Insinööriliiton 100-vuotisjuhlavuoden yhteistyökumppanina toimii Me-säätiö, joka tavoittelee yhdenvertaista yhteiskuntaa syrjäytymistä ehkäisemällä. Hyväntekeväisyyskiertueen tuotot lahjoitetaan uusiin Me-kouluihin.
– Me haluamme rakentaa Suomen, jossa yksikään lapsi tai nuori ei syrjäytyisi.
Näin sanoo Me-säätiön toimitusjohtaja Ulla Nord, joka on toiminut lasten ja nuorten työn parissa yli kaksikymmentä vuotta.
Insinööriliitto täyttää ensi vuonna sata vuotta. Juhlavuoden yhteistyökumppanina toimii lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisen ehkäisemiseksi töitä tekevä Me-säätiö.
Kolme vuotta sitten perustettu säätiö on peliyhtiö Supercellin perustajien käsialaa: toimitusjohtaja Ilkka Paananen ja luova johtaja Mikko Kodisoja olivat saaneet suomalaiselta yhteiskunnalta niin paljon tukea, että he halusivat vuorostaan auttaa muita.
Suomessa on lähes 60 000 syrjäytynyttä nuorta, jotka ovat jääneet sekä koulutuksen että työelämän ulkopuolelle. Me-säätiö ennustaa, että työvoiman ulkopuolelle katoaa tuhat uutta työikäistä joka vuosi.
Yhteiskunnalle syrjäytymisestä aiheutuu vuosittain yli kolme miljardia euroa kuluja tekemättömän työn muodossa.
Syrjäytymisen taustalla voi olla esimerkiksi kouluttamattomuutta, pitkittynyttä työttömyyttä, mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä erilaisia elämän suunnan yhtäkkisesti päälaelleen kääntäviä haasteita.
Esimerkiksi sairastuminen, työpaikan menetys tai erotilanne voivat käynnistää syrjäytymiskierteen, jossa yhdelle ihmiselle kasautuu tukku erilaisia ongelmia.
Nordin mukaan merkittävää on se, että yhä useammin syrjäytyminen periytyy sukupolvelta toiselle. Lapset ovat eriarvoisessa asemassa sen suhteen, millaista tukea he saavat perheeltään esimerkiksi koulutusvalinnoissa.
– Enää edes Suomessa ei ole itsestään selvää, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet pärjätä elämässä, Nord sanoo.
Ykkösprioriteettina koulutus
Me-säätiö pyrkii vähentämään syrjäytymistä ratkomalla yhteiskunnallisia pulmia ennaltaehkäisevästi. Tärkeintä on, että jokainen lapsi ja nuori saa peruskoulussa taustastaan riippumatta riittävät taidot selviytyä jatkokoulutuksesta ja tulevista työelämän haasteista.
Nordin mukaan koulutus on säätiön ehdoton ykkösprioriteetti: sen tärkeyttä ei voi korostaa liiaksi.
– Syrjäytymisriski on merkittävästi korkeampi niillä nuorilla, jotka jäävät koulutukseltaan pelkän peruskoulun varaan. Tulevaisuudessa työpaikan löytäminen ilman koulutusta on entistä vaikeampaa.
Koulutuksen lisäksi säätiö pyrkii auttamaan vanhempia arjessa ja varmistamaan, että jokaisella lapsella ja nuorella on mielekästä tekemistä myös koulun ulkopuolella.
Mielenterveysseuran kanssa yhteistyössä pyörivä Sekasin-chatti tukee nuoria mielen pahoinvoinnin kanssa painivia nuoria ja Lapsiarkki auttaa yksinhuoltaperheitä jaksamaan. Me-talo tarjoaa ajanvietettä, tukea ja harrastustoimintaa, ja Startup Refugees auttaa turvapaikanhakijoita työllistymään.
Nordin mukaan säätiö sekä rahoittaa hankkeita että vaikuttaa niissä itsekin aktiivisesti. Tavoitteena on sysätä liikkeelle projekteja, jotka jossain vaiheessa juurtuvat osaksi kuntien ja kolmannen sektorin omaa toimintaa.
Kolmen vuoden aikana Me-säätiö on sijoittanut syrjäytymistä ehkäiseviin hankkeisiin yhteensä lähes yhdeksän miljoonaa euroa. Samaan aikaan syrjäytyneiden nuorten määrä on Suomessa laskenut melkein kymmenellä tuhannella.
Koulu, jossa kukaan ei jää yksin
Miten yhteiskunta voi auttaa peruskouluikäisiä lapsia ja nuoria löytämään paikkansa tulevaisuuden yhteiskunnassa? Me-säätiön kaksi vuotta sitten lanseeraama Me-koulu on kuin peruskoulu 2.0: sen tehtävänä on varmistaa, ettei yksikään oppilas putoa kelkasta.
Me-kouluja on pääkaupunkiseudulla viisi, yksi Lohjalla, yksi Espoossa ja kolme Helsingissä. Nordin mukaan kyse ei sinänsä ole mistään uudesta konseptista, vaan Me-koulun ideana on hyödyntää jo olemassa olevia kuntien palveluja tuomalla ne tiiviimmin osaksi koululaisen arkea.
Opettajien lisäksi Me-koulun käytävillä saattaakin törmätä muun muassa nuoriso-ohjaajiin sekä sosiaali- ja perhetyöntekijöihin.
– Lisäkäsien avulla varmistetaan, että koulussa kaikki lapset sekä heidän perheensä saavat tarvitsemansa tuen. Opettajien ei tarvitse jäädä kiusaamistilanteiden kanssa yksin, vaan niitä ratkotaan uusilla työmuodoilla ja kunnan työntekijöiden kanssa jo varhaisessa vaiheessa.
