Kuukausittaiset arkistot: syyskuu 2019

Henkilöt

Insinöörikoulutukseen monipuolisuutta yritysyhteistyöllä

Tampereen ammattikorkeakoulun rehtori Markku Lahtisen mukaan insinöörikoulutus Tampereella on maan vetovoimaisinta ja tulee sitä myös jatkossa olemaan. TAMKin erityisenä vahvuutena Lahtinen pitää yhteistyötä yritysten kanssa. Lahtinen kutsuttiin Tampereen Insinöörien kunniajäseneksi yhdistyksen satavuotisjuhlien yhteydessä.

Tampereen Insinöörit ry halusi kunniajäsenyydellä kiittää Markku Lahtista ansiokkaasta työstä insinöörikunnan puolesta. Yhteistyö Tampereen Insinöörien ja varsinkin insinööriopiskelijoiden kanssa on ollut jatkuvaa ja tiivistä.

Insinöörikoulutuksessa Lahtinen on vaikuttanut jo 90-luvun alkupuolelta saakka, ensin konetekniikan lehtorina ja myöhemmin rehtorintehtävissä. Lahtisen mukaan tämän vuoden alussa aloittanut Tampereen uusi korkeakouluyhteisöä ei ole juuri vaikuttanut insinöörikoulutuksen perusrakenteeseen.

– Ammattikorkeakoulu tuottaa edelleen insinöörikoulutusta niin kuin on tuottanut perustamisestaan saakka vuodesta 1992 ja sitä ennen Suomen ensimmäisenä teknillisenä opistona.

Opetuksen sisällössä sen sijaan tapahtuu paljon muutoksia jatkuvasti, ja syy löytyy tekniikan kehittymisestä.

– Jos ajatellaan esimerkiksi kone- ja autotekniikkaa, tai oikeastaan kaikkea insinöörikoulutusta, tietotekniikan käyttö opetuksessa on entisestään kiihtynyt ja elämme koko ajan melkoisessa murroksessa.

– Kurssien sisällöt vaikkapa rakennustekniikassa muuttuvat nopeasti ja opettajat ottavat uusia mallintamisen menetelmiä käyttöön, vaikkei aina opetussuunnitelmia sen kummemmin päivitettäisi, Lahtinen sanoo.

Useita yhteistyökumppaneita

TAMKin insinöörikoulutuksen vahvuutena Lahtinen pitää yhteistyötä firmojen kanssa sekä yritysmaailmasta saapuvia vierailevia luennoitsijoita. Esimerkki löytyy jälleen rakennustekniikasta.

– Rakentamisessa opintoihin sisältyvä harjoittelu, opinnäytetyö ja useat työmaakäynnit järjestetään käytännössä kokonaan yhteistyössä YIT:n kanssa, ja YIT lähettää meille myös opettajia, Lahtinen sanoo.

Tuotantoautomaation koulutuksessa yhtenä yhteistyökumppanina on jo vuosia toiminut Fastems, jonka tarjoamaan oppimisympäristöön sisältyy tehdasautomaatiojärjestelmiä korkeine varastoineen, kuljetusjärjestelmineen ja robotteineen.

Kokeneena lentoharrastajana Lahtinen muistaa mainita myös reilun vuoden verran jatkuneen yhteistyön lentokonetekniikassa.

– TAMKissa ja sen edeltäjissä on opetettu lentokonetekniikkaa vuodesta 1936 saakka. Aalto-yliopiston luovuttua koulutuksesta pari vuotta sitten TAMK alkoi tehdä yhteistyötä silloisen TTY:n kanssa, jotta yliopistotasoinen koulutus alalla jatkuisi. Nyt kumppanina on siis Tampereen yliopiston Hervannan yksikkö.

Uuden korkeakouluyhteisön ansiosta on Lahtisen mukaan löytynyt useita erilaisia yhteistyömuotoja.

– Esimerkiksi diplomi-insinööriksi opiskelevat tekevät betonitekniikan labratyöt TAMKissa ja puolestaan insinööriopiskelijat tekevät pohjarakentamiseen liittyviä labroja Hervannassa.

Hanketoimintaa ajan hengessä

Ammattikorkeakoulun rahoituksen puolella Lahtinen näkee isoja muutoksia. Vuodesta 2014 lähtien hankerahoituksen määrä TAMKissa on kasvanut noin neljästä miljoonasta lähes kahteenkymmeneen miljoonaan euroon.

Ulkopuolisen hankerahoituksen määrä vaikuttaa suoraan valtiolta tulevaan rahoitukseen, joten sen hankkimiseen kannattaa satsata.

