Kirjoittaja: Tampereen Insinöörit

Liikenne murroksessa

Kotimaan liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kasvihuonepäästöistä ja vajaan 30 % energiasektorin päästöistä. Suurin osa kasvihuonepäästöistä muodostuu fossiilisen bensiinin ja dieselin käytöstä. Kansallisella tasolla Suomi on sitoutunut puolittamaan liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Julkisuudessa onkin käyty voimakasta keskustelua liikenteen päästöleikkauksista ja esimerkiksi autokannan sähköistämisestä.

Fyysikko John Goodenoughin uraauurtava työ ladattavien litiumioniakkujen parissa toi hänelle tänä vuonna jaetun kemian Nobel-palkinnon. Goodenough kehitti ensimmäisenä uudenmallisen akun, joka pyörittää nykyisin niin älypuhelimia kuin sähköautojakin.

Litiumioniakun etuna on sen suuri energiatiheys eli akkuun saadaan varastoitua mahdollisimman paljon energiaa suhteessa pieneen massaan. Jaksollisen järjestelmän alkupäästä löytyvä litium on kevyin metallinen alkuaine. Akkujen pienuus ja keveys onkin etu kilpailijoihin verrattuna. Vaikka litiumioniakuilla saadaan henkilöauto kulkemaan, niiden energiatiheys ei kuitenkaan riitä meri- tai lentoliikenteen tarpeisiin.

Litiumioniakku ei suinkaan ole täysin ongelmaton. Akkujen valmistus on hyvin materiaali-intensiivistä ja raaka-aineiden louhinta ja jalostus tuottavat merkittäviä hiilidioksidipäästöjä sekä ympäristöongelmia.

Ei vain sähköautoja

Aalto-yliopiston konetekniikan laitoksen apulaisprofessori Annukka Santasalo-Aarnio kokee, että akkujen ympärillä käytävä keskustelu on tarpeettoman polarisoitunutta. Keskustelun sijasta jumiudutaan eipäs-juupas -väittelyyn esimerkiksi materiaalien riittävyydestä. Tämä johtuu Santasalo-Aarnion mukaan pitkälti siitä, että keskustelun keskiössä ovat väärät kysymykset.

– Määrä, jota käytämme fossiilisia polttoaineita, on hankalasti ymmärrettävän suuri. Se johtaa siihen, että yritämme yksinkertaistaa ongelmaa liikaa. Hahmotamme ongelman helposti niin, että meidän täytyy vaihtaa kaikki polttomoottoriautomme sähköautoihin, Santasalo-Aarnio toteaa.

Apulaisprofessorin mukaan lähtökohta koko ongelman asettelulle on väärä. Tavoitteena ei pitäisi olla kaikkien autojen muuttaminen sähköautoiksi, vaan rinnalle tulisi kehittää erilaisia vaihtoehtoja. Sähköauto voi olla niistä yksi, mutta vain yksi.

– Materiaalit eivät ole ainut sähköautoilua rajoittava tekijä, sillä sähköautoihin siirtyminen vaatisi, että rakennamme suunnattoman latausinfrastruktuurin. Se taas vaatii suuret määrät uusia materiaaleja, kuten kuparikaapelia. Lisäksi meidän pitäisi tuottaa autojen käyttämä sähkö jollakin tavalla, Aarnio huomauttaa.

– Jos tavoitteena on vähentää päästöjä, sähkö tulisi tuottaa uusiutuvilla energialähteillä. Sekin vaatisi lisärakentamista.

– Meillä on toki kehitetty akkuteknologiaa, kuten suola-akut. Niiden energiatiheys ei ole yhtä suuri kuin litiumioniakuissa, joten ne tällä hetkellä soveltuvat parhaiten esimerkiksi energian varastointiin rakennuksissa. Hyvänä puolena niiden vaatimat materiaalit ovat erilaisia kuin litiumioniakkujen, jolloin riski materiaalien saatavuudesta on hajautettu, Santasalo-Aarnio toteaa.

– Emme kuitenkaan voi vain ajatella, että kehitämme akkuja. Akulla on oma roolinsa, mutta se ei ole paras ratkaisu kaikkeen.

Akulle korvaajia

Santasalo-Aarnion mukaan liikenteessä on useita muitakin vaihtoehtoja kuin suora sähköistäminen. Etenkin lento- ja meriliikenne ovat riippuvaisia näistä menetelmistä. Erilaiset hiili- tai typpipohjaiset kantajat voivat korvata nykyisiä polttoaineita. Niiden tulisi kuitenkin olla kestävämmin tuotettuja kuin nykyisten fossiilisten. Mahdollista olisi esimerkiksi kerätä hiilidioksidia ja tehdä siitä synteettisiä polttoaineita uusiutuvan energian avulla. Tärkeintä olisikin Santasalo-Aarnion mukaan päästä eroon fossiilisista polttoaineista:

– Fossiilista hiilivelkaa ei voida jatkaa enää yhtään lisää.

