimerkiksi olla huolissaan siitä, että robotiikan kehittyessä kaikki työpaikat tietyiltä aloilta häviävät tai noususuhdanne loppuu.

Työhyvinvoinnin tutkijoita kiinnostaa nykyään paljon myös työn eettinen kuormittavuus eli esimerkiksi se, että omat arvot eivät ole linjassa organisaation kanssa. Vaikka eettinen kuormittavuus ei ole uusi asia, puhutaan siitä yhä enemmän.

–Arvojen toteutumisesta ja työn merkityksellisyydestä puhutaan nyt enemmän, Mäkiniemi tarkentaa.

Puhelimen sulkeminen yöksi ei ratkaise ongelmia työpaikalla

Useimmiten työhyvinvoinnista puhuttaessa fokus on pitkälti yksilössä.

–Puhutaan nukkumisesta, syömisestä, liikunnasta ja palautumisesta. Se on toki tärkeää keskustelua, mutta siinä helposti unohdetaan henkilön kytkös omaan työhön, Mäkiniemi huomauttaa.

–Unihygieniasta puhuttaessa kehotetaan esimerkiksi sammuttamaan puhelimet yöksi.

–Tutkimustulokset osoittavat, että muun muassa esimiehen epäoikeudenmukainen johtamistyyli saattaa aiheuttaa työntekijälle uniongelmia. Tai sitten tehdään liian pitkää työpäivää, eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa, Mäkiniemi muistuttaa ja lisää, että sellaiset ongelmat eivät ratkea sinivalon tuijottelun vähentämisellä.

–Pikkuhiljaa kuitenkin aletaan huomata, että työhyvinvointiin vaikuttaa eniten se, että työ on fiksua niin työmäärän kuin työaikojenkin kannalta, Mäkiniemi sanoo.

–Myös työpäivän aikainen pieni liikunta ja tauot tukevat palautumista, hän lisää.

Nykypäivänä suosittuja ovat myös erilaiset mittaukset (esim. Firstbeat) ja laitteet, joilla voidaan esimerkiksi sydämen sykevälivaihtoa seuraamalla arvioida muun muassa stressin ja palautumisen tasapainoa, unen palauttavuutta sekä työn kuormittavuutta. Mittaustulokset voivat herättää huomaamaan muutostarpeita.

Maksimaalinen työhyvinvointi eli ”työn imu”

Työhyvinvoinnin myönteisimmästä ilmentymästä puhutaan ”työn imuna”. Työn imulla tarkoitetaan maksimaalista työhyvinvointia eli aktiivista ja myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jossa työn tuoma mielihyvä yhdistyy korkeaan aktiivisuuteen.

–Imussa työ koetaan energisoivana ja merkityksellisenä. Kun ollaan tosi myönteisessä fiiliksessä, saadaan paljon aikaan, Mäkiniemi sanoo.

Myös työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja niiden muokkaaminen on tärkeää.

–Ammatillinen itsetunto ja tietynlainen pystyvyydentunne ovat tärkeitä työn imun kannalta, Mäkiniemi kertoo.

–Sekin koetaan tärkeäksi, että henkilöllä itsellään on mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi työaikaan, työn sisältöön ja työskentelytapaan.

Mäkiniemen mukaan itsenäinen työskentely ja kehittymismahdollisuudet koetaan usein mielekkäänä. Tärkeitä ovat lisäksi työyhteisön sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus. Myös esimiehen johtamistyyli on merkittävässä asemassa työntekijän hyvinvoinnin kannalta.

–On tärkeää, että esimies luo edellytyksiä työntekijän onnistumiselle. Eli puhutaan niin sanotusta palvelevasta johtamisesta, Mäkiniemi kertoo.

–Epäoikeudenmukainen johtaminen taas syö helposti työn imun.

Mäkiniemen mielestä johtamisen pitäisi minimissäänkin olla reilua ja tasapuolista sekä sisältää paljon vuorovaikutusta ja kuuntelua.

–Omaa työhyvinvointia lisätäkseen on tärkeää miettiä myös sitä, että mitkä tekijät innostavat, energisoivat ja helpottavat omaa työtä.

Työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavat esimerkiksi rakentava ja positiivinen palaute, hyvä esimiessuhde ja sosiaalinen tuki, kehitys- ja vaikutusmahdollisuudet työssä sekä työn monipuolisuus ja vaihtelevuus. Työuupumukselle altistavia tekijöitä taas voivat olla esimerkiksi stressaavat työtilanteet, liiallinen työmäärä ja liialliset työpaineet tai liian korkeat vaatimukset.

–On todettu, että myös kaikenlaiset epäselvyydet ja konfliktit ovat hyvin kuormittavia, Mäkiniemi kertoo.

Korkeatasoista tutkimusta

Työhyvinvoinnin tutkimus Suomessa on kattavaa ja korkeatasoista sekä tiedemaailmassa hyvin tunnettua. Haasteena on kuitenkin konkreettisten kehitystoimien ja tutkimustiedon saaminen tuoreena työpaikoille.

–Se on iso ongelma ja siihen on monia syitä, Mäkiniemi toteaa.

–Yksi syy on esimerkiksi se, että meidän tutkijoiden kannattaa julkaista englanniksi. Lisäksi tutkimukset ovat usein suljetuissa tietokannoissa.

Mäkiniemen mukaan nykyään tehdään paljon myös interventio- ja toimintatutkimusta, niin Suomessa kuin muuallakin.

–Niiden tarkoituksena on asioiden muuttaminen eli työhyvinvoinnin parantaminen, Mäkiniemi kertoo.

–Esimerkiksi työn tuunaukseen liittyen on Suomessa tällä hetkellä menossa isoja hankkeita. Ihmiset osallistuvat valmennusinterventioihin ja muokkaavat siellä omaa työtään, jonka jälkeen tutkijat tutkivat sen vaikutusta, Mäkiniemi kertoo.

–Tämän tyyppinen tutkimustyö on mielestäni erittäin arvokasta.

Teksti ja kuva: Kirsi Honkakorpi

Insinöörityöpalkinto Kuutti Wallsille – rakennustyömaan ympäristövastuu

Insinöörityöpalkinto Kuutti Wallsille.

Kuutti Wallsin insinöörityössä tutkittiin ympäristövastuun toteutumista YIT Suomi Oy:n rakennustyömaalla Ranta-Tampellassa. Työssä laadittiin yrityksen käyttöön selkeä taulukkomuotoinen ympäristövastuun toimintamalli.

Suorittaessaan opintojensa loppuvaiheessa työnjohtoharjoittelua YIT Suomi Oy:n työmaalla Ranta-Tampellassa Kuutti Walls tiedusteli, olisiko työnantajalla mahdollisuutta tarjota aiheita opinnäytetyöhön.

–Itse olin siinä vaiheessa kiinnostunut esimerkiksi materiaalitehokkuuteen, laatuun ja vastuullisuuteen liittyvistä aiheista, mutta työnantaja koki ympäristövastuun ajankohtaiseksi ja tarpeelliseksi aiheeksi ja ehdotti sitä minulle.

Tutustuessaan ympäristövastuuseen tarkemmin Walls huomasi, että vaikka käsite on trendikäs ja usein esillä, ei suomenkielistä kirjallisuutta tai aiemmin tehtyjä opinnäytetöitä ollut kovin paljon julkaistu.

–Pohdin, haluaisinko sittenkin tehdä opinnäytetyön melko tavanomaisesta aiheesta, vaikkapa paikallavaletun välipohjan ja ontelolaattatekniikan vertailulaskennasta, josta olisi löytynyt malliksi kymmenittäin opinnäytetöitä.

–Ympäristövastuu oli aiheena haastava ja työläs, mutta se alkoi kiinnostaa huomattuani, miten tärkeä ja ajankohtainen ympäristönäkökulma on rakennusyrityksen toiminnassa ja laajemminkin, Walls kertoo.

Dataa haastatteluista

Opinnäytetyötä Walls suunnitteli yhteistyössä oppilaitoksen ja työn tilaajan kanssa. Tärkeiksi ajankohtaisiksi lähdeteoksiksi valikoituivat useat ympäristövastuuta käsittelevät englanninkieliset tutkimusartikkelit.

–Lopputyön käytännön osuuden toteutin Ranta-Tampellan alueella Asunto Oy Tampereen Aallonharjan työmaalla, Walls kertoo.

