Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun muodostama yhteistyöhanke, työnimeltään Tampere3, käynnistettiin vuonna 2014.
Yhteistyö päällekkäisten toimintojen järjestämisessä kuulosti hyvältä. Insinöörikoulutuksen osalta mietittiin, että kunhan säilyy laadukas opetus, joka perustuu käytännön työelämälähtöisyyteen, eikä yliopistojen tapaan tutkimuksen tekoon. Molempia tarvitaan.
Nyt hanke etenee vauhdilla ja päätöksiä tehdään Tampereen uuden yliopiston perustamiseksi. Vielä hetki sitten olin toiveikas, että lopputuloksena on syntymässä Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston muodostama säätiöyliopisto, joka tekee läheistä yhteistyötä Tampereen ammattikorkeakoulun kanssa mm. jakamalla hallinnollisia järjestelmiä ja koulutustarjontaa ristiin.
Kirjoitushetkestä eilen (2.11.) Tampereen kaupunki kuitenkin tiedotti päätöksestä, jonka mukaan kaupunki luovuttaa kaikki omistamansa Tampereen ammattikorkeakoulun osakkeet, arvoltaan 20,8 miljoonaa euroa, perustettavalle säätiöyliopistolle. Tampereen kaupunki omistaa TAMK:sta 87 prosenttia.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yliopistojen muodostama säätiöyliopisto tulee omistamaan Tampereen ammattikorkeakoulun. Kuntien omaisuudesta tehtiin yliopistojen omaisuutta ilman näkyvää harkintaa. Samaa menoa harjoitetaan eri tavoin tällä hetkellä muuallakin, ainakin Lappeenrannassa ja Rovaniemellä on omat vastaavat kuviot meneillään.
Herää kysymys, mitä on tapahtumassa isossa kuvassa Suomen ammattikorkeakoulukentässä ja hallitseeko sitä enää kukaan?
Keskusteluissa en ole toistaiseksi nähnyt puhuttavan siitäkään, miten näissä yliopistokonserneissa turvataan, että jatkossakin myös ammattikoulututkinnon omaavat, joita on ammattikorkeakouluissa riippuen jopa puolet sisään tulevista, pääsevät jatko-opiskelemaan työelämässä vaadittavia taitoja. Vai kiinnostaako tämän väylän kautta tulevat opiskelijat enää uusia ammattikorkeakoulujen omistajia, joilla ei omia perinteitä asiaan liittyen ole?
Kalle Kiili
puheenjohtaja