Nestemäiset kantajat tarjoavat mahdollisuuden sähköä helpommin hyödyntää jo valmiina olevaa polttoaineiden jakeluinfrastruktuuria. Esimerkiksi Neste tarjoaa asemillaan My Dieseliä, joka perustuu kokonaan jäteperäisiin raaka-aineisiin. Muita tällä hetkellä kuluttajille saatavilla olevia ratkaisuja ovat esimerkiksi biokaasu sekä joko kokonaan tai osittain bioetanolia olevat nestemäiset polttoaineet.

Santasalo-Aarnio pitääkin tärkeänä sitä, että uusien polttoaineiden jakeluverkosto on toimiva ja laaja. Muutos ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä.

– Uusiutuvien polttoaineiden volyymit eivät ole vielä kyllin isot, että koko Suomi voitaisiin vaihtaa kerralla niihin. Mutta nämä ovat askelia, jotka kuluttaja voi ottaa jo nyt ja ne ovat edullisempia kuin täysin uuden sähköauton ostaminen.

Muutoksen tuulet

Santasalo-Aarnio näkee koko liikenteen kentän olevan murroksessa.

– Omistavatko meidän lapsemme enää autoja? Vai vuokrataanko jatkossa tarpeen mukaan sähköauto kauppamatkalle tai etanoliauto pidemmälle mökkireissulle? Auton omistaminen ja sen seisottaminen suurimman osan päivästä parkissa sitoo materiaaleja suhteettoman paljon. Jos jokaisen ei ole pakko omistaa autoa, saamme raaka-aineet paljon järkevämpään käyttöön.

– Osalle auto voi olla välttämätön asuinpaikan takia tai muista syistä. Tärkeintä olisikin arvioida omaa liikkumistaan. Mikä on aidosti välttämätöntä? Miten tämän tarpeen voisi ratkaista mahdollisimman vähillä raaka-aineilla ja energialla? Santasalo-Aarnio pohtii.

– Parhaiten liikenteen hiilidioksidipäästöjä vähennetään sillä, että liikutaan ylipäätään vähemmän ja painottamalla julkaista liikennettä.

– Syyllistäminen ei ole rakentavaa. Se ei vie asiaa eteenpäin ja passivoi ihmisiä. Tutkimuspuolen ja yhteiskunnan tehtävä on tuottaa vaihtoehtoja. Niitä tulisi tukea, että ne saadaan tuotua ihmisten tietoisuuteen ja yleistymään.

Insinöörin silmin

– Itse insinöörinä näen, että muutos lähtee ihmisistä. Kaikki kiteytyy tarpeisiimme ja niihin vastaamiseen. Minun täytyy päästä töihin. Mikä on kaikkein järkevin ja ilmastoystävällisin tapa tehdä se? Santasalo-Aarnio tiivistää.

– Insinöörinä minun täytyy tarjota erilaisia teknisiä ratkaisuja, mutta ne eivät yksinään riitä. Me tarvitsemme myös yhteistä ajatusmallia siitä, miten me elämme kestävästi ja miten firmat voivat tuottaa tulosta muutoinkin kuin myymällä mahdollisimman paljon asioita lukumääräisesti, Santasalo-Aarnio sanoo.

– Jokaisen meistä olisi tärkeää pohtia omaa kulutustaan. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita ja erilaisia tarpeita. Jokaisen tulisi löytää sieltä tasapaino -ei ahdistua ja syyllistää itseään kaikesta. Oleellista on tehdä parhaansa. Ja se riittää.

Teksti: Annukka Partanen Kuva: Pixabay

Peliala ry kahden vuoden kynnyksellä

Pelialan työntekijät ovat perinteisesti kuuluneet moniin eri ammattiliittoihin, eikä alalla ole ollut yhteisesti tunnustettuja ja jaettuja pelisääntöjä. Peliala ry haluaa yhdistää alalle pyrkivät ja siellä jo työskentelevät yhdeksi ja yhtenäiseksi yhdistykseksi ja tuoda pelifirmojen työntekijöiden arkeen ammattiliiton turvaa.

Suomen pelialan kasvu ja kehitys ovat olleet räjähdysmäisiä kuluneella vuosikymmenellä. Alasta on samalla tullut eksoottisen kuriositeetin sijaan arkipäiväistä kauraa niin työmarkkinoilla kuin talouslehtien palstoillakin. Vuoden 2016 lopussa pelialalla arvioitiin työskentelevän 2750 ihmistä, ja vain kaksi vuotta myöhemmin määrä oli harpannut noin 3200:aan. Kasvu ei näytä taantuvan lähivuosina.

