Kirjoittaja: Tampereen Insinöörit

Insu, Tekni­ikka & Teol­lisuus

Tampereen Nekalassa on verstas, jossa voi tehdä mitä vain maan ja taivaan väliltä – “Hacklabissa parasta on yhteisöllisyys”

Vanha tiilirakennus seisoo uljaana kirpeässä talvipäivässä, ja seinän kyljessä lukee jokseenkin vaatimattomasti Hacklab. Heti halliin sisään astuessa kohtaa ilmassa leijailevan puun tuoksun, ja somalle väliovelle pujotellessa varastoitujen tarvikkeiden välistä huomion kiinnittää valtava, lonkeromainen hökötys.  

– Tää on meidän Maakrapu, Hacklabin pitkäaikainen aktiivi Arno Munukka esittelee. Kone on ilman pyöriä eteenpäin eriskummallisten lonkeroidensa avulla kulkeva kärry. Se on yksi Hacklabissä valmistuneista tuotoksista, joka tehtiin alun perin kilpailemaan Pyynikin mäkiautokilpailussa vuonna 2019. 

Hacklab on yhteisöllinen työpaja, jonka idea rantautui Suomeen 2010-luvun alussa. Tuolloin perustettiin ensimmäiset verstaat Tampereelle, Turkuun ja Helsinkiin. 
– Nyt Suomessa on kaiken kaikkiaan 15 Hacklabia. Ensimmäiset vastaavanlaiset tilat ovat olleet jo 90-luvulla Saksassa, Arno Munukka kertoo.  

Munukan mukaan nimenomaan teknologia on se, mikä nostaa Hacklabin jalustalle muiden yhteisöllisten työtilojen joukossa.  
– Varmasti vastaavaa toimintaa on ollut olemassa pitkään, mutta teknologian kannalta vasta viime vuosikymmenien aikana on tultu siihen pisteeseen, että esimerkiksi 3D-tulostaminen olisi kaikille saatavilla olevaa teknologiaa, Munukka sanoo. 

Munukka on itse ollut vuosia Hacklabin aktiivinen jäsen jo 10 vuoden ajan, ja tätä nykyä vuokraa myös pientä toimistotilaa yritykselleen pajan alati laajenevista tiloista. Tilaa Hacklabissa riittääkin, yhteensä 700 neliömetriä erilaista hiomakonetta, sirkkeliä, laserleikkuria, tekstiilityötarpeita, ja maalaustarvikkeita. Jopa tulityölle on oma työnurkkansa.  
– Se on aika hienoa, että täällä pystyy tarpeen tullen myös jopa hitsaamaan, Munukka hymähtää.  

Yhdistyksen tilat löytyivät alun perin lähempää Tampereen keskustaa, Peltokadun tienoilta. Ne alkoivat kuitenkin ennen pitkää käydä ahtaiksi, ja Hacklab siirrettiin Nekalaan, vanhan teurastamon tiloihin. 
– Alun perin vuokrasimme vain murto-osaa nykyisistä tiloista, ja tarpeen tullen täällä on voitu jatkaa laajentumista, esimerkiksi toisten vuokralaisten muuttaessa pois tiloista, Munukka kertoo.  

Vähän laskutavasta riippuen, Nekalan Hacklabin voi jakaa 9 eri alueeseen; puu-, tekstiili-, kemia-, maalaamo-, plasma-, laser-, elektroniikka-, metalli- sekä tulityöpaja. 

 

Ensimmäisen tittelistä kilpaa 

Arno Munukan mukaan Jarkko Moilanen veti Tampereen Hacklabin perustamista etunenässä.
– Siinä on lähti idea jossain muutaman henkilön keskusteluryhmässä liikkeelle, minkä jälkeen perustettiin yhdistys ja nettisivut saatiin pystyyn vuonna 2009, Munukka muistelee.
 

Suomen ensimmäisen Hacklabin tittelistä Tampere on kilvoitellut Helsingin verstaan kanssa. 
– Kumpi nyt olikaan se ihka ensimmäinen niin todennäköisesti Tampereella perustettiin yhdistys ensin, mutta se voi olla, että Helsinki ehti ensimmäisenä allekirjoittaa vuokrasopimuksen omaa fyysistä tilaa varten.  

Nykyisin Tampereen Hacklabilla on noin 400 jäsentä. Mutta mitä Nekalassa eniten sitten nikkaroidaan? 
– Puupuolella tehdään kokonaisia huonekaluja ehkä yksi kuukaudessa, siellä jollakin on aina joku projekti meneillään. Eräs jäsenistämme tekee tilauspohjaisesti pöytiä, eli kaupallista toimintaakin on jonkin verran, Munukka kertoo. 