Työmaahavainnoinnin lisäksi Walls teki kymmenen teemahaastattelua, joihin poimittiin mahdollisimman laaja edustus YIT Suomi Oy:n henkilöstöstä.

–Tarkoituksena oli haastatella monessa eri tehtävässä toimivaa henkilöä, kuten työnjohtajaa, vastaavaa mestaria, työmaainsinööriä ja aluejohtajaa, ja selvittää, miten ympäristövastuu näkyy yrityksen toiminnassa eri tasoilla.

Keskimäärin tunnin kestäneet haastattelut antoivat tuoretta dataa siitä, miten yrityksen eri työtehtävissä toimivat ihmiset näkevät ja kokevat ympäristövastuun

–Useampiakin henkilöitä olisi tietysti voinut haastatella, mutta aika oli rajattu, ja toisaalta haastateltavien vastaukset olisivat voineet alkaa toistaa itseään tavoitellun saturaatiopisteen yli.

Yksi haastateltavista, YIT Suomi Oy:n laatujohtaja, oli erityisen perehtynyt aihepiiriin ja ollut mukana yrityksen Green Growth -kehitysohjelmassa.

–Häneltä sain paljon kestävään kehitykseen ja yrityksen arvoihin liittyvää eksaktia tietoa, jota voisi kutsua jopa sisäpiirin tiedoksi, Walls sanoo.

Esimerkin voimalla

Haastattelujen ja työmaahavainnoinnin antaman materiaalin pohjalta Walls loi selkeän, taulukkomuotoisen ympäristövastuun toimintamallin.

Toimintamallissa painotetaan erityisesti ympäristövastuullisen ajattelutavan istuttamista YIT-konsernin kaikkeen toimintaan.

–Tärkeää on, että ympäristövastuu ei ole mikään irrallinen tavoite, vaan tulee osaksi yrityksen normaalia toimintaa ja näkyy jatkuvasti työmaalla samalla tavalla kuin esimerkiksi laatuajattelu tai työturvallisuus.

Minkäänlaista pakonomaisuutta ympäristövastuun toteuttamiseen ei Wallsin mielestä kaivata, ennemminkin tarvitaan esimerkin voimaa sekä selkeisiin pelisääntöihin perustuvaa kannustin- ja palkitsemisjärjestelmää.

Avainasemaan nousee kouluttaminen ja tiedottaminen sekä yrityksen sisällä että aliurakoitsijoiden keskuudessa.

Ympäristön vastuullista huomioon ottamista kannattaa käyttää myös yrityksen positiivisen julkikuvan luomisessa.

–Aliurakoitsijoiden osalta on tärkeää, että ympäristöasiat tuodaan selkeästi jo sopimuksissa esille. Pelkkä muste paperilla ei kuitenkaan riitä, vaan ympäristövastuu on otettava konkreettiseksi asiaksi työmaan kaikissa vaiheissa, aloituspalavereissa, väliaikakatsauksissa ja loppupalavereissa.

Ympäristövastaavan tehtäviin

Valmistuttuaan rakennus- ja yhdyskuntatekniikan insinööriksi TAMKista Walls on toiminut työnjohtotehtävissä Asunto Oy Tampereen Rantakaaren työmaalla.

Työssään Walls on päässyt toteuttamaan laatimaansa ympäristövastuun toimintamallia ja vastannut esimerkiksi työmaan jätesuunnitelman teosta.

–Toimin työmaalla ympäristövastaavana, joten ympäristöasiat ovat käytännössä joka työpäivä ajankohtaisia, Walls kertoo.

Konkreettisimmillaan ympäristövastuu toteutuu päivittäisen jätehuollon lisäksi työmaan materiaalitehokkuudessa.

–Pienellä tontilla jätesuunnitelmat ja keräyspisteiden perustaminen on ajoitettava todella tarkasti eri rakennusvaiheisiin ja oltava valmis nopeisiin muutoksiin. Työmaan olosuhdehallinnalla saadaan esimerkiksi energiatehokkuutta paremmaksi.

Lakimuutos tulossa

Pelkkä resurssien käytön tehokkuus ja materiaalien järkevä käyttö rakennustyömailla ei riitä. Pitää myös huomioida, miltä työmaa näyttää ulospäin.