Pelialalle päädytään monia reittejä: osa työntekijöistä tulee koulunpenkiltä, osa muualta työelämästä kannuksensa jo hankkineena. Työntekijöitä rekrytoidaan yhä useammin myös ulkomailta. Vaikka paikallista sopimista on käytetty monessa pelifirmassa onnistuneesti jo pitkään, alalla esiintyy yhä monissa työsuhteisiin liittyvissä asioissa paljon epätietoisuutta niin työntekijöiden kuin työnantajienkin puolella. Ei olekaan ihme, että Peliala ry näki päivänvalon vuoden 2017 lopulla. Vaikka työehtosopimus pelialalle on vielä varsin kaukaista visiointia, Peliala ry:n perustajat kokivat, että ammattiliiton palveluille oli kysyntää.

Kaksi vuotta kuljettua taivalta on vahvistanut yhdistyksen paikkaa ja tarkoitusta Suomen pelialalla. Jäsenet käyttävät järjestönsä palveluita aktiivisesti, ja työnantajaosapuolenkin edustajat ovat suhtautuneet järjestön toimintaan positiivisesti.

–Palkka-asiat ja muut palkkaukseen sekä työnhakuun liittyvät tilanteet ovat yleisimmät asiat, joita meiltä kysytään, luettelee Peliala ry:n perustajiin kuuluva koordinaattori Milla Pennanen.

Merkittävänä keskustelunherättäjänä hän mainitsee Peliala ry:n keräämän ensimmäisen palkkakyselyaineiston, jonka julkaisu vuosi sitten sai pelintekijät puhumaan palkoista ja alan käytännöistä vilkkaasti. Uuden kyselyn tulokset on tarkoitus julkaista alkuvuodesta 2020, ja Pennanen toivoo niidenkin synnyttävän keskustelua ja herättävän mielenkiintoa pelialan palkkoja ja työehtoja kohtaan.

Ei vain insinööreille – toimiala yhdistää

Pelifirmojen työntekijöiden ammattinimikkeet ja koulutustaustat vaihtelevat poikkeuksellisen paljon. Saman toimiston työpöytien ääreen mahtuvat vaivatta esimerkiksi animaattorit, graafikot, designerit, tuottajat, koodarit, markkinointiosaajat, äänisuunnittelijat ja käsikirjoittajat. Tyypillistä on myös se, että pelien pariin päädytään vaihtelevista koulutustaustoista: stereotypia lienee jonkin koulutusasteen it-alan tutkinto, mutta pelialalle ponnistetaan muiltakin alustoilta, kuten kaupallisen alan tai mediapuolen opintojen kautta. Epätyypillisetkään urapolut eivät ole tavattomia, vaan pelitaloista löytyy humanisteja, kädentaitajia sekä itseoppineita, joita koulun pulpettien kuluttaminen ei ole houkutellut. Itse asiassa pelialalla koulutustaustalla harvoin on väliä – yhteinen kieli kollegoiden välille löytyy harrastuneisuuden ja pelejä kohtaan tunnetun intohimon kautta.

Tietoala ry:n jäsenyhdistyksenä Peliala ry on osa Insinööriliittoa. Uusi tulokas aiheutti perustamisajankohtanaan kulmakarvojen kohottelua pelitalojen kahvipöydissä, eikä ihmettely ole laantunut täysin vieläkään. Ammattijärjestön profiloituminen insinöörien liitoksi hämmensi pelialan monenkirjavaa väkeä. Peliala ry:n puheenjohtajan ruoriin vuonna 2020 tarttuva Sami Vuolanne myöntää, että alkuaikoina moni potentiaalinen jäsen eli siinä uskossa, että yhdistys oli tarkoitettu vain insinööreille. Väärinkäsitys on jäänyt elämään. Vuolanne haluaakin alleviivata sitä, että tärkein jäseniä yhdistävä tekijä on toimiala.

–Olemme halunneet korostaa sitä, että yhdistyksemme on avoin kaikille koulutustaustasta ja toimenkuvasta riippumatta, hän tähdentää.

Insinööritaustaiset pelialan vaikuttajat näkyvät löytäneet liiton joka tapauksessa hyvin. Milla Pennanen kertoo, että Peliala ry:n jäsenten koulutustaustat jakautuvat hyvin samalla tavalla kuin Tietoala ry:ssäkin, mikä tarkoittaa sitä, että yli puolet jäsenistä on insinööritaustaisia. Mukaan mahtuu myös datanomitutkinnon tehneitä tai muun it-alan koulutuksen hankkineita henkilöitä, joten toistaiseksi jäsenprofiili näyttää painottuneen teknisen alan tutkintojen suuntaan.