Kaupallinen työskentely ei kuitenkaan ole Hacklabin pääpointti, täsmentää Munukka. 
– Mutta jos siitä ei koidu muille haittaa, niin sekin on ihan ok ja yleensä Hacklabin suuntaan myös silloin keksitään sopiva korvaus.

 

Monenlaisia jäseniä 
 
Ulko-ovi käy ja sisään astelevat Esa Multanen ja Risto-koira. 
– Täällä on hyvät tilat vaikka mihin, ja näin eläkeläisenä on mukavaa että on jokin paikka missä nikkaroida jotain, Multanen tuumii kysyttäessä miksi on yhdistyksen jäsen. 

Puutyötilassa Markus Rytkönen työstää itse tekemäänsä kenkäparia.  
– Minulla oli tarve löytää työtila, jossa tehdä lestejä. Ja koska jäsenillä on tiloihin 24/7 pääsy, voi täällä vapaa-ajallakin tehdä vaikka mitä – niin kuin nyt esimerkiksi näitä kenkiä, Rytkönen sanoo. 

Arno Munukka pohtii vain hetken vastausta siihen, mikä Hacklabissa on parasta.  
– Kyllä täällä parasta ja pahinta samaan aikaan on tämä yhteisö. Yhteishenki täällä mahdollistaa sen, että tilaa kehitetään koko ajan paremmaksi ja keksitään uusia mahdollisuuksia – mutta toisaalta yhteisöllisyyden kanssa tulee myös tilanteita kun joku jättää sotkunsa levälleen, hän hymähtää. 

Entä mistä Nekalan Hacklabin logo on peräisin?  
– Siinä on siis Näsinneula, mutta se on samalla tämmöinen elektroniikan piirroskaavioista tuttu symboli tasavirtalähteelle, joka on oikosulussa, Munukka selventää.  

Teksti ja kuva: Emma Lillqvist

Insu, Tekni­ikka & Teol­lisuus

Raskaan dieselajoneuvon muutostyö Sähkömoottori aura-autoon

Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK on toiminut toteuttavana osapuolena projektissa, jossa aura-autona toimiva dieselkuorma-auto muutetaan sähköllä kulkevaksi. Ajon ja aurauskäytön aikana auto tulee keräämään dataa, jota voidaan jatkossa hyödyntää vastaavia muunnostöitä suunniteltaessa.

Vuonna 2020 alkanut projekti, jossa Helsingin Staran omistama aura-auto muutetaan sähköllä kulkevaksi, on päässyt loppusuoralle.

Sähköistä ajomoottoria on koekäytetty, vaikkakaan ei täysillä kierroksilla, ja ensimmäinen koeajo pyritään suorittamaan lähiviikkoina.

Projektityöntekijä, insinööri Tuomo Leppäkoski on toteuttanut käytännössä auton sähköisen voimalinjan rakentamisen.
– Työ alkaa olla hyvällä mallilla, mutta tehtävää riittää edelleen. Ajankohtainen homma on esimerkiksi paineilmakompressorin sähkömoottorin ja moottorinohjainyksikön toiminnan yhteensovittaminen, Leppäkoski kertoo.

 

Hankkeessa useita osapuolia

Hankekokonaisuudesta ja sen ohjauksesta on vastannut Helsingin kaupungin innovaatioyhtiö Forum Virium.
–  Projektin taustalla vaikuttaa EU:n tasoinen direktiivi, joka vaatii julkista sektoria hankkimaan puhtaalla energialla kulkevia ajoneuvoja, Leppäkoski kertoo.

Kun kuorma-auto saapui TAMKin tiloihin keväällä 2020, Helsingin Stara oli jo poistanut dieselmoottoriin liittyvän tekniikan sekä polttoainetankit.

TAMKin osaamista tarvittiin hankkeen käytännön toteutukseen.
– Valtion teknillinen tutkimuskeskus VTT oli tehnyt Staralta saadun datan pohjalta mallinnuksen, jonka avulla määriteltiin moottorin ja akuston mitoitus. Suunnittelutyö oli siis jo pitkällä siinä vaiheessa, kun auto tuli meille.

 

Parametrit kuntoon

Leppäkosken mukaan projektin käytännön toteutukseen on vaikuttanut globaali komponenttipula.  Suurin haaste on ehdottomasti ollut muunnostöiden vaatima tietotekniikka. Parametrit on pitänyt saada täsmäämään ja auton sähköiset järjestelmät toimimaan oikein keskenään.
–  Kun toimivat ratkaisut on löydetty tietotekniikan puolella, tuloksia voidaan kopioida ja hyödyntää myöhemmin vastaavanlaisissa muutostöissä.