–Jos työmaan piha on kaaoksessa kuin räjähdyksen jäljiltä, se ei anna hyvää viestiä lähialueelle eikä esimerkiksi potentiaalisille asiakkaille.

Wallsin mielestä ympäristövastuun hyvin huomioivat yksiköt voisivat saada jonkinlaisia tunnustuksia toimistaan. Kierrätysastettaan nostava työmaa voitaisiin palkita esimerkiksi positiivisella julkisuudella.

Walls muistuttaa, että tuore laki antaa omat reunaehtonsa kierrätykseen.

–Euroopan unionin antaman direktiivin mukaan rakennusalan kierrätysasteen on noustava 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ja tämä koskee kaikkia rakennusalan toimijoita.

Teksti: Arto Kotilainen Kuva: Kuutti Walls

Lean-koulutusten suosio on kasvanut viime aikoina

Vaikka lean terminä tuli tunnetuksi vasta 80-luvulla, on Toyota Production Systems kehitellyt leania jo yli 70 vuotta. Lean perustuu Toyotan sisäiseen tuotantojärjestelmään, jossa läpimenoaikoja lyhentämällä ja hajontaa pienentämällä kehitetään prosessia vastaamaan jatkuvasti paremmin asiakastarpeeseen. Viime vuosina leanin suosio Suomessa on kasvanut ja se on noussut insinöörityöpaikoissakin kovaan huutoon. Insinööriliiton kehityspäällikkö Kalle Kiili kiinnostui lean-periaatteesta vuonna 2012, kun hän työskenteli Nokian ohjelmistopuolella laadunhallintatehtävissä.

Kalle Kiili on toiminut Insinööriliitossa kehityspäällikkönä vuodesta 2017 ja vetää oman työnsä ohella Lean Six Sigma-Yellow belt -koulutuksia jäsenistölle. Kiili kertoo soveltavansa lean-periaatetta työssään päivittäin. Six Sigmassa häntä kiehtoo muun muassa sen datalähtöisyys, joka Kiilin sanojen mukaan tuo insinöörimäistä otetta erilaisiin kehitysprojekteihin.

Kiili itse on suorittanut Lean Six Sigman mustan vyön vuonna 2018, vihreän jo vuonna 2012. Vihreän vyön suorittamiseksi käytävä koulutus sisältää kymmenen lähiopetuspäivää, joiden lisäksi on toteuttava muutaman kuukauden mittainen projektityö. Mustan vyön koulutus on laajempi. Sen suorittanut henkilö pystyy vaativampien projektien vetämisen lisäksi toimimaan myös kouluttajana sekä tukemaan esimerkiksi vihreän vyön suorittaneita työssään.

Lean Six Sigma-Yellow belt -koulutus pitää sisällään kaksi ennakkoon käytävää verkkoluentoa sekä yhden päivän lähiopetusta. Keltainen vyö mahdollistaa henkilön asiantuntevan osallistumisen Lean Six Sigma-projekteihin ja menetelmiin.

Huippusuosittu Yellow belt -koulutus

Vuoden 2019 aikana Kiili on vetänyt 16 Lean Six Sigma-kurssia eri puolilla Suomea. Koulutus on ollut huippusuosittu ja tulijoita on ollut jonoksi asti. Kiili kertoo, että palaute kursseista on ollut valtaisan hyvää.

–Välillä jopa häkellyttävän hyvää, Kiili kertoo.

–Kouluttajien osaaminen ja ammattitaito on arvioitu keskiarvolla 4,72/5 ja koulutus on vastannut odotuksia keskiarvolla 4,51, Kiili kertoo myhäillen.

–Tämä on mielestäni insinööreiltä aivan älyttömän hyvä palaute!

Net Promotor Scoren käyttäminen QR-koodilla palautteen keräämiseen jo luokassa heti koulutuspäivän jälkeen on mahdollistanut kattavan otoksen ja koulutuksen NPS onkin tällä hetkellä 85.

Kiili kertoo, että lean-periaatteiden mukaisesti koulutus rakentuu ja kehittyy jatkuvasti.