Välitunneille ja koulupäivien jälkeen on järjestetty lasten toiveiden mukaista harrastustoimintaa. Jatko-opintoihin ja työelämään valmennetaan kehittämällä muun muassa vuorovaikutustaitoja ja dialogin käymistä.
Erityistä tukea tarjotaan sellaisille lapsille, joiden kohdalla yksi tai useampi tekijä johdattelee kohti syrjäytymistä. Heille on varattu henkilökohtaiset tukityöntekijät, jotka auttavat missä tahansa asiassa koulupäivän aikana.
Ongelmatilanteisiin puututaan aiempaa matalammalla kynnyksellä. Me-koulussa lapsen ei tarvitse pelätä leimautumista ja mennä kuraattorin oven taakse jonottamaan, sillä juttuseuraa löytyy erilaisista avoimista tiloista.
Kaksi vuotta Me-koulua on Nordin mukaan vähentänyt kiusaamista ja häiriökäyttäytymistä sekä nostanut joillain luokilla myös arvosanoja.
Mutta voisiko jokainen suomalainen koulu olla tulevaisuudessa Me-koulu?
– Kyllä mä uskon. Tässä ei ole kyse mistään sen kummemmasta kuin asennemuutoksesta ja jo olemassa olevien palveluiden uudelleensuuntaamisesta. Me ammattilaiset olemme kaikki vastuussa lasten ja nuorten hyvinvoinnista, ja meidän tehtävänämme on kuunnella lapsia ja ottaa heidän huolensa tosissaan.
Insinöörikettu innostaa oppilaita
Nordin mukaan syrjäytymisen varhaisessa ehkäisyssä tärkeintä on löytää jokaiselle nuorelle juuri heille sopiva jatkokoulutuspolku.
– Nuoria ei saa jättää yksin tulevaisuuttaan suunnittelemaan. Suurin osa jatkokoulutuksen lopettaneista perustelee päätöstään sillä, että oli tehnyt koulutukseen hakeutuessaan väärän valinnan.
Insinööriliitto on osaltaan auttanut me-koululaisia suunnittelemaan tulevaisuutensa alaa. Espoon Saunalahden koululla vierailleet liiton jäsenet kertoivat insinöörin ammatin mahdollisuuksista.
Millainen eläin insinööri olisi? Koulun oppilaat suunnittelivat ja maalasivat yhdessä taiteilija Jouni Väänäsen kanssa graffitimaalauksen insinöörin ammattia parhaiten kuvaavasta eläimestä. Lopputuloksena syntyi ovela ja viisas kettu, joka sai päähänsä tupsullisen insinöörilakin.
– Matemaattiset taidot ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämpiä. Insinööriliiton kanssa haluamme saada myös tytöt kiinnostumaan matikasta ja insinöörin ammatista: se ei ole missään nimessä vain poikien juttu, Nord sanoo.
Musiikilla syrjäytymistä vastaan
Insinööriliitto järjestää juhlavuonnaan hyväntekeväisyyskonserttikiertueen, jonka varat lahjoitetaan vuoden lopuksi Me-säätiön toimintaan. Juhlavuoden tuotoilla on tarkoitus perustaa uusia Me-kouluja.
Kiertueella esiintyvät Diandra, Osmo Ikonen, Ida Elina ja Olavi Uusivirta.
– Suurimpia ongelmia meidän yhteiskunnassamme ovat sosiaalinen eriarvoistuminen ja nuorten syrjäytyminen. Jos haluan olla jossain yhteiskunnallisessa toiminnassa mukana, niin juuri tällaisessa, kertoo kiertueen pääesiintyjä Olavi Uusivirta.
Uusivirta huomasi jo alakouluikäisenä, ettei kaikilla lapsilla ollut elämässään samanlaisia lähtökohtia. Yksi suuri eroavaisuus muodostui pienten ja suurten paikkakuntien välillä: pienissä kaupungeissa harrastusvaihtoehdot olivat vähäisiä.
– Kun perheeni muutti Karkkilasta Helsinkiin, avautui eteeni valtava määrä erilaisia tekemisen mahdollisuuksia.
Uusivirran mukaan suomalainen yhteiskunta painii yhä samojen ongelmien kanssa, jotka hän näki myös omassa lapsuudessaan 80-luvulla. Köyhyystutkimukset kertovat samaa tarinaa: huono-osaisuus periytyy yhä suuremmalla todennäköisyydellä vanhemmilta lapsille.
– Nyt täytyisi löytää keinoja sen ehkäisemiseksi, ettei joidenkin lasten huono-osaisuus olisi tähtiin kirjoitettua. Olen sitä mieltä, että eriarvoisuuden vähentäminen ratkaisisi meidän yhteiskunnassamme paljon muitakin ongelmia.
Tulevaisuutta luomassa -kiertue alkaa tammikuussa Oulun Musiikkikeskuksesta ja saapuu Turun, Kuopion, Tampereen ja Jyväskylän kautta Helsingin Musiikkitalolle lokakuun loppupuolella.
Uusivirta kertoo, että yhtye julkaisee kiertueen aikana uuden albumin. Tulevalla levyllä osa biiseistä on kehkeytynyt jo aivan ensimmäisistä soittokokeiluista, sillä studio toimi samaan aikaan myös treenikämppänä.
Uudella albumilla kuullaan aiempaa enemmän kosketinsoittimia, ja vaikutteita otettiin eri vuosikymmenten pop-perinteistä.
– Retron sijaan kyse on kuitenkin tämän päivän musiikista, jonka taustalla kummittelee itselleni tärkeimpien musiikkivaikuttajien reservi.
Teksti: Miina Viljanen