Rungon 3 D-mallinnusta tarvittiin siinä vaiheessa, kun alettiin hankkia fyysisiä osia ja tehdä mekaanisia muutostöitä.
– Kaikki uudet järjestelmät oli sovitettava valmiiseen autonrunkoon, eikä tietenkään voitu käyttää esimerkiksi minkä tahansa mallista akkua tai sähkömoottoria.

– Useille osille on jouduttu tekemään uusia kiinnikkeitä. Esimerkiksi sähkömoottorille on tehty kokonaan uudet sivulaipat runkoon pulttaamista varten, Leppäkoski kertoo.

 

Vaihdelaatikko säilytettiin

Auton painopiste on pyritty saamaan normaaliksi, eli mahdollisimman eteen, jotta ajo-ominaisuudet eivät muuttuisi liikaa. Aura asennetaan pelkästään eteen, ei keskelle, mikä osaltaan helpottaa sopivan painopisteen löytymistä.

Auton kokonaispaino nousee muutoksessa noin tuhat kiloa. Akusto sisältää 216 kennoa ja painaa noin 1200 kg.

Ilman vaihdelaatikkoa auto painaisi saman verran kuin alkuperäinen. Raskaasta työkoneesta vaihdelaatikkoa ei kuitenkaan voi noin vain jättää pois. Tarvittavien välitysten saamiseksi autoon onkin jätetty alkuperäinen vaihdelaatikko.
– Henkilöautoissa ja jakeluautoissakin sähkömoottoria voisi käyttää ilman vaihdelaatikkoa, mutta jos esimerkiksi meidän aura-autosta otettaisiin vaihdelaatikko pois, niin tarvittavan tehon saamiseksi moottorin pitäisi olla niin iso, ettei se enää mahtuisi runkoon.

Alkuperäisessä dieselmoottorissa teho on ollut 240 kW. Sähkömoottorista tehoa saadaan 218 kW.
– Aivan samaan huipputehoon kuin dieselmoottorilla ei siis päästä, mutta sähkömoottorin hyötysuhde on parempi. Eräs tärkeimmistä muutostyön tavoitteista onkin, että ajosta selvitään pienemmällä energialla, Leppäkoski sanoo.

Leppäkosken mukaan on mielenkiintoista seurata, miten auton sähköinen voimalinja tulee toimimaan auraustehtävissä. Ajon aikana pilveen kerättävä data tulee antamaan tähän vastauksia.
– Dieselin kulutus nousee kymmeniä prosentteja aurauksen alkaessa ja jää nähtäväksi miten sähköinen voimalinja reagoi vastukseen.

 

Vaativa muutoskatsastus

Ennen käyttöönottoa ajoneuvolle vaaditaan vielä muutoskatsastus, mikä tulee olemaan haasteellista, sillä Suomessa ei ole vielä koskaan tehty muutoskatsastusta vastaavalle hyötyajoneuvolle.
–  Muutoskatsastusta varten pitää ottaa huomioon monia säädöksiä ja määräyksiä.

Lähtökohtaisesti laitteet ovat hyvin häiriösuojattuja ja niillä on tarvittava roisketiiviys. Erityistä huomiota on kiinnitetty johtoon, joka yhdistää moottorinohjainyksiköt keskenään.
– Tämä johto on erittäin herkkä muiden johtojen synnyttämälle elektromagneettiselle säteilylle. Jos häiriösäteilyä syntyy, niin se pyritään johtamaan auton runkoon, jotta se ei vaikuta johtoihin, Leppäkoski selventää.

Muutoskatsastuksessa huomiota kiinnitetään varmasti akuston kiinnikkeisiin. Sähkövoimapuolelta tarkistetaan laitteiden yhteensopivuus. Ennen varsinaista katsastusta konttorille toimitetaan todennäköisesti nippu asiantuntijalausuntoja ja dokumentteja.
– Katsastuksen suorittajalle tultaneen lähettämään etukäteen iso pinkka papereita tarkistettavaksi. Epäilen, että monella katsastajilla saattaa olla kynnys lähteä katsastamaan, koska katsastus tulee vaatimaan erityisosaamista, Leppäkoski sanoo.

Teksti ja kuva: Arto Kotilainen

Insu, Työelämä, Yleinen

Pienet hengähdystauot ovat avainasemassa aivotyössä jaksamisessa

Insinöörin työ on usein ajattelua vaativaa ja ihmisen kognitiivinen kapasiteetti on kovassa käytössä. Työpäivän aikana työstä voi palautua monin pienin keinoin, joiden avulla aivot pysyvät virkeänä työpäivän jälkeenkin.