–Pyrin tekemään huomioita esimerkiksi siitä, miten ihmiset reagoivat eri juttuihin. Siten pystyn kehittämään koulutusta koko ajan eteenpäin, Kiili summaa.

Kiili on muun muassa kehittänyt koulutusta varten oman pelin, joka havainnollistaa lean-kehittämistä käytännössä.

Saadun palautteen perusteella voidaan päätellä, että kurssi tarjoaa siihen hyvät lähtökohdat. Kiilin mukaan kurssin sisältö on hyödyllistä yleissivistystä kaikille insinööreille alaan ja asemaan katsomatta, eikä osallistuminen edellytä aiempaa tietämystä esimerkiksi tilastotieteistä.

–Keltaisen vyön koulutuksessa ei mennä syvälle tilastotieteisiin eli niistä ei tarvitse olla etukäteen syvällistä tietoa, Kiili kertoo.

–Matematiikasta sen sijaan on hyötyä ja siitähän meillä insinööreillä on kaikilla hyvät pohjatiedot, Kiili lisää.

Itsenäiseen opiskeluun Kiili suosittelee Sari Torkkolan teosta ”Lean asiantuntijatyön johtamisessa”.

Lean ja Six Sigma

Lean on johtamisfilosofia, jolla pyritään kokonaisuuden optimoimiseen. Leanissa keskeistä on hukan tunnistaminen ja sen eliminoiminen nopeasti sekä kustannustehokkaasti, ja sitä kautta laadun parantaminen.

–Six Sigma taas perustuu tilastotieteeseen. Lean Six Sigma kattaa projektiviitekehyksen eli projektin tietyn rakenteen, Kiili kertoo.

–Projekti rakentuu määrittelyvaiheesta, mittausvaiheesta, analyysivaiheesta, parannusvaiheesta ja kontrollivaiheesta. Näistä vaiheista Six Sigmassa käytetään nimitystä DMAIC, joka tulee englannin kielen sanoista define, measure, analyze, improve ja control. Lean Six Sigman tarkoituksena on laadun parantaminen ja arvon antaminen asiakkaalle lyhentämällä läpimenoaikoja ja pienentämällä hajontaa.

–Käyttäjälähtöisyys on tärkeää, Kiili sanoo.

–Julkisella sektorilla johto keskittyy paljolti siihen, että päätetään numeroista. Tehdään leikkauksia ja lisäyksiä, jotka saattavat useinkin olla täysin tehottomia ja johtaa kustannusten nousuun. Pitäisi pyrkiä operatiivisen toiminnan johtamiseen kokonaisuutena, Kiili sanoo.

–Alussa se saattaa vaatia investointia, mutta kun läpimenoajat lyhenevät, varianssit pienenevät, niin sitä mukaa kustannukset laskevat, Kiili tarkentaa siteeraten vielä John Seddonia: ”Jos hallitset kustannuksia, kustannukset nousevat. Jos hallitset arvoa asiakkaalle, kustannukset laskevat.” 

Teksti ja kuva: Kirsi Honkakorpi

Yhteisöllisyyttä ay-toimintaan

TI:n uusi puheenjohtaja Nina Pirttikangas.

Tampereen Insinöörien tuore puheenjohtaja Nina Pirttikangas haluaa kasvattaa järjestön yhteisöllisyyttä. Luotsaamisen lisäksi puheenjohtajan pitäisi pystyä kuuntelemaan muita.

Tampereen Insinöörien hallituksessa vaihtui marraskuussa valta, kun uudeksi puheenjohtajaksi valittiin insinööri Nina Pirttikangas. Viitisen vuotta TI:n valtuustossa ja hallituksessa vaikuttanut Pirttikangas odottaa tulevaa innolla.

–Kyllä tässä vähän puntti tutisee, että mihin sitä onkaan joutunut, mutta samaan aikaan odotan toiveikkaana, mitä kaikkea pääsen jatkossa kehittämään, Pirttikangas sanoo.

Sukkahousuista askartelutarvikkeisiin

Pirttikangas on tehnyt suurimman osan urastaan sukkahousujen ja sukkien parissa. Tekstiili- ja vaatetusalan insinööriksi opiskellut Pirttikangas on työskennellyt muun muassa vaateyhtiö Nansolla ja Pierre Robert Groupilla, joissa hän teki ostajan ja tuotekehittäjän hommia.