Tampereen peliala nosteessa

Pelialan merkittävin keskittymä Suomessa on ollut aina Helsinki ympäryskuntineen. Vuonna 2018 pääkaupunkiseudulle sijoittui peräti 46 % suomalaisista peliyrityksistä ja siellä syntyi 97 % pelialan liikevaihdosta. Suomalaisella peliteollisuudella on muitakin solmukohtia, joista Tampere on yksi keskeisimmistä. Tänne pelialan ihmisiä vetävät erityisesti lukuisat eri koulutusmahdollisuudet ja tiivis, lämminhenkinen yhteisö.

Peliala ry:n jäsenten sijoittuminen Suomen kartalle mukailee pelialan yritysten keskittymiä, Milla Pennanen valottaa. Suurin osa yhdistyksen jäsenistä löytyy pääkaupunkiseudulta. Pennanen mainitsee, että lisäksi Keski-Suomi ja erityisesti Jyväskylän seutu ovat hyvin edustettuina heidän jäsenistönsä keskuudessa Myös Oulun seutu ja Kajaani näkyvät jäsenistössä positiivisina piikkeinä, onhan kummassakin pelialan koulutuksella vahvat perustukset.

Tampereen peliala kehittyy nopeasti, ja Pennanen näkeekin alueen kasvupotentiaalin lupaavana. Paikallisten yritysten menestyksen hän arvelee konkretisoituvan uusina jäseninä tulevina vuosina.

Teksti: Silja Partanen Kuva: Tampere Game Hub

Työhyvinvointi koostuu monesta tekijästä

Työhyvinvointiin vaikuttavat muun muassa työolot, johtaminen, sosiaaliset suhteet, yksilön kyky palautua sekä terveys. 

Innostavan työn lisäksi yhtenä työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavana tekijänä koetaan myös itsenäisyys ja työn hallittavuus eli kokemus siitä, että on hyvä työssään ja pystyy ratkaisemaan hankaliltakin tuntuvat ongelmat. Myös yhteenkuuluvuuden tunne on tärkeää. Tampereen yliopiston tutkijatohtori Jaana-Piia Mäkiniemen mukaan kolme työhön liittyvää perustarvetta ovatkin yhteenliittyminen, hallinnan tunne ja itsenäisyys. Kun ne toteutuvat, motivaatio ja työhyvinvointi kasvavat.

Työhyvinvointiin liittyy myös haasteita, jotka saattavat näyttäytyä hyvinkin erilaisina työuran eri vaiheissa. Nuorena ei niinkään olla huolestuneita määräaikaisista sopimuksista, vaan haasteita voi tuottaa esimerkiksi vähäinen työkokemus ja oma epävarmuus.

–Nuorena voidaan miettiä esimerkiksi sitä, tuleeko hyväksytyksi mukaan porukkaan ja kelpaako omana itsenään. Onko oma osaaminen riittävän hyvää, vaikka työkokemusta ei olekaan vielä kertynyt, Mäkiniemi luettelee.

–Kun taas iän myötä ja elämän ollessa jo vakiintuneempaa, saatetaan toivoa, että työkin toisi sitä niin sanottua perusturvaa. Toivotaan, että työsuhde olisi vakituinen ja pitkä.

Eläkeikää lähestyttäessä eli työuran loppuvaiheilla eteen saattavat taas tulla ihan uudenlaiset haasteet, kuten esimerkiksi fyysinen tai psyykkinen kunto.

–Epävarmuutta voi aiheuttaa muun muassa se, että ei koekaan olevansa enää niin työkykyinen, kuin mitä oli vielä kymmenen vuotta aiemmin, Mäkiniemi tarkentaa.

–Lisäksi organisaatiossa tapahtuvat muutokset vaikuttavat työhyvinvointiin. Silloin työn hallinta helposti katoaa, epävarmuus lisääntyy ja työhyvinvointi laskee, Mäkiniemi lisää.

–Tärkeää olisikin, että muutokset toteutettaisiin työntekijöitä kuunnellen, jolloin riski hyvinvoinnin laskemiseen on pienempi.

Myös yhteiskunnalliset tekijät voivat lisätä yleistä epävarmuutta.

–Saatetaan esimerkiksi olla huolissaan siitä, että robotiikan kehittyessä kaikki työpaikat tietyiltä aloilta häviävät tai noususuhdanne loppuu.

Työhyvinvoinnin tutkijoita kiinnostaa nykyään paljon myös työn eettinen kuormittavuus eli esimerkiksi se, että omat arvot eivät ole linjassa organisaation kanssa. Vaikka eettinen kuormittavuus ei ole uusi asia, puhutaan siitä yhä enemmän.

–Arvojen toteutumisesta ja työn merkityksellisyydestä puhutaan nyt enemmän, Mäkiniemi tarkentaa.

Puhelimen sulkeminen yöksi ei ratkaise ongelmia työpaikalla

Useimmiten työhyvinvoinnista puhuttaessa fokus on pitkälti yksilössä.