Tietotyö, aivotyö, tiedolla työskentely, ajatustyö. Nämä kaikki termit viittaavat työhön, jota tehdään pääosin omalla päällä, eli sellaiseen, jossa aivot ovat pääosassa. Tietotyötä luonnehtii kolme keskeistä asiaa. Ensinnäkin tietotyössä ihminen käyttää ja käsittelee tietoa työtehtäviä tehdessään. Toiseksi työssä pärjääminen vaatii osaamisen ylläpitämistä ja päivittämistä. Kolmas on se, että työkalut ovat digitaalisia. Työn tulos siis syntyy omilla aivoilla, mutta siihen käytettävät työvälineet ovat teknologisia. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tietotyöläinen viettää työpäivänsä usein tietokoneen ääressä istuen.

Tietotyössä siis ihmisen tietoa käsittelevä systeemi on kovilla. Sen lisäksi, että aivot tekevät kovaa työtä, tuottavat käytettävät työvälineet kuormitusta. Tietokoneen näytön tuijottaminen rasittaa silmiä ja päätä ja voi vaikeuttaa työn sujuvuutta. Tietotyöhön liittyykin monia kuormittavia tekijöitä, jotka harvemmin johtuvat itse työstä – useimmiten ulkoiset olosuhteet tekevät työstä kuormittavaa. Työterveyslaitoksen Aivotyökyselyn (2022) mukaan suurin osa aivotyön kuormituksesta liittyy nimenomaan ulkoisiin olosuhteisiin, joissa työtä tehdään. Työssä kuormittavia tekijöitä voivat olla muun muassa puhehäly työpaikalla, keskeytykset työhön, epäselvät, vaikeasti löydettävät tai ristiriitaiset ohjeistukset, viesti- ja tietotulva sekä monen asian yhtäaikainen mielessä pitäminen.

– Tällaiset olosuhteet vievät rajallista muistikapasiteettiamme. Kuormitusta syntyy, kun joudumme tekemään tietotyötä olosuhteissa, jotka haittaavat työn tekemistä. Se on vähän sama kuin jos fyysisen työn tekijä laitettaisiin kaivamaan ojaa sata kiloa painavalla lapiolla painavat varusteet päällä, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski.

Kalakosken mukaan tietotyö on työntekijälle monin tavoin mieluisaa. Useimmiten aivotyön tehtävät ovat työntekijöitä innostavia ja kuormitus tulee työtehtävien ulkopuolelta.

– Joskus vaikkapa kuulee, että lukeminen ja kirjoittaminen kuormittavat. Todellisuudessa kuormitusta luo se, että näitä asioita tehdään esimerkiksi aikapaineessa tai hälyssä, Kalakoski jatkaa.

Kuinka tietotyön olosuhteita sitten voisi parantaa? Esimerkiksi työyhteisössä voi yhdessä miettiä, mikä omalla työpaikalla eniten aiheuttaa kuormitusta.

– Yhdessä voidaan sopia pelisäännöt esimerkiksi siitä, milloin yhteisessä työtilassa saa pitää ääntä ja milloin on aika hiljaiselle keskittymistä vaativalle työlle, Kalakoski sanoo.

Hänen mukaansa kyse on työsuojeluasiasta. Työnantajan tulee pitää huoli siitä, että työolot eivät aiheuta sellaista psykososiaalista kuormitusta, joka on terveydelle haitallista. Työnantajan tehtävä on varmistaa, että työn olosuhteet ja työvälineet ovat sellaisia, että työn tekeminen on mahdollista ja ihminen voi hyvin.

Esihenkilöt voivat esimerkiksi kehityskeskusteluiden yhteydessä pyytää työntekijöitä ottamaan esiin työssä kuormittavia asioita ja tätä kautta pyrkiä parantamaan olosuhteita työpaikalla. Työpaikalta tulisi esimerkiksi löytyä tilat hiljaiselle ja keskittymistä vaativalle työlle. Tietotulvaa voi vähentää esimerkiksi sopimalla tietyistä viestintäkanavista, joiden kautta työpaikan sisäisistä asioista viestitään.

– Hyviä ratkaisuja löytyy miettimällä näitä asioita yhdessä. Ei kukaan oikein tee yksin töitä nykyään, Kalakoski sanoo.

Taukojen merkitys korostuu tietotyössä

Työn sujuvuuden kannalta erityisen suuri merkitys on taukojen pitämisellä työpäivän aikana. Koronapandemia ja siitä aiheutunut etätyöhön siirtyminen ovat johtaneet siihen, että taukojen pitäminen kotona työskennellessä voi unohtua.