–Insinööriurani huipennus on ollut se, kun onnistuimme kehittämään tiimissä puristamattomat sukkahousut.

Pirttikangas kertoo, että hän on pienestä pitäen tykännyt tehdä itselleen vaatteita, ja haaveilikin nuorena muotisuunnittelijan urasta. Sisarustensa jalanjäljissä hän seurasi lopulta teknilliselle alalle Tampereen ammattikorkeakouluun. Suunnitteluhaaveet jäivät taakse, ja Pirttikankaasta tuli insinööri.

–Varmaan se teknillinen kiinnostus on tuolta kotipuolesta tullut. Siskoni on yliopistolla töissä teknillisellä alalla ja veljeni on diplomi-insinööri.
Ay-toimintaan Pirttikangas ajautui vuonna 2013 Nansolla työskennellessään. Yhtiön ylempien toimihenkilöiden luottamusmies houkutteli Pirttikankaan seuraajakseen kertomalla, että luottamusmiehen homma olisi helppoa ja mukavaa.

–Hän sanoi, että pari kertaa vuodessa pitää käydä työnantajan kanssa juttelemassa, ja siinä se. Päätin lähteä mukaan, mutta juuri silloin Nansolla alkoi vuosia kestänyt yt-neuvotteluiden kierre.

Muutaman vuoden aikana irtisanomisuhan alle joutui satoja työntekijöitä. Pirttikangas kuvailee luottamusmiesvuosiaan kovaksi kouluksi, josta selviäminen oli jo itsessään suuri saavutus. Hänestä tuntui pahalta katsoa, kuinka koko työyhteisö ympärillä vaihtui irtisanomisten myötä. Läheiset työkaverit lähtivät, mutta Pirttikangas jäi.

–Luottamusmies jää niissä tilanteissa yksin. Vaikka olinkin irtisanottujen puolella, moni sysäsi vihansa luottamusmiehen niskaan. Tai siltä se ainakin tuntui.

Viimeisissä neuvotteluissa Pierre Robertilla Pirttikangas otti itse eropaketin vastaan. Lokakuun alussa hän aloitti uudessa työssä Karto Oy:ssä askartelu- ja toimistotarvikkeiden tuotepäällikkönä.

Hallitustyötä tulee tehdä yhdessä

Luottamusmiesajat jäivät taakse, mutta ay-toiminta ei. Pirttikankaan mukaan hän päätyi Tampereen Insinöörien toimintaan kehityspäällikkö Kalle Kiilin yhteydenoton kautta.

–Hän soitti ja kysyi, haluaisinko tulla mukaan Tampereen Insinöörien aktiiviksi, ja minä päätin lähteä.

Tampereen Insinöörejä Pirttikangas kuvailee mahtavaksi yhteisöksi, joka ei jämähdä vanhoihin malleihin, vaan pyrkii jatkuvasti kehittämään uudenlaisia tapoja pitää jäsenistään huolta.

–Tapahtumia, koulutuksia, harrastuksia, vertaistukea, lakiapua, verkostoitumista. Mitä tahansa.

Juuri puheenjohtajaksi valittu Pirttikangas on otettu saamastaan luottamuksesta, mutta samalla tulevaisuus myös jännittää. Aiempaa johtajakokemusta hänellä ei ole.

–Se tässä juuri kauhistuttaa, kun en ole koskaan ennen tällaista tehnyt, Pirttikangas sanoo.

–Onneksi minun ei tarvitse jäädä yksin, sillä ympärilläni on paljon huipputyyppejä, joilta saan tukea aina tarvittaessa. Tärkeintä on, että pystymme viemään tätä hommaa eteenpäin yhdessä.

Hän uskoo, että aiemmasta luottamusmiehen taustasta on apua myös puheenjohtajan tehtävässä

–On paljon sellaisia asioita, joita en vielä osaa, mutta toisaalta pystyn tuomaan asioihin omanlaista näkemystäni ja kokemustani.