–Puhutaan nukkumisesta, syömisestä, liikunnasta ja palautumisesta. Se on toki tärkeää keskustelua, mutta siinä helposti unohdetaan henkilön kytkös omaan työhön, Mäkiniemi huomauttaa.

–Unihygieniasta puhuttaessa kehotetaan esimerkiksi sammuttamaan puhelimet yöksi.

–Tutkimustulokset osoittavat, että muun muassa esimiehen epäoikeudenmukainen johtamistyyli saattaa aiheuttaa työntekijälle uniongelmia. Tai sitten tehdään liian pitkää työpäivää, eikä palautumiselle jää riittävästi aikaa, Mäkiniemi muistuttaa ja lisää, että sellaiset ongelmat eivät ratkea sinivalon tuijottelun vähentämisellä.

–Pikkuhiljaa kuitenkin aletaan huomata, että työhyvinvointiin vaikuttaa eniten se, että työ on fiksua niin työmäärän kuin työaikojenkin kannalta, Mäkiniemi sanoo.

–Myös työpäivän aikainen pieni liikunta ja tauot tukevat palautumista, hän lisää.

Nykypäivänä suosittuja ovat myös erilaiset mittaukset (esim. Firstbeat) ja laitteet, joilla voidaan esimerkiksi sydämen sykevälivaihtoa seuraamalla arvioida muun muassa stressin ja palautumisen tasapainoa, unen palauttavuutta sekä työn kuormittavuutta. Mittaustulokset voivat herättää huomaamaan muutostarpeita.

Maksimaalinen työhyvinvointi eli ”työn imu”

Työhyvinvoinnin myönteisimmästä ilmentymästä puhutaan ”työn imuna”. Työn imulla tarkoitetaan maksimaalista työhyvinvointia eli aktiivista ja myönteistä tunne- ja motivaatiotäyttymyksen tilaa, jossa työn tuoma mielihyvä yhdistyy korkeaan aktiivisuuteen.

–Imussa työ koetaan energisoivana ja merkityksellisenä. Kun ollaan tosi myönteisessä fiiliksessä, saadaan paljon aikaan, Mäkiniemi sanoo.

Myös työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen ja niiden muokkaaminen on tärkeää.

–Ammatillinen itsetunto ja tietynlainen pystyvyydentunne ovat tärkeitä työn imun kannalta, Mäkiniemi kertoo.

–Sekin koetaan tärkeäksi, että henkilöllä itsellään on mahdollisuuksia vaikuttaa esimerkiksi työaikaan, työn sisältöön ja työskentelytapaan.

Mäkiniemen mukaan itsenäinen työskentely ja kehittymismahdollisuudet koetaan usein mielekkäänä. Tärkeitä ovat lisäksi työyhteisön sosiaalinen tuki ja vuorovaikutus. Myös esimiehen johtamistyyli on merkittävässä asemassa työntekijän hyvinvoinnin kannalta.

–On tärkeää, että esimies luo edellytyksiä työntekijän onnistumiselle. Eli puhutaan niin sanotusta palvelevasta johtamisesta, Mäkiniemi kertoo.

–Epäoikeudenmukainen johtaminen taas syö helposti työn imun.

Mäkiniemen mielestä johtamisen pitäisi minimissäänkin olla reilua ja tasapuolista sekä sisältää paljon vuorovaikutusta ja kuuntelua.

–Omaa työhyvinvointia lisätäkseen on tärkeää miettiä myös sitä, että mitkä tekijät innostavat, energisoivat ja helpottavat omaa työtä.

Työhyvinvointiin myönteisesti vaikuttavat esimerkiksi rakentava ja positiivinen palaute, hyvä esimiessuhde ja sosiaalinen tuki, kehitys- ja vaikutusmahdollisuudet työssä sekä työn monipuolisuus ja vaihtelevuus. Työuupumukselle altistavia tekijöitä taas voivat olla esimerkiksi stressaavat työtilanteet, liiallinen työmäärä ja liialliset työpaineet tai liian korkeat vaatimukset.

–On todettu, että myös kaikenlaiset epäselvyydet ja konfliktit ovat hyvin kuormittavia, Mäkiniemi kertoo.

Korkeatasoista tutkimusta

Työhyvinvoinnin tutkimus Suomessa on kattavaa ja korkeatasoista sekä tiedemaailmassa hyvin tunnettua. Haasteena on kuitenkin konkreettisten kehitystoimien ja tutkimustiedon saaminen tuoreena työpaikoille.

–Se on iso ongelma ja siihen on monia syitä, Mäkiniemi toteaa.

–Yksi syy on esimerkiksi se, että meidän tutkijoiden kannattaa julkaista englanniksi. Lisäksi tutkimukset ovat usein suljetuissa tietokannoissa.