– Ei ole työkavereita nykimässä hihasta, että nyt lähdetään syömään tai kahvihuonetta, johon on helppo mennä. Kotoa käsin työskennellessä taukojen pitämiseen ei tule tukea työyhteisöstä, Kalakoski sanoo.

Työpaikalla tulee myös luonnollisemmin liikuttua paikasta toiseen, esimerkiksi työpisteen ja neuvotteluhuoneiden ja vaikkapa juuri mainitun kahvihuoneen välillä. Etätöissä helposti viettää saman pöydän ääressä koko päivän.

– Työpaikalla saattaa törmätä työkaveriin, joka kysyy jotakin, mikä ei liity omaan sillä hetkellä työn alla olevaan tehtävään. Siinä hetkessä se voi tuntua ärsyttävältä, mutta se luo tarpeellisen hengähdystauon intensiiviseen työhön, tuo uusia ideoita ja auttaa pysymään kärryillä työpaikan asioista.

Kalakoski suosittelee, että jo työpäivän aikana pidettäisiin lakisääteisten taukojen lisäksi niin sanottuja mikrotaukoja, joilla pääsee irrottautumaan työstä, vaikka ihan lyhyeksikin hetkeksi. Työntekijä voi esimerkiksi hengittää pari kertaa syvään ja katsoa ulos ikkunasta 20 sekunnin ajan. Pienet irrottautumiset työstä työpäivän aikana ovat tärkeitä, jotta työpäivän päätyttyä palautuu nopeasti ja jaksaa viettää itselle mielekästä vapaa-aikaa.

– Työpäivän aikana palautuminen on todella tärkeää, Kalakoski sanoo.

Tärkeää on myös tunnistaa, millaisia taukoja mihinkin kohtaan tarvitsee. Jos huomaa, että vireystaso alkaa laskea ja ajatustyö jumiutuu, voi tehdä jotakin fyysisesti rasittavaa liikettä, mikä aktivoi elimistöä. Kun työntekijä tekee jotakin muuta välillä, työtehtävän pariin palatessaan hän pystyykin näkemään asian uudella tavalla.

– Voi esimerkiksi punnertaa pari kertaa tai käydä pihalla. Samalla tulee nollattua ajatukset ja jaksaa taas jatkaa työtehtävän parissa, Kalakoski sanoo.

Stressin vallatessa ajatuksia työpäivän aikana oloaan voi rauhoittaa pitämällä palauttavan tauon, esimerkiksi venytellä ja hengitellä hetken. Se voi auttaa rauhoittumisessa, jolloin pystyy taas keskittymään työtehtävään.

Toimivia työskentelytapoja on monia

Kalakosken mukaan hyödyllistä on myös oppia tunnistamaan, milloin itsellä on paras hetki tehdä vaativimpia työtehtäviä. Ihmiset ovat asian suhteen yksilöllisiä: toiselle paras hetki perehtyä vaativiin työtehtäviin on heti työpäivän alussa, kun toisille sopii paremmin rauhallinen herääminen kevyempien hommien parissa.

Aivotyötä vaativia tehtäviä on erilaisia, ja toiselle helpolta tuntuva tehtävä on toiselle haastava. On hyvä tunnistaa omat vahvuudet ja oppia tietämään, mikä on itselle helppoa ja mikä vaativampaa. Tämän myötä omaa työpäiväänsä voi jaksottaa itselleen sopivaksi.

– Jos jämähtää johonkin tehtävään, on hyvä tietää, että voi tarttua välissä johonkin muuhun. Vaihtelu työpäivissä auttaa jaksamaan aivotyöskentelyä vaativassa työssä, Kalakoski sanoo.

Usein tietotyössä on kyse siitä, että työtä pitää muuttaa, jotta siitä tulee sujuvampaa. Harvoin kyse on ihmisestä itsestään.

– Hyvin usein ihmiset kokevat, että työssä pärjääminen on kiinni henkilökohtaisista ominaisuuksista, esimerkiksi huonosta muistista tai siitä, ettei huomannut jotakin asiaa. Ihminen nyt vain on sellainen, että sillä on huono muisti. Meidän pitäisi olla tietoisia siitä, että ihmisen tarkkaavaisuudella ja muistilla on rajat. Vastaavasti meillä on korkeintaan kaksi kättä, joilla hommia tehdään”, Kalakoski sanoo.

– Eivätkö insinöörit aina sano, että kyse ei ole virheestä vaan ominaisuudesta? Työt tulisi järjestää niin, että ihminen pärjää siinä ihmislajille tyypillisillä hyvin rajallisilla ominaisuuksilla. Omia tietoja ja taitoja kannattaa kehittää, mutta tarkkaavaisuuden ja muistin rajoja ei voi yksilöllisesti jumpata, vaan ne pitää opetella kiertämään hyvillä toimintatavoilla, Kalakoski summaa.