-Tärkein syy hanketoiminnan lisäämiseen on yritysyhteistyön mukanaan tuomat ajankohtaiset kehittämishaasteet, jolloin opiskelijat ja henkilöstö pysyvät ajan tasalla kulloisistakin työ- ja elinkeinoelämän trendeistä. Suurimmassa osasta hankkeista TAMK toimii yhdessä yliopiston kanssa, joko niin että yliopisto osallistuu TAMKin hankkeisiin tai toisin päin, Lahtinen kertoo.

Tutkinnot kaupan

Koulutuksen myynti ulkomaille on Lahtisen mukaan tullut yhä olennaisemmaksi osaksi myös insinöörikoulutusta. Myynti varsinkin ulkomaille on lisääntynyt.

– Esimerkiksi viime lukuvuonna aloitti paperitekniikan puolella kahdenkymmenen hengen ryhmä kiinalaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat kaksi vuotta TAMKissa paperitekniikan eristyskysymyksiä.

Lahtinen kertoo yhden opiskelijan lukuvuoden opintojen maksavan keskimäärin noin kymmenen tuhatta euroa, mitä käytetään laskutuksen perustana.

– Hinta EU:n ulkopuolisille on hieman korkeampi kuin mitä opetusministeriö maksaa tutkinnoista. Mutta valtiolle tuotammekin 1600 tutkintoa vuodessa.

Valtiolle ja yksityisille myytävän koulutuksen kustannukset pidetään tarkasti erossa toisistaan jo pelkästään verotuksellisista syistä. Yksityisille myytävästä koulutuksesta TAMK nimittäin joutuu maksamaan tuloveroa.

– Hinnoittelua ammattikorkeakoulu tekee sinänsä aivan kuten mikä tahansa yritys. Myytävän koulutuksen pitää olla meille taloudellisesti kannattavaa.

Tampere pärjää

Valtakunnallinen korkeakoulutuksen visio vuodelle 2030 lähtee siitä, että tutkinnon suorittajien määrää Suomessa kasvatetaan noin 5-10% 2020-luvun alkupuolella.

Ammattikorkeakoulututkintoja siis halutaan lisätä Suomessa. Erityisesti sosiaali- ja terveysalan sekä kaupan alan lisäksi myös tekniikan osaajien määrä tulee todennäköisesti kasvamaan.

– Tampere on tekniikan koulutuksessa maan vetovoimaisin paikka ja meillä on mahdollisuus lisätä koulutusta. Esimerkiksi Itä-Suomessa aloituspaikkojen lisääminen ei välttämättä lisää suoritettuja tutkintoja, Lahtinen sanoo.

Teksti ja kuva: Arto Kotilainen

Henkilöt

TI:n uusi järjestösihteeri Annukka Partanen haluaa olla toiminnan mahdollistaja

Tampereen Insinöörit ry:n uutena järjestösihteerinä aloitti huhtikuussa Annukka Partanen. Annukka on kokenut TI:n ilmapiirin lämpimäksi ja työtehtävänsä hän aloittaa odottavin mielin.

– Heti alusta asti minut on otettu tosi kivasti vastaan. Todella monet jäsenet ovat tapahtumissa tulleet juttelemaan ja toivottaneet tervetulleeksi toimintaan. Mukaan on ollut sen vuoksi helppo tulla.

Sydämeltään luonnontieteilijä

Koulutukseltaan Annukka on ekologian ja ympäristönhoidon maisteri.  Ammatillisiksi vahvuuksikseen hän kertoo suojelubiologian ja metsäekologian. Pitkänä sivuaineenaan Annukka opiskeli ympäristötiedettä ja -teknologiaa. Lisäksi hän on suorittanut keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon.

Yliopinto-opintojen jälkeen Annukka työskenteli freelancerina koulutus- ja konsultointitehtävissä. Erityiseksi sydänasiakseen hän mainitsee sienet, marjat ja syötävät luonnonyrtit, joiden kouluttaminen eri tahoille työllisti Annukkaa opintojen jälkeen. Lisäksi hän teki muun muassa maastokartoituksia sekä paikkatietoanalyysejä.

Vuonna 2015 Annukka sai pestin Forssan luonnonhistoriallisesta museosta, jossa hän työskenteli museojohtajana siihen saakka, kunnes keväällä 2019 haki ja sai Tampereen Insinöörit ry:n järjestösihteerin työn.

Arvojen mukaista työtä

Tampereelle Annukan toi sydämenasiat, sillä hänen puolisonsa asuu ja työskentelee täällä. Työrintamalla Annukka etsi ensin oman alan töitä, mutta jonkin ajan päästä hän alkoi kartoittamaan myös järjestöissä tarjolla olevia paikkoja.
– Olen nuoruusvuosista saakka ollut mukana partioharrastuksessa ja aikuisiällä ollut mukana erilaisien järjestöjen hallituksissa. Forssan luonnonhistoriallinen museo oli myös yhdistyksen pyörittämä, ja olen ollut mukana muun muassa Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin hallituksessa useamman vuoden. Näin ollen yhdistystoiminnassa mukana oleminen on minulle entuudestaan tuttua toimintaa, Annukka kertoo.