Mäkiniemen mukaan nykyään tehdään paljon myös interventio- ja toimintatutkimusta, niin Suomessa kuin muuallakin.

–Niiden tarkoituksena on asioiden muuttaminen eli työhyvinvoinnin parantaminen, Mäkiniemi kertoo.

–Esimerkiksi työn tuunaukseen liittyen on Suomessa tällä hetkellä menossa isoja hankkeita. Ihmiset osallistuvat valmennusinterventioihin ja muokkaavat siellä omaa työtään, jonka jälkeen tutkijat tutkivat sen vaikutusta, Mäkiniemi kertoo.

–Tämän tyyppinen tutkimustyö on mielestäni erittäin arvokasta.

Teksti ja kuva: Kirsi Honkakorpi

Insinöörityöpalkinto Kuutti Wallsille – rakennustyömaan ympäristövastuu

Insinöörityöpalkinto Kuutti Wallsille.

Kuutti Wallsin insinöörityössä tutkittiin ympäristövastuun toteutumista YIT Suomi Oy:n rakennustyömaalla Ranta-Tampellassa. Työssä laadittiin yrityksen käyttöön selkeä taulukkomuotoinen ympäristövastuun toimintamalli.

Suorittaessaan opintojensa loppuvaiheessa työnjohtoharjoittelua YIT Suomi Oy:n työmaalla Ranta-Tampellassa Kuutti Walls tiedusteli, olisiko työnantajalla mahdollisuutta tarjota aiheita opinnäytetyöhön.

–Itse olin siinä vaiheessa kiinnostunut esimerkiksi materiaalitehokkuuteen, laatuun ja vastuullisuuteen liittyvistä aiheista, mutta työnantaja koki ympäristövastuun ajankohtaiseksi ja tarpeelliseksi aiheeksi ja ehdotti sitä minulle.

Tutustuessaan ympäristövastuuseen tarkemmin Walls huomasi, että vaikka käsite on trendikäs ja usein esillä, ei suomenkielistä kirjallisuutta tai aiemmin tehtyjä opinnäytetöitä ollut kovin paljon julkaistu.

–Pohdin, haluaisinko sittenkin tehdä opinnäytetyön melko tavanomaisesta aiheesta, vaikkapa paikallavaletun välipohjan ja ontelolaattatekniikan vertailulaskennasta, josta olisi löytynyt malliksi kymmenittäin opinnäytetöitä.

–Ympäristövastuu oli aiheena haastava ja työläs, mutta se alkoi kiinnostaa huomattuani, miten tärkeä ja ajankohtainen ympäristönäkökulma on rakennusyrityksen toiminnassa ja laajemminkin, Walls kertoo.

Dataa haastatteluista

Opinnäytetyötä Walls suunnitteli yhteistyössä oppilaitoksen ja työn tilaajan kanssa. Tärkeiksi ajankohtaisiksi lähdeteoksiksi valikoituivat useat ympäristövastuuta käsittelevät englanninkieliset tutkimusartikkelit.

–Lopputyön käytännön osuuden toteutin Ranta-Tampellan alueella Asunto Oy Tampereen Aallonharjan työmaalla, Walls kertoo.

Työmaahavainnoinnin lisäksi Walls teki kymmenen teemahaastattelua, joihin poimittiin mahdollisimman laaja edustus YIT Suomi Oy:n henkilöstöstä.

–Tarkoituksena oli haastatella monessa eri tehtävässä toimivaa henkilöä, kuten työnjohtajaa, vastaavaa mestaria, työmaainsinööriä ja aluejohtajaa, ja selvittää, miten ympäristövastuu näkyy yrityksen toiminnassa eri tasoilla.

Keskimäärin tunnin kestäneet haastattelut antoivat tuoretta dataa siitä, miten yrityksen eri työtehtävissä toimivat ihmiset näkevät ja kokevat ympäristövastuun

–Useampiakin henkilöitä olisi tietysti voinut haastatella, mutta aika oli rajattu, ja toisaalta haastateltavien vastaukset olisivat voineet alkaa toistaa itseään tavoitellun saturaatiopisteen yli.

Yksi haastateltavista, YIT Suomi Oy:n laatujohtaja, oli erityisen perehtynyt aihepiiriin ja ollut mukana yrityksen Green Growth -kehitysohjelmassa.

–Häneltä sain paljon kestävään kehitykseen ja yrityksen arvoihin liittyvää eksaktia tietoa, jota voisi kutsua jopa sisäpiirin tiedoksi, Walls sanoo.

Esimerkin voimalla

Haastattelujen ja työmaahavainnoinnin antaman materiaalin pohjalta Walls loi selkeän, taulukkomuotoisen ympäristövastuun toimintamallin.

Toimintamallissa painotetaan erityisesti ympäristövastuullisen ajattelutavan istuttamista YIT-konsernin kaikkeen toimintaan.