 

Näin aivosi pysyvät virkeänä tietotyössä

  1. Muista pitää taukoja. Lakisääteisten lounas- ja kahvitaukojen lisäksi suuri merkitys on lyhyillä mikrotauoilla, joiden aikana ajatukset saa hetkeksi muualle intensiivisestä työstä.
  2. Liiku työpäivän aikana. Lyhytkestoinenkin kehon aktivointi virkistää elimistöä ja samalla aivoja, kun pitää pienen tauon ajatustyöstä ja palauttaa työn alla olleen asian mieleen taas uudesta näkökulmasta.
  3. Jaksota työpäiväsi itsellesi sopivaksi. Jos koet olevasi tehokkaimmillasi aamulla, aloita vaativimmilla työtehtävillä. Jos ajatus jumiutuu jonkin asian parissa, tee välillä jotakin muuta ja palaa aiempaan tehtävään hieman myöhemmin.
  4. Pyri palautumaan työstä pitkin työpäivää. Näin työpäivän loppuessa toivut nopeammin vapaa-ajan viettoon ja jaksamista riittää työn ulkopuolellekin. Ja taas uuteen työpäivään.

Lähde: Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Virpi Kalakoski

Teksti: Tinja Hokkanen, kuva Sergey Tolmachyov/Dreamstime.com

Insu, Työelämä

Pikien TES-neuvotteluiden tulos – Työnseisaus ja ylityökielto

Teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimusneuvotteluita on käyty elokuun loppupuolelta saakka. Uuden työehtosopimuksen neuvottelut teknologiateollisuuteen ja suunnittelu- ja konsulttialalle olivat hankalat, koska osapuolilla on hyvin erilainen näkemys mm. palkasta.

– Osapuolilla oli iso näkemysero palkkaratkaisusta – sen rakenteesta ja suuruudesta, neuvotteluissa mukana ollut Insinööriliiton työehtoasiantuntija Hannu Takala kertoo.

Työpaikoilla oltiin kovasti kiinnostuneita palkasta ja erityisesti yleiskorotuksesta, mutta tarkkoja lukuja Takala ei voinut antaa neuvotteluiden aikana, sillä suomalaiseen neuvottelukulttuuriin yleisesti kuuluu se, että tarjouksia ja esityksiä ei huudella ulkopuolisille.
– Sen voin kuitenkin nyt sanoa, että lähtökohtaisesti näkemysero on suuri. Vaikka ratkaisua olisi haettu kirkko keskelle kylää -tavalla niin se ei olisi meille YTN:ssä riittänyt.

YTN haki palkkaratkaisusta riittävää yleiskorotusta.
– Teimme kyselyjä jäsenistöön palkkaratkaisusta. Kyselyiden perusteella yli 90 % pitää yleiskorotusta joko tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Siinä oli se, millä veimme palkkaratkaisua eteenpäin.

Helsingin Sanomat julkaisi joulukuussa artikkelin, jossa kerrottiin, että lehden tietojen mukaan YTN halusi viiden prosentin yleiskorotuksen, kun taas työantajien tarjous tuolloin oli 0,7 prosentin yleiskorotus ja 1,3 prosentin paikallisesti jaettava erä.

Joululahjaksi päättyneet neuvottelut

Neuvottelut ylempien toimihenkilöiden teknologiateollisuuden ja suunnittelu- ja konsulttialan uusista työehtosopimuksista katkesivat maanantaina 5.12. Ratkaisun hakeminen siirtyi sopimusalojen työehtosopimusten mukaisesti sovintolautakuntaan.
– Kun sopimusta ei saatu aikaan määräajassa, sovintolautakunta oli velvoitettu käsittelemään niin sanottua työriitaa kahden viikon ajan ja yritti sovitella ja saada aikaiseksi neuvottelutulos, kertoo Takala.

Sovittelu kesti kaksi viikkoa ja päättyi 19.12. Tulosta ei tullut, joten sovintolautakunta ehdotti, että osapuolet jatkavat vielä neuvotteluja.

Takalan mukaan pitkäksi venyneet neuvottelut selittyvät osaltaan sillä, että sopimustekstien laatimisessa meni pitkä aika. Näin ollen palkoista päästiin keskustelemaan vasta myöhäisessä vaiheessa ja siinä osapuolten kannat erosivat merkittävästi toisistaan.