Tampereen Insinöörien järjestösihteerin työ kuulosti Annukan mielestä itselleen sopivalta tehtävältä.
– Työpaikkailmoitus oli houkutteleva, sillä siinä yhdistyi monia työkokemuksellisia asioita, jotka ovat minulle jo entuudestaan tuttuja. Lisäksi saan tässä työssä myös haastaa ja kehittää itseäni. Se on minulle tärkeää.
– Olen ollut siitä onnekas, että olen saanut aina tehdä sellaista työtä, joka on merkityksellistä ja on arvojeni mukaista. Koen että se on itselleni erittäin tärkeä asia ja se motivoi minua. On hienoa, että saan tehdä Tampereen Insinööreissä työtä, jossa toimimme ihmisten hyväksi.

Aktiivien työstä sujuvaa

Järjestösihteerin työtä Annukka kuvailee toiminnan mahdollistajana.
– Tehtäväni on varmistaa, että järjestötoiminta pyörii sujuvasti käytännön tasolla. Eli niille ihmisille, jotka konkreettista järjestön työtä tekevät on mahdollista toimia täysillä. Ettei toiminta jää jumittamaan siksi, että pyörät jäisivät kirraamaan vastaan. Haluan että asiat sujuvat siten, ettei ne, jotka varsinaista ay-toimintaa tekevät joutuisi käyttämään turhaa aikaa asioihin, jotka me pystymme tekemään täällä toimistolla omien tehtäviemme puitteissa.

Lisäksi Annukka näkee järjestösihteerin tehtäväksi Tampereen Insinöörien toiminnan kehittämisen siten, että jäsenet ja aktiivit kokevat TI:n toiminnassa mukana olemisen mielekkäänä asiana.
– Toivon, että pystymme nostamaan jäsenmäärää entuudestaan ja kykenisimme tarjoamaan palveluitamme siten, että ne ovat yhtä aikaa sekä taloudellisesti järkeviä ja sujuvia että myös jäsenillemme hyödyllisiä ja tarpeellisia.

Biologi katsoo asioita eri tavalla

Erääksi edukseen järjestösihteerin tehtävässä Annukka kokee sen, että hänen taustansa ei ole insinööripohjainen.
– Olen vähän kuin laatikon ulkopuolelta. Siksi pystyn näkemään prosesseja, jotka ovat saattaneet vuosien ja vuosikymmenten aikana vakiintua tavoiksi, jotka saattavat olla hidastavia tai ehkä hieman toimimattomia. Pystyn kyseenalaistamaan näitä asioita ja tuomaan toimintaan erilaista särmää.

Tänä vuonna 100 vuotta täyttävä Tampereen Insinöörit pitää sisällään kuitenkin paljon historiaa, josta on syytä olla ylpeä. Näitä yhdistyksen merkityksellisiä juuria Annukka haluaa ylläpitää ja tuoda niiden merkitystä esiin entisestään.

Kokeilemalla oppii

Tampereen Insinöörien toiminnan yhtenä kulmakivenä ovat jäsentapahtumat, joita Annukka kuvailee monipuoliseksi. Forssan Luonnontieteellisessä museossa hänen vastuullaan oli tapahtumatuotannon järjestäminen, ja samaa työtä hän saa jatkaa myös TI:n riveissä.

Annukka kertoo tapahtumien järjestämisessä kuuntelevansa jäsenten toiveita herkällä korvalla. Hän peräänkuuluttaa kuitenkin myös rohkeutta kokeilla uusia asioita.
– Niinhän se on, että jos ei kokeilla, ei voida tietää mikä jäseniä kiinnostaa ja mikä ei. Museossa eräs suosituin tapahtuma syntyi vähän puolivahingossa, kun parin henkilön kanssa keskustelimme ystäväkoiratapaamisesta. Se lähti hieman käsistä, kun joku tunsi aina jonkun, jolla oli kaneja ja ankkoja ja vaikka mitä muuta. Pian museo oli täynnä eläimiä, Annukka naurahtaa ja jatkaa:
– Odotimme tapahtumaan noin sataaviittäkymmentä vierailijaa, joka oli Forssassa lastentapahtumalle ihan hyvä kävijämäärä. Loppujen lopuksi tapahtumassamme kävi päivän aikana yli tuhat ihmistä.