–Tärkeää on, että ympäristövastuu ei ole mikään irrallinen tavoite, vaan tulee osaksi yrityksen normaalia toimintaa ja näkyy jatkuvasti työmaalla samalla tavalla kuin esimerkiksi laatuajattelu tai työturvallisuus.

Minkäänlaista pakonomaisuutta ympäristövastuun toteuttamiseen ei Wallsin mielestä kaivata, ennemminkin tarvitaan esimerkin voimaa sekä selkeisiin pelisääntöihin perustuvaa kannustin- ja palkitsemisjärjestelmää.

Avainasemaan nousee kouluttaminen ja tiedottaminen sekä yrityksen sisällä että aliurakoitsijoiden keskuudessa.

Ympäristön vastuullista huomioon ottamista kannattaa käyttää myös yrityksen positiivisen julkikuvan luomisessa.

–Aliurakoitsijoiden osalta on tärkeää, että ympäristöasiat tuodaan selkeästi jo sopimuksissa esille. Pelkkä muste paperilla ei kuitenkaan riitä, vaan ympäristövastuu on otettava konkreettiseksi asiaksi työmaan kaikissa vaiheissa, aloituspalavereissa, väliaikakatsauksissa ja loppupalavereissa.

Ympäristövastaavan tehtäviin

Valmistuttuaan rakennus- ja yhdyskuntatekniikan insinööriksi TAMKista Walls on toiminut työnjohtotehtävissä Asunto Oy Tampereen Rantakaaren työmaalla.

Työssään Walls on päässyt toteuttamaan laatimaansa ympäristövastuun toimintamallia ja vastannut esimerkiksi työmaan jätesuunnitelman teosta.

–Toimin työmaalla ympäristövastaavana, joten ympäristöasiat ovat käytännössä joka työpäivä ajankohtaisia, Walls kertoo.

Konkreettisimmillaan ympäristövastuu toteutuu päivittäisen jätehuollon lisäksi työmaan materiaalitehokkuudessa.

–Pienellä tontilla jätesuunnitelmat ja keräyspisteiden perustaminen on ajoitettava todella tarkasti eri rakennusvaiheisiin ja oltava valmis nopeisiin muutoksiin. Työmaan olosuhdehallinnalla saadaan esimerkiksi energiatehokkuutta paremmaksi.

Lakimuutos tulossa

Pelkkä resurssien käytön tehokkuus ja materiaalien järkevä käyttö rakennustyömailla ei riitä. Pitää myös huomioida, miltä työmaa näyttää ulospäin.

–Jos työmaan piha on kaaoksessa kuin räjähdyksen jäljiltä, se ei anna hyvää viestiä lähialueelle eikä esimerkiksi potentiaalisille asiakkaille.

Wallsin mielestä ympäristövastuun hyvin huomioivat yksiköt voisivat saada jonkinlaisia tunnustuksia toimistaan. Kierrätysastettaan nostava työmaa voitaisiin palkita esimerkiksi positiivisella julkisuudella.

Walls muistuttaa, että tuore laki antaa omat reunaehtonsa kierrätykseen.

–Euroopan unionin antaman direktiivin mukaan rakennusalan kierrätysasteen on noustava 70 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Ja tämä koskee kaikkia rakennusalan toimijoita.

Teksti: Arto Kotilainen Kuva: Kuutti Walls

Lean-koulutusten suosio on kasvanut viime aikoina

Vaikka lean terminä tuli tunnetuksi vasta 80-luvulla, on Toyota Production Systems kehitellyt leania jo yli 70 vuotta. Lean perustuu Toyotan sisäiseen tuotantojärjestelmään, jossa läpimenoaikoja lyhentämällä ja hajontaa pienentämällä kehitetään prosessia vastaamaan jatkuvasti paremmin asiakastarpeeseen. Viime vuosina leanin suosio Suomessa on kasvanut ja se on noussut insinöörityöpaikoissakin kovaan huutoon. Insinööriliiton kehityspäällikkö Kalle Kiili kiinnostui lean-periaatteesta vuonna 2012, kun hän työskenteli Nokian ohjelmistopuolella laadunhallintatehtävissä.

Kalle Kiili on toiminut Insinööriliitossa kehityspäällikkönä vuodesta 2017 ja vetää oman työnsä ohella Lean Six Sigma-Yellow belt -koulutuksia jäsenistölle. Kiili kertoo soveltavansa lean-periaatetta työssään päivittäin. Six Sigmassa häntä kiehtoo muun muassa sen datalähtöisyys, joka Kiilin sanojen mukaan tuo insinöörimäistä otetta erilaisiin kehitysprojekteihin.

