Tampereen Insinöörit järjesti Sido itse joulukukkasi -kurssin 24.11. Ylöjärvellä. Kurssi myytiin nopeasti loppuun viimeistä paikkaa myöten. Itse kurssi koostui teoriasta ja käytännön osuudesta, jossa jokainen kurssilainen sai itse sommitella oman kukkakimppunsa.

Ovi aukeaa korkeaan ja lämpimästi valaistuun tilaan, jonka täyttävät vehreinä kurkottavat huonekasvit ja joulukukat.

– Asiakkaat sanovat, että täällä tuoksuu joulu, yrittäjä Anu Kärjä naurahtaa viitaten kädellään ympärillään kukoistaviin joulukukkiin ja erilaisiin havuihin.

Sweet Things on kukkakauppa Ylöjärvellä. Tänään kukkaloiston keskelle on saapunut innokas lauma insinöörejä kuulemaan kukkien sidonnan perusteista ja kokeilemaan miten helppoa -tai vaikeaa- on luoda oma joulukimppunsa.

Kimpun teoria

– Ei tämä ole mitään rakettitiedettä, mutta kyllä tässä omat jipponsa on. Ainakaan ette enää ikinä katso kukkakimppuja samalla tavalla, Kärjä lupaa aloittaessaan parituntisen kurssin lyhyellä luento-osuudella.

Kukkakimppu on kädessä koottava sidontatyö, joka sidotaan vähintään yhdellä sidoksella. Kurssilla tutustutaan spiraalitekniikalla luotavaan sidontaan, jossa kimppu kootaan joko keskikukan tai vihreistä tehdyn pienen kimpun ympärille säännöllisesti samaan suuntaan kiertäen. Tekniikka mahdollistaa sen, että eri elementit kimpussa ovat liikuteltavissa koko kimpun työstämisen ajan.

Kärjä poimii käteensä eri kasveja ja luettelee tottuneesti nimiä. Tämän illan kimppu kootaan amarylliksistä, neilikoista, ruusuista, vahakukasta ja monenlaisista vihreistä: männystä, pistaasista, tuijasta, eukalyptyksesta ja palmun sekä kookoksen lehdistä. Sävyt ovat kauniin jouluiset, murrettuja punaisia ja eri sävyisiä vihreitä.

Muotojen leikittelyä

– Kimpun kanssa täytyy miettiä, mihin tarkoitukseen sen haluaa. Jos halutaan korkea kimppu, silloin täytyy uskaltaa jättää kasveille reilusti korkeutta. Ruokapöytään taas sopii matala ja tiivis kimppu. Nyt suositaan myös erilaisia ja rönsyilevämpiä boho-kimppuja.

Kärjät sukkelat sormet leikkelevät samalla kukkia, kun hän selostaa kurssilaisille kimpun rakentamista.

– Kukista täytyy irrottaa lehdet ennen niiden lisäämistä kimppuun, jotta kimppu saadaan lopuksi sidottua kyllin tiukasti. Välivihreiden avulla taas saadaan kimppuun näyttävyyttä ja rakennetta. Kookoksen lehdet esimerkiksi taitetaan kimpun sisään tukemaan muita kukkia ja tuomaan lisää rakennetta kokonaisuuteen.

Taitavat kädet kokoavat kimpun, purkavat sitä ja kokoavat uudelleen. Kurssilaisten edessä rakentuu malliksi eri korkuisia ja -tyylisiä kimppuja, vaikka käytettävät kasvit pysyvät kimpusta toiseen samoina. Samalla Kärjä neuvoo, miten leikkokukat saisi kestämään pidemmän aikaa hyvinä.

– Leikatkaa aina leikkojen varret veitsellä, jotta solukko ei murskaannu ja nestejännitys kasvin varressa pysyy yllä, Kärjä muistuttaa. Muita keinoja säilyttää leikkokukat virkeinä on poistaa kuihtuneet osat, käyttää leikkokukkavirkistettä, vaihtaa säännöllisesti maljakon vesi ja oikean lämpöisen veden käyttäminen. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että puuvartiset kasvit pitävät yleensä lämpimästä vedestä siinä missä pehmeämmät kasvit viileämmästä.

Omat kädet kimpussa

Tiiviin luennon jälkeen siirrytään kokeilemaan käytännössä itse. Innostuneet kädet poimivat kasveja ja koettavat hahmotella tulevaa kimppua. Laittaisiko keskelle amarylliksen pariksi lisää kukkia vai väliin vihreitä? Pitäisikö osan oksista nousta korkeammalle vai olla symmetrisen tasaisesti? Ja miten ihmeessä sitä kimppua piti pyörittää kädessä ilman, että kaikki jo kertaalleen koottu valahtaa lattialle?

– Tämä oli paljon helpomman näköistä, kun joku muu teki, yksi kurssilainen puuskahtaa naurahtaen, kun kukat luistavat otteesta.

Vähän kerrassaan kuitenkin kimput alkavat hahmottua. Osa asettelee kukkia päättäväisen itsevarmasti, osa miettii huolellisesti ja kokeilee monia vaihtoehtoja. Samat kasvit taipuvat viideksitoista täysin erilaiseksi kimpuksi juttelun, naurun ja keskittymisen siivittäminä. Lopulta kukat ovat saaneet kutakin kurssilaista miellyttävän muodon ja ne voidaan sitoa. Monen katseessa on iloa ja ylpeyttä omaa kimppua tarkastellessa. Kukat paketoidaan huolellisesti jokaisen kurssilaisen matkaan, jotta ulkona nipistelevä pakkanen ei vaurioittaisi leikkoja.

– Tällaista kun saisi lisää, yksi osallistujista huokaa tyytyväisenä vielä lähtiessään.