Ammattiyhdistyksessä on löydettävä tasapaino asiasisältöisien tapahtumien ja viihteen ja kulttuurin välille. Tämän tasapuolisuuden eteen tullaan tekemään töitä, apua saadaan Insinööriliitolta.

Tukea koko työelämän ajaksi

Annukka on hyvin tietoinen ammattiyhdistyksen tämänhetkisestä suuresta haasteesta.
– Nuoret ovat se ryhmä, johon pitää panostaa. Meidän täytyy keksiä keinoja, joilla saamme juuri ammattiin valmistuneet mukaan. Mutta TI:n on oltava avoinna koko insinöörikunnalle eli meidän on tietenkin vastattava myös jo työelämässä mukana olevien tarpeisiin.

Tampereen Insinöörien on Annukan mukaan tarve tarjota tukea, työelämän palveluita sekä koulutusta laajalla skaalalla kaikenlaisiin elämänvaiheisiin.
– Nuorien palvelut vetävät uusia jäseniä yhdistykseen. Jo pitkään työelämässä olleiden ihmisten, jotka ovat saattaneet olla saman yrityksen palveluksessa koko työuransa, tarpeet yhdistyksen tarjoamille palveluille on erilainen. Tulemme Tampereen Insinööreissä tarjoamaan myös jatkossa erilaisia palveluita koko työelämänsä kaarella oleville jäsenille kattavasti.

Käsitöitä ja todellisuuspakoa

Keväällä Tampereelle muuttanut Annukka viettää paljon aikaa tutustumalla ympäristöönsä lenkkipolun kautta.
– Minulla on reilun vuoden ikäinen koira. Sen kanssa totuttelu uuteen ympäristöön ja arkeen on vienyt yllättävän paljon aikaa.

Muuten Annukka viettää vapaa-aikaansa käsitöiden parissa. Kun päivät kuluvat aivotyön parissa, on iltaisin ja viikonloppuisin mukava vaihtaa vapaalle vaikkapa kutomalla tai savitöitä tehden. Myös lukeminen ja kirjoittaminen ovat Annukan sydäntä lähellä.
– Harrastan myös todellisuuspakoa. Pelaan mielelläni pelejä lähtien aina tietokonepeleistä lautapeleihin ja liveroolipeleihin. Kun eläytyy jonkun muun hahmon elämään ja ongelmiin, se tyhjentää pään tehokkaasti.

Muutto Forssasta Tampereelle antaa mahdollisuuden myös vanhan harrastuksen virittämiseen.
– Olen harrastanut jousiammuntaa, mutta se jäi Forssassa vähän vähemmälle. Täällä Tampereella uskon olevan paremmat mahdollisuudet päästä ampumaan taas pitkästä aikaa. Täällä on myös pakohuoneita, joita harrastan. Odotan, että pääsen testaamaan, miten selviän pakohuoneessa paineen alla. Jos sitä puolta ei tässä työssä tule vielä tarpeeksi, toteaa Annukka nauraen.

Teksti ja kuva: Terhi Viianen

Juhlavuosi

Insinööriliitto ja Tampereen Insinöörit ry 100 vuotta

Kulunut vuosi 2019 on ollut täyttä juhlaa, kun Insinööriliitto sekä Tampereen Insinöörit ry täyttivät tasan sata vuotta! Juhlavuoden aikana Insinööripiireissä on tapahtunut jos jonkinlaista – on ajeltu höyryjunalla, nautittu konserteista ja juhlista sekä vietetty koko perheen yhteinen Huvipäivä Särkänniemessä.

Tampereen Insinöörit ry:n tarina sai alkunsa 5.4.1919, jolloin neljäkymmentä vuonna 1912 perustetun Tampereen teknillisen opiston entistä oppilasta perusti Tampereen Teknilliset -yhdistyksen. 100 vuotta myöhemmin Tampereen Insinöörit ry:stä on kasvanut miltei 5000:n insinöörin aktiivinen yhteisö.

100-vuotisjuhlaa vietettiin Torni-hotellilla

Tampereen Insinöörit juhlistivat 100-vuotispäiväänsä lauantaina 6. huhtikuuta yli 200:n hengen voimin. Juhla alkoi kaupungin vastaanotolla Tampereen Raatihuoneella. Tarjolla oli kuohuvaa sekä pientä purtavaa, ylhäällä katossa komeili massiivinen kattokruunu. Insinöörit olivat pukeutuneet parhaimpiinsa ja siemailivat juhlajuomiaan. Puheensorina täytti salin, tunnelma oli odottavan jännittynyt.