Kiili itse on suorittanut Lean Six Sigman mustan vyön vuonna 2018, vihreän jo vuonna 2012. Vihreän vyön suorittamiseksi käytävä koulutus sisältää kymmenen lähiopetuspäivää, joiden lisäksi on toteuttava muutaman kuukauden mittainen projektityö. Mustan vyön koulutus on laajempi. Sen suorittanut henkilö pystyy vaativampien projektien vetämisen lisäksi toimimaan myös kouluttajana sekä tukemaan esimerkiksi vihreän vyön suorittaneita työssään.

Lean Six Sigma-Yellow belt -koulutus pitää sisällään kaksi ennakkoon käytävää verkkoluentoa sekä yhden päivän lähiopetusta. Keltainen vyö mahdollistaa henkilön asiantuntevan osallistumisen Lean Six Sigma-projekteihin ja menetelmiin.

Huippusuosittu Yellow belt -koulutus

Vuoden 2019 aikana Kiili on vetänyt 16 Lean Six Sigma-kurssia eri puolilla Suomea. Koulutus on ollut huippusuosittu ja tulijoita on ollut jonoksi asti. Kiili kertoo, että palaute kursseista on ollut valtaisan hyvää.

–Välillä jopa häkellyttävän hyvää, Kiili kertoo.

–Kouluttajien osaaminen ja ammattitaito on arvioitu keskiarvolla 4,72/5 ja koulutus on vastannut odotuksia keskiarvolla 4,51, Kiili kertoo myhäillen.

–Tämä on mielestäni insinööreiltä aivan älyttömän hyvä palaute!

Net Promotor Scoren käyttäminen QR-koodilla palautteen keräämiseen jo luokassa heti koulutuspäivän jälkeen on mahdollistanut kattavan otoksen ja koulutuksen NPS onkin tällä hetkellä 85.

Kiili kertoo, että lean-periaatteiden mukaisesti koulutus rakentuu ja kehittyy jatkuvasti.

–Pyrin tekemään huomioita esimerkiksi siitä, miten ihmiset reagoivat eri juttuihin. Siten pystyn kehittämään koulutusta koko ajan eteenpäin, Kiili summaa.

Kiili on muun muassa kehittänyt koulutusta varten oman pelin, joka havainnollistaa lean-kehittämistä käytännössä.

Saadun palautteen perusteella voidaan päätellä, että kurssi tarjoaa siihen hyvät lähtökohdat. Kiilin mukaan kurssin sisältö on hyödyllistä yleissivistystä kaikille insinööreille alaan ja asemaan katsomatta, eikä osallistuminen edellytä aiempaa tietämystä esimerkiksi tilastotieteistä.

–Keltaisen vyön koulutuksessa ei mennä syvälle tilastotieteisiin eli niistä ei tarvitse olla etukäteen syvällistä tietoa, Kiili kertoo.

–Matematiikasta sen sijaan on hyötyä ja siitähän meillä insinööreillä on kaikilla hyvät pohjatiedot, Kiili lisää.

Itsenäiseen opiskeluun Kiili suosittelee Sari Torkkolan teosta ”Lean asiantuntijatyön johtamisessa”.

Lean ja Six Sigma

Lean on johtamisfilosofia, jolla pyritään kokonaisuuden optimoimiseen. Leanissa keskeistä on hukan tunnistaminen ja sen eliminoiminen nopeasti sekä kustannustehokkaasti, ja sitä kautta laadun parantaminen.

–Six Sigma taas perustuu tilastotieteeseen. Lean Six Sigma kattaa projektiviitekehyksen eli projektin tietyn rakenteen, Kiili kertoo.

–Projekti rakentuu määrittelyvaiheesta, mittausvaiheesta, analyysivaiheesta, parannusvaiheesta ja kontrollivaiheesta. Näistä vaiheista Six Sigmassa käytetään nimitystä DMAIC, joka tulee englannin kielen sanoista define, measure, analyze, improve ja control. Lean Six Sigman tarkoituksena on laadun parantaminen ja arvon antaminen asiakkaalle lyhentämällä läpimenoaikoja ja pienentämällä hajontaa.

–Käyttäjälähtöisyys on tärkeää, Kiili sanoo.

–Julkisella sektorilla johto keskittyy paljolti siihen, että päätetään numeroista. Tehdään leikkauksia ja lisäyksiä, jotka saattavat useinkin olla täysin tehottomia ja johtaa kustannusten nousuun. Pitäisi pyrkiä operatiivisen toiminnan johtamiseen kokonaisuutena, Kiili sanoo.

–Alussa se saattaa vaatia investointia, mutta kun läpimenoajat lyhenevät, varianssit pienenevät, niin sitä mukaa kustannukset laskevat, Kiili tarkentaa siteeraten vielä John Seddonia: ”Jos hallitset kustannuksia, kustannukset nousevat. Jos hallitset arvoa asiakkaalle, kustannukset laskevat.” 

Teksti ja kuva: Kirsi Honkakorpi