Tarkkoja suunnitelmia tulevalle ei vielä ole. Pirttikangas kokee, että päällisin puolin asiat sujuvat Tampereen Insinööreissä erinomaisesti. Hänen mukaansa TI on toiminut monelle pienemmälle järjestölle suunnannäyttäjänä, sillä toiminta on kehittynyt samaa tahtia ympäröivän yhteiskunnan mukana, kenties jo etunenässä.
Se ei silti tarkoita, että nyt olisi varaa jäädä paikoilleen. Pirttikangas ajattelee, että aina on mahdollista kehittyä ja parantaa toimintaa, jokaisella osa-alueella.

–Minun maailmani on sellainen, ettei mikään ole ikinä valmista. Muutos on ainoa pysyvä asia, ja se on mielestäni hieno juttu.

Pirttikangas uskoo, että uutena puheenjohtaja hän pystyy lisäämään järjestön yhteisöllisyyttä. Hän haluaisi, että etenkin hallitus pystyisi tulevaisuudessa työskentelevään tiiviimmin yhdessä sen sijaan, että jokainen puskisi töitä omissa nurkkauksissaan. Nykyistä hallitustyöskentelyä hän kuvailee yksinäiseksi: puheenjohtaja käy kokouksissa läpi esityslistaa, jonka hän on melko yksin väkertänyt.

–Haluaisin, että kaikki voisivat osallistua toimintaan aiempaa aktiivisemmin. Kokouksien esityslistat pitäisi tehdä yhdessä, ja niitä tavoitteita pitäisi viedä myös eteenpäin yhdessä. Sellainen visio minulla on.

Jäsenmäärä kasvuun

Tuntemukset ay-toiminnasta ovat Pirttikankaan mukaan tällä hetkellä ristiriitaiset. Toisaalta hän kokee, että ay-liike luo yhteiskunnan pohjalle vahvan perustan. Sen täytyy olla kunnossa, jotta päälle voidaan rakentaa jotain uutta.

–Olen itse sen ikäinen, että tiedostan kaikki ne isot lakkoilut, joiden kautta osaan arvostaa saavutettuja etuja.

Toisaalta hän ajattelee, että ay-liikkeen pitäisi pystyä olemaan muutakin, kuin jo saavutettujen etujen puolustamista. Etenkin juuri alkaneet tes-kierrokset saivat ajatuksia liikkeelle.

–Nyt kun alkoi tällainen hillitön lakkosuma, niin kyllä sitä pohtii, että miten sellainen voi olla nykypäivänä edes mahdollista. Mielestäni on aikaa hurjaa, ettei tähänkään päivään mennessä ole saatu luotua neuvottelujärjestelmää, jolla tällaisilta miljoonakustannukset aiheuttavilta lakoilta voitaisiin välttyä.

Kaikesta huolimatta Pirttikangas kokee, että ay-liikettä tarvitaan edelleen. Hän on seurannut huolissaan nykymaailman menoa, jossa nuoret pitävät ay-liikkeen saavuttamia etuja itsestäänselvyytenä.

–Nuoret ajattelevat, että ainahan ne asiat ovat näin olleet. He eivät tiedosta, että nämä edut on isosti taisteltu, ja ne voidaan myös menettää.

Ay-liikkeen houkuttelevuutta on vähentänyt myös aiempaa epävarmemmaksi muuttunut työelämä. Koskaan ei voi tietää, miten pitkälle työsuhde jatkuu. Kannattaako määräaikaissopimuksella kuulua liittoon, jos kuitenkin täytyy taas muutaman kuukauden kuluttua vaihtaa työpaikkaa, kenties koko alaa?

Moni kuvittelee, että pahimmillaan liittoon kuuluminen voi tarkoittaa pätkätyötä tekevälle pelkkiä kuukausimaksuja.

Pirttikankaan mukaan ay-liike voi olla paljon enemmän. Esimerkiksi Tampereen Insinöörit kykenee tarjoamaan apua ja tukea jäsenen tilanteesta riippumatta. Viimeisten vuosien aikana TI onkin onnistunut saamaan jäsenmääränsä kasvuun.

–Olemme kasvattaneet näkyvyyttämme ja pyrkineet muistuttamaan ihmisiä siitä, miksi liittoon kannattaa kuulua, Pirttikangas sanoo.

–Toivottavasti kehitys jatkuu samansuuntaisena myös tulevaisuudessa.

Teksti: Miina Viljanen