Tampereen kaupungin kiinteistöjohtaja Virpi Ekholm avasi tilaisuuden onnittelemalla 100-vuotiasta Tampereen Insinöörit ry:tä. Ekholm kertoi myös hieman Raatihuoneen historiasta. Ekholmin puheen jälkeen juhlavierailla oli mahdollisuus käydä vapaasti kiertelemässä palatsimaisen, uusrenessanssi-tyyliin rakennetun Raatihuoneen lukuisissa, toinen toistaan upeammissa saleissa.

Raatihuoneelta siirryttiin sulavasti bussikuljetuksella Hotelli Torniin, jossa vuorossa oli itse pääjuhla. Pääjuhla alkoi, kun Tampereen Insinöörien hallituksen puheenjohtaja Satu Mäkelä toivotti kaikki tervetulleiksi ja kohotti maljan 100-vuotiaan Insinööriliiton sekä Tampereen Insinöörien kunniaksi.

Illan aikana nautittiin kolmen ruokalajin illallinen ruokajuomineen. Juhlassa jaettiin myös huomionosoituksia sekä ansiomitaleita, ja muutama puhekin pidettiin. Lisäksi Tampereen Insinöörit nimesivät uuden kunniajäsenensä. Tämän tittelin sai TAMK:n pidetty rehtori Markku Lahtinen. Ennen jälkiruokakahveja vuorossa oli vielä juhlaesitelmä, kun historioitsija Sampsa Kaataja kertoi Insinööriliiton 100-vuotisesta historiasta.

Ihmiset viihtyivät juhlallisuuksien keskellä hyvin. Ilta kului rennoissa merkeissä ja Aku Sajakorven luotsaama live-bändi innosti insinööritkin tanssin pyörteisiin. Tanssilattialla viihdyttiin myös loppuillan discossa, jossa DJ viihdytti juhlakansaa soittamalla muun muassa kaikkien rakastamia, 90-luvun hittejä.

Juhlassa oli myös valokuvausseinä ja paikalla ammattivalokuvaaja, jonka harjaantuneen silmän ja kameran edessä itsensä saattoi kuvauttaa. Lisäksi Tampereen Insinööreillä oli mukana Polaroid-kamera, jolla oli mahdollista napata kavereiden kanssa selfie ja sen jälkeen jättää terveisensä vieraskirjaan kuvan kera.

Myös Särkänniemi oli omalta osaltaan mukana juhlassa ja onnitteli 100-vuotiasta Insinööriliittoa sekä Tampereen Insinöörejä valaisemalla Näsinneulan viikonlopun ajaksi insinöörien väreihin – eli violettiin.

Tulevaisuutta luomassa –
Pakkahuoneen konsertti ja TI100-bileet

Insinööriliiton juhlavuoden yksi päätapahtumista on Tulevaisuutta luomassa -konserttikiertue, joka järjestetään kuluvan vuoden aikana kuudella eri paikkakunnalla. Konsertin tuotot lahjoitetaan Me-Säätiölle, lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi.

Tampereelle Tulevaisuutta luomassa -konsertti saapui lauantaina 25.toukokuuta. Konsertti järjestettiin Pakkahuoneella, ja mukana esiintymässä oli joukko Suomen eturivin artisteja. Illan mittaan lavalla nähtiin niin Osmo Ikonen, Diandra, Ida Elina kuin Olavi Uusivirtakin. Iltaa rytmittivät Niina Lahtisen ja Janne Katajan juonnot sekä Insinööriliiton satavuotista historiaa läpileikkaava dokumenttielokuva. Pakkahuoneen konsertin jälkeen siirryttiin Klubin puolelle, jossa vuorossa olivat jatkot TI100-bileiden merkeissä.

Klubilla lavalle nousi jo konsertissakin kuultu, iki-ihana Osmo Ikonen bilebändeineen. Karismaattinen Ikonen otti haltuun niin lavan kuin yleisönkin. Tunnelma oli katossa ja tälläkin kertaa live-musiikki sai insinöörien tanssijalan vipattamaan.

100-vuotisjuhlassa valtavan suosituksi osoittautunut Polaroid-kamera vieraskirjoineen oli mukana näissäkin bileissä ja kuten arvata saattaa, kuvauspisteen ympärillä kävikin taas kuhina.

Koko perheen Huvipäivä Särkänniemessä

Loppukesän ehdottomasti odotetuin tapahtuma oli elokuussa järjestetty koko perheen Huvipäivä Särkänniemessä. Tapahtuma toteutettiin yhteistyössä Insinööriliiton, Tampereen Insinöörien ja Valkeakosken Insinöörien kanssa.

Huvipäivän aamuna 10. elokuuta sää oli aurinkoinen. Lämpömittarin lukema näytti jo miltei 21 astetta, kun Särkänniemen portit aukesivat klo 10. Insinöörit perheineen olivat saapuneet paikalle sankoin joukoin. Kävijälaskurin mukaan paikalla olikin peräti 6 100 henkilöä!