Uusien työntekijöiden oltava sopimuksettomassa tilassa tarkkana

Teknologiateollisuuden työehtosopimukset umpeutuivat marraskuun lopussa. Joulukuun alusta saakka toimialalla on vallinnut sopimukseton tila. Tänä aikana työntekijöillä ei siis ole voimassa olevaa työehtosopimusta. Miten se on vaikuttanut työntekijöihin?

Takalan mukaan tilanne ei vaikuttanut työntekijöihin, joiden työsuhde on alkanut edellisen sopimuksen voimassaoloaikana. Sen sijaan niiden, jotka ovat aloittaneet uudessa työssä aikana, jolloin vallitsee sopimukseton tila, on pitänyt olla tarkkana.
– Tällaisessa TES-tilanteessa pitää työsopimus tehdä huolellisesti, että siihen tulee kaikki tarvittavat työehdot kirjattua, koska sitä ei voi sitoa työehtosopimukseen.

Työnseisaus helmikuun alussa

17. tammikuuta neuvotteluissa päädyttiin tilanteeseen, jossa YTN ilmoitti teknologiateollisuuden alalle kolmipäiväisen työnseisauksen osalle alan yrityksistä. Työnseisaus, eli toisin sanoen lakko, käynnistyy helmikuun 1. päivänä ja se koskee kaikkia teknologiateollisuuden ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksen mukaisia tehtäviä.

Samana päivänä julistettiin sopimusalalle myös ylityökielto ja vapaa-aikana työasioissa matkustamisen kielto ylemmille toimihenkilöille. Kiellot astuivat voimaan 18.1 ja ovat voimassa toistaiseksi.
– Kyseiset kiellot ovat laillisia ja lisäksi helposti noudatettavia, koska ylitöiden tekeminen ja vapaa-aikana matkustaminen edellyttää työaikalain mukaan aina työntekijän suostumusta, Takala selvittää.
– Tilanne on valitettava ja toivotaan, että työriita ratkeaa sovittelumenettelyssä valtakunnansovittelijan kanssa, eikä tarvitsisi ryhtyä jatkotoimenpiteisiin.

Takala toteaa haastattelun lopuksi vielä, että insinööri on myös ansainnut palkankorotuksensa.

 

Teksti: Salla Rajala ja Terhi Viianen, kuva: Insinööriliitto

Henkilöt, Insu, Yleinen

Vaikuttamisen halu ajoi mukaan järjestötoimintaan

Tampereen Insinöörit valitsivat uudeksi puheenjohtajakseen pitkään mukana toiminnassa vaikuttaneen insinööri Aija Karelon, jolla on miltei kolmenkymmenen vuoden kokemus järjestötyöstä.

Karelo sai ensikosketuksensa järjestötoimintaan jo yläasteikäisenä, kun hän liittyi koulunsa johtokunnan oppilasjäseneksi. Myöhemmin hän on vaikuttanut muun muassa Tampereen Insinööriopiskelijat TIRO ry:n toiminnassa ja ollut mukana opiskelijajäsenenä Pirkanmaan Bioanalyytikot ry:n hallituksessa.

Tampereen Insinöörien toimintaan Karelo tuli mukaan noin seitsemäntoista vuotta sitten. Sen jälkeen hän on toiminut muun muassa hallituksen varapuheenjohtajana ja ollut mukana myös valtuustossa. Hän on ollut TI:n jäsentoimintatiimissä vetäjänä, ja on aikanaan vetänyt myös nuorjäsentiimiä ja työelämätiimiä.

Luottamustehtävien pariin Kareloa ajaa halu vaikuttaa.

–Jos haluaa asioiden olevan toisin, niin lähtemällä mukaan toimintaan asioita on mahdollista muuttaa.

Karelo on aiemmin ikään kuin tietoisesti jättänyt hakeutumatta Tampereen Insinöörien puheenjohtajaksi.

–Nyt päätin kuitenkin vähän haastaa itseäni. Viime vuosien ajan olen toiminut hallituksen ensimmäisenä varapuheenjohtajana eli siltä kannalta nyt järkevää lähteä puheenjohtajaksi. Minusta myös henkilökohtaisesti tuntui siltä, että nyt on vaan oikea hetki.

 

Tiiviimpää yhteistyötä paikallisyhdistysten kesken

Karelolla oli pitkään vastuullaan Tampereen Insinöörien jäsentoiminta sekä Järjestöjohdon neuvottelupäivien (JJNP) ja edustajakokousten koordinointi. Puheenjohtajuuden myötä toiminta näyttäytyy hänelle hieman eri perspektiivistä.

–Minulla ei ole enää näitä kolmea vastuualuetta, vaan minulla on isompi määrä asioita, joita katson eri tavalla kokonaisuutena.

