Aika ajoin nousee esiin ehdotuksia, joiden mukaan työttömyysturvan, etenkin ansiosidonnaisen sellaisen, kiristäminen olisi lääke työttömyyteen. Uutiset saavat miettimään, miten kaukana ehdotusten esittäjät ovat reaalimaailmasta.
Kuinka monta työttömän insinöörin saavutettavissa olevaa työpaikkaa syntyy, jos työttömyysturvaa heikennetään?
Helppo ratkaisu valtamedian suhteen on toki puhua näistä hyvin ymmärrettävistä ja konkreettisista keinoista, kuten juuri työttömyysturvan heikentämisestä. Ikävä kyllä asian vaikutus pyrittävään lopputulokseen on lähinnä kosmeettinen kannaltamme.
Insinöörienkin osalta pitää toki paikkansa, että työpaikat ja –tekijät eivät aina löydä toisiaan. Syynä tosin ei ole työttömien tarmokkuuden puute, vaan useimmiten näissä tapauksissa hakijoiden osaaminen tarvitsisi päivitystä, jotta kysyntä ja tarjonta kohtaisivat.
Parempi lääke työttömyyden hoitoon olisikin sallia omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella nykyistä laajemmin. Tästä teimme taannoin myös kansalaisaloitteen, jota myös Akava päätti tukea ja edistää hallituksensa päätöksellä.
Akava vie työttömien opiskeluoikeuden laajentamisen maan hallituksen asettamaan kolmikantaiseen työryhmään, jonka on tarkoitus syyskuun aikana löytää keinoja, miten Suomeen saadaan 10 000 uutta työpaikkaa lisää. Toivottavasti esitys kantaa ja lainsäädäntöä saadaan muutettua siten, ettei työttömäksi jäävän tarvitse odottaa TE-toimiston virkamiehen tulkintaa, saako hän edistää työmarkkinakykyään jatko-, lisä tai muuntokoulutuksella.
En tunne yhtään sellaista työpaikkansa menettänyttä, joka olisi halunnut jatkokouluttautua siten, ettei hänen työmarkkina-asemansa oleellisesti paranisi. Tapauskohtainen harkinta työttömyysetuudella opiskelussa etenkään korkeasti koulutettujen osalta ei todellisuudessa työllistä kuin heitä, jotka tekevät päätöksiä siitä, kuka saa kulloinkin opiskella ja mitä.
Kalle Kiili
puheenjohtaja