Insinööreistä rohkeimmat uskaltautuivat testaamaan Särkänniemen kesän hurjan laiteuutuuden BOOMin, jonka luvataan tarjoavan täysin uudenlaisen huvitteluelämyksen 4 G:n kiihdytysvoimineen. Tornilaite sinkoaa huvittelijat ensin korkealle taivaisiin 68 metrin korkeuteen, jonka jälkeen pudottautuu vauhdilla takaisin alas. Suosittuja olivat myös laitteista klassisimmat, kuten iki-ihana Tukkijoki, Tornado ja Keinukaruselli. Unohtamatta tietenkään Possujunaa – johon tosin pääsivät vain insinööreistä pienimmät.

Yksityistilaisuus päättyi klo 13:30, jonka jälkeen Särkänniemi avasi porttinsa myös muulle yleisölle. Insinööriliiton jäsenillä oli mahdollisuus lunastaa loppupäivän Särkänniemi-rannekkeet alennettuun hintaan ja moni jatkoikin Huvipäivää vielä virallisen tapahtuman päätyttyä.

 

Teksti: Kirsi Honkakorpi Kuva: Markku Rintala, Kuvauspalvelu Rintala

 

Juhlavuosi

Insinöörien ääni halki aikojen – INSUn kolme vuosikymmentä

INSU on kulkenut tamperelaisten insinöörien matkassa jo kolme vuosikymmentä. Rakastetun lehden tarinan varrelle on mahtunut niin erilaisia vaiheita, rohkeita kokeiluja kuin suunnanmuutoksia. Ensimmäinen nykymuotoinen INSU kolahti jäsenten postilaatikkoon vuonna 1988.

Mainoksia, kodinkoneita ja kokeiluja

Alkuvuosina lehdessä haettiin omaa roolia paikoista, jotka tuntuvat nykylukijasta varsin kummallisilta. INSU:n alkutaivalta värittivät monenlaiset ilmoitukset ja mainokset, sillä julkaisutoimintaa rahoitettiin pitkälti mainosvaroin. Sivuilta löytyykin niin pankkien, autokauppojen kuin kuntosalien mainoksia. Silti heti ensimmäisen julkaisuvuoden lehdissä huolehdittiin siitä, katkeaako INSU:n kiitolaukka ennen kuin se kunnolla ehti alkaakaan:

”SOS. Insu-lehden jatkuva ilmestyminen on vaarassa taloudellisista syistä. Pistäkää siis kaikki mietintämyssyt päähän, jotta yhdessä löytäisimme ratkaisun Insun taloushuoliin. Voitko mahdollisesti hankkia ilmoituksia?” (INSU 4/88)

INSU on kautta historiansa pyrkinyt uusiutumaan ja etsimään uusia tapoja täyttää tehtävänsä, välittää tietoa ja palvella lukijakuntaansa. Sivuilta löytyykin monenkirjavia kokeiluja, joista yksi oli kodinkoneiden yhteisostomahdollisuuden tarjoaminen lukijoille.

”Nyt ostamme kodinkoneita. Mikäli ilmoittautujia yhteisostoon tulee riittävästi, niin alennukset ovat varmasti tuntuvia. Harkitse siis nyt, olisiko taloudessasi syytä hankkia jokin kodinkone ja soita alustava ilmoittautumisesi–” (INSU 3/89)

Ilmeisesti projekti ei ottanut toivotulla tavalla tuulta alleen, sillä seuraavan vuoden puolella toimituksen tuskastuminen oli käsinkosketeltavaa.

”Yhteisostot eivät myöskään ole herättäneet odotettua mielenkiintoa. Insun lukijoiden kanta tuntuu olevan, että tuhatlappu sinne tai tänne simerkiksi TV- ja videopaketin ostossa on yks hailee. Ehkä Suomen elintaso on siksi korkea, että tuhalappu kiinnostaa vain kansaneläkkeellä eläviä” (INSU 1/90)

Tiedonvälitystä ja tekniikkaa

Pian INSU vakiinnutti paikkansa insinöörien rinnalla teknistä osaamista jakaen, yrityksiä esitellen ja ammattiyhdistystietoa välittäen. Vuoden 1989 marraskuun numero esitteli monin kääntein uutta työaikalakia osana Työlainsäädäntö-sarjaansa. Lehden mukana oli kätevästi irti leikattava tiivistelmä lain pääkohdista.

Insinöörien ammattitaitoon kiinnitettiin lehden sivuilla huomiota ja monien lehtien mukana oli tietoa mielenkiintoisista koulutuksista. Vuoden 1990 INSKO:n koulutuskalenterista löytyi esimerkiksi Mikrotukihenkilöiden valmennusohjelma, Unix-peruskurssi ja koulutus muuttuvista sähköturvallisuusmääräyksistä.

Vuonna 1993  (INSU 3/93) on pohdittu paljon sekä Insinööriliiton että Tampereen Insinöörien haasteita tulevaisuudessa. IL:n keskeisimmiksi kehityskohteiksi linjattiin sidosryhmätoiminta ja kansainvälistyminen, edunvalvonnassa onnistuminen, opiskelijoiden järjestäytymisasteen nostaminen sekä dynaamisen organisaation luominen. Samassa lehdessä nostettiin esille yhteiskunnallisen vaikuttamisen merkitys. Insinööriliittolaisia ei istunut tuolloin eduskunnassa yhtään, kun samalla esimerkiksi OAJ:n puolelta oli yli kolmekymmentä kansanedustajaa. Tässä nähtiin selkeä petraamisen paikka.

Seitsemää vuotta myöhemmin riemuittiin valoisemmissa tunnelmissa uusien työehtosopimusten myötä nousevista palkoista, mutta samalla hirviteltiin työnantajien uutta intoa teettä ylitöitä palkatta:

”Helppo on yrityksen ulkopuolelta sanoa, että älkää suostuko ilmaisiin ylitöihin. Totuus yrityksen sisällä on kuitenkin toinen. Lama opetti, että työnantajalle pitää olla nöyrä, jos aikaa työpaikkansa säilyttää. Täytyy olla joustava yrityksen työaikojen suhteen ja ”ymmärtää yrityksen kilpailukyvyn merkitys henkilöstön kannalta”, kuten yritysjohto asian meille ilmaisi”. (INSU 1/2000)

Ajat muuttuvat, peruskysymykset eivät

Lehden sivuilta voi lukea Tampereen Insinöörien historiaa kolmelta vuosikymmeneltä. Vuoden 1988 lehdessä puheenjohtaja esitteli ajatuksen toiminnanjohtajan hankkimisesta yhdistykselle:

”Sihteerin työn keventämiseksi ja järjestömme kehittämiseksi on johtokunta esittämässä syyskokoukselle talousarviota, jossa yhdistykselle varataan mahdollisuus toiminnanjohtajan palkkaamiseen. Me emme tarvitse yhdistykseen johtajaa vaan työmyyrän, joka itseään säästämättä kehittää Tampereen Insinöörit ry:n toimintaa siten, että jokainen pohjoishämäläinen insinööri ja rakennusarkkitehti tuntee piston rinnassaan, jos ei kuulu TI:n parituhantiseen jäsenistöön” (INSU 4/88) TI:n käytännön toimintaa onkin noilta päiviltä lähtien luotsannut toiminnanjohtaja tai järjestösihteeri.

Vaikka aika ja yhteiskunta ympärillä muuttuu, monet kysymyksistä ovat säilyneet halki vuosien samoina. Sivuilla tuskaillaan työttömyyden ja sen ratkaisujen äärellä, pohditaan toiminnan tulevaisuutta ja koetetaan pitää yhteys jäsenistöön kirkkaana.

Vuoden 1992 lehden puheenjohtajan kirjoitus on synkkää luettavaa: ”Pirkanmaan ja samalla oman yhdistyksemme suurin uhka on työttömyys. Insinöörejä on elokuussa 92 työttömänä liki 700 eli joka neljäs on menettänyt työpaikkansa. Vastavalmistuneista perin harva on löytänyt työtä, tuskin kukaan koulutustaan vastaavaa”.

Saman lehden Tekun jatkolinjat käyntiin -artikkelissa pohditaan nykypäivältäkin tuttua ongelmaa työttömien kouluttamisessa: ”Hakijoiden määrää on ilmeisesti laskenut pelko työttömyyskorvauksen menettämisestä” (INSU 3/92)

Murhetta on aiheuttanut myös se, miten elää yhdistyksenä ajan hermolla. Yhdistyksen rivijäsenten tavoittaminen ja heidän mielipiteidensä kerääminen tulevan työn pohjaksi on ollut aina haaste.

”Jäsenten mielipiteitä on Insussa ollut ehdottomasti liian vähän– Olen aivan 100 % varma, että kentällä hyviä mielipiteitä on esiintynyt, jotka ovat kyllä aikaansaaneet huulien värähtelyä, mutta ei käden vapinaa”. (INSU 4/91)

Tätä tehostettiin samassa lehdessä julkaistulla liki tyhjällä Mielipidepalsta -nimisellä sivulla, jonka keskelle valkoista arkkia rikkomaan oli sangen painokkaasti kirjattu vain sanat ”Missä insinöörien mielipiteet?”

Kaikki eivät toki sulkeneet sanaista arkkuaan. Etenkin aktiivien mielipiteiden vaihto on ollut kiinteä osa INSU:n historiaa. INSU:n sivuilla on ollut kiivasta keskustelua etenkin ensimmäisen kahden vuosikymmenen aikana. Sanan säilää on heiluteltu niin erilaisissa kolumneissa kuin mielipiteiden vaihtoon tarkoitetulla Murinatorillakin. Kirpeitä ja usein pehmentelemättömiä mielipiteitä kirvoittivat niin eri puolueet, hallitus, talous, oppilaitokset, kanssainsinöörit kuin muut ammattiliitotkin. Ilmaisuvoimassa ei säästelty ja viljeltiinpä välillä tunteiden kuumuessa ärräpäitäkin. Myös otsikointi oli tunteita herättävien aiheiden kohdalla usein ärhäkkää, kuten vuoden 1994 artikkelissa: ”Miksi ammattikorkeakoulua tarvitaan?”

Vuonna 1994 vietettiin yhdistyksen 75-vuotisjuhlia. Juhlat olivat arvokkaat, mutta huomattavasti tämän vuoden juhlallisuuksia pienemmät. ”2.500 jäsenen yhdistyksen pitkää taivalta juhlittiin matalalla profiililla perinteitä unohtamatta”.

Vuonna 1995 astuttiin askel kohti sähköistä tiedonvälitystä, kun Tampereen Insinöörit sai sähköpostiosoitteen. Nykyistä toimintaa olisi liki mahdotonta kuvitella pyöritettävän ilman sähköpostia, mutta tuolloin TI kulki kehityksen aallonharjalla:

”Insinööriliiton jäsenjärjestöistä olemme tiettävästi ensimmäinen, joka käynnistää sähköpostin käytön myös jäsentiedotuksessa. – Jäsenemme voivat sähköpostiosoitteen kautta ilmoittautua tapahtumiimme, tehdä aloitteita ja kysymyksiä, lähettää Insun Murinatorille ilmoituksia jne”. (INSU 2/1995)

Yhdestä moneksi

Insinöörikunnan monimuotoistuminen ja arvomaailman muutos kohti tasa-arvoa on näkynyt myös INSU:n sivuilla. Alkuvaiheiden INSU oli selkeästi insinöörimiesten insinöörimiehille tekemä, pohdittiinpa pääkirjoituksia myöten INSU:n luonnetta miestenlehtenä:

”Viime kuukausina olen tutustunut lukuisiin nuoriin aikuisiin kohdistettuihin niin sanottuihin uuden ajan miestenlehtiin. MiestenGloria, Mens Health, Cosmos, Slits ovat kuitenkin ostettuja lehtiä. Esillä on miesten maailma miehille. Oletko sinä tutustunut niihin? Niitähän ei perusinsinööri tunnusta lukevansa.

Toivottavasti seuraavissa numeroissa pystymme tarjoamaan lukijoillemme kiintoisia artikkeleita kuntoilusta, muodista, autoista, viineistä, ruoasta, kulttuurista ja paljosta muusta jokapäiväiseen elämään liittyvästä. Ja missä ovat ne tarinat insinööriurallaan menestyjistä?

Uskallammeko olla rohkeita ja lukea sellaista insinöörilehteä? Entä uskallammeko tehdä Teille sellaisen lehden?” (INSU 1/2000)

Naisia ei varhaisvaiheessa näkynyt valokuvissa tai artikkeleiden toimijoina. Heitä ei nähty osana insinöörimaailmaa pitkään toviin. Vielä vuosikymmen myöhemminkin lehdessä esiteltiin naishaastateltavista ensimmäisenä heidän siviilisäätynsä ja lasten määrä siinä missä mieskollegan kohdalla kerrattiin ensin koulutustausta ja ammatilliset meriitit. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet, ja nykyisin naisinsinöörien osaamista on päästy INSU:n sivuilla esittelemään samalla ylpeydellä kuin miestenkin.

Ennen kaikkea yhdessä

INSU on tarjonnut halki vuosikymmenten mahdollisuuden korottaa äänensä, jakaa mielipiteitä, oppia uutta ja ennen kaikkea tuntea ammattiylpeyttä ja yhteenkuuluvuutta. Parhaiten tämän tehtävän tiivistävät vuonna 1989 julkaistun Vähäinen kehoitusruno (Veisataan kuten Kalevala) -runoelman loppusäkeet:

 

”Yhtykäämme yksi mielin,

nouskaamme nopein joukoin,

tuumikaamme tuttavina,

toimikaamme tovereina,

jotta joskus täyttyis toivo.

Yhtehen kaikki”

Teksti: Annukka Partanen Kuva: INSUn arkisto