Karelo aikoo paneutua uuteen rooliinsa puheenjohtajana ja luopuu sen myötä myös jäsentoimintatiimin vetäjyydestä.

–Mahdollisesti olen joissakin tiimeissä osittain mukana ja esimerkiksi tiimikokouksissa läsnä puheenjohtajan roolissa, Karelo tarkentaa.

Yksi hänen tavoitteistaan on saada lisää ihmisiä mukaan toimintaan. Karelo painottaa myös yhteistyön merkitystä ja näkee esimerkiksi yhteydenpidon muihin paikallisyhdistyksiin erittäin tärkeänä.

–Jatkossa pyrimme tekemään enemmän yhteistyötä muiden paikallisyhdistysten kanssa ja siten tutustumme toisiimme paremmin, jolloin yhteistä hyvää koskevien päätösten tekeminen helpottuu, Karelo täsmentää.

Tulevalle vuodelle on jo suunnitteilla yhteisiä tapahtumia ja yhteistyötä aiotaan tehdä myös jäsenlehden suhteen.

 

Kohti uusia haasteita

Karelo suhtautuu tulevaan puheenjohtajakauteensa odottavaisin mielin. Uusi rooli tuo mukanaan kuitenkin uudenlaista vastuuta.

–Kyseessä on minulle uusi ”työ”, jota en ole aikaisemmin tehnyt. Uskon, että jonkinlaisia haasteita tulee varmasti vastaan, Karelo pohtii.

Puheenjohtajana hän pyrkii olemaan helposti lähestyttävä.

–Minä en ole kuitenkaan tekemässä asioita kenenkään yläpuolella, vaan hommat tehdään yhdessä. Toivon, että ihmiset uskaltavat lähestyä minua ja antaa esimerkiksi rohkeasti palautetta – koski se sitten mitä hyvänsä.

Uusi hallitus aloitti toimintansa vuoden alussa ja kokoonpano vaikuttaa lupaavalta. Mukana on kolme uutta jäsentä, joista kaksi on vaikuttanut tiimien toiminnassa jo aiemminkin.

–Onnistuneen hallitustoiminnan kannalta tärkeintä on se, että ihmiset ovat riittävän sitoutuneita ja valmiita tekemään kompromisseja, Karelo sanoo.

 

Insinöörin tutkinto kutsumusammatti

Insinööriksi Karelo ei päätynyt suinkaan sattumalta. Hän kertoo olleensa jo lapsesta asti kiinnostunut muun muassa tekniikasta ja luonnontieteistä.

Karelo valmistui tekstiili- ja vaatetustekniikan insinööriksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2004. Tekstiilialan töitä hän ei kuitenkaan tee, vaan työskentelee tällä hetkellä Fimlab Laboratoriot Oy:ssä patologian diagnostiikasta vastaavana hoitajana. Hänen toimenkuvaansa kuuluu muun muassa tuotannosta, tarvikkeista ja ohjeistuksien ajantasaisuudesta huolehtimista.

–Huolehdin myös siitä, että ohjeistukset ovat riittävän selkeitä, jotta niiden avulla pystytään työskentelemään mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi koordinoin jonkin verran myös tuotantoon liittyviä asioita ja pidän yhteyttä esimerkiksi patologeihin, genetiikkaan ja muihin sisäisiin kohderyhmiimme.

 

Etäkokouksista apua ajanhallintaan

Sen lisäksi, että Karelo on Tampereen Insinöörien puheenjohtaja, hän on myös työssä käyvä perheenäiti ja puoliso. Ollessaan vapaalla hän tekee mielellään käsitöitä ja harrastaa pakohuonepelejä. Työ- ja vapaa-ajan sekä perhe-elämän sovittaminen yhteen järjestötoiminnan kanssa on luonnollisesti haastavaa.

–Se on onnistunut puolison tuella. Lisäksi lapseni ovat jo teini-ikäisiä. Vaikka heitä täytyy kuskata treeneihin ja tehdä heille lämmintä ruokaa, ei heitä tarvitse enää intensiivisesti vahtia, Karelo naurahtaa.

Nykyisin käytössä olevat toimintatavat helpottavat muun muassa ajanhallintaa. Tänä päivänä erilaiset asiakirjat on mahdollista allekirjoittaa yhdellä napin painalluksella suoraan kotisohvalta. Myös kokouksia voidaan toteuttaa etänä

–Jos miettii esimerkiksi sitä, että lähteäkö tunteja kestävään aluekokoukseen Hämeenlinnaan vai osallistuako kokoukseen Teamsin kautta – niin kyllähän etäkokoukseen osallistuminen vie paljon vähemmän aikaa.

 

Teksti ja kuva: Kirsi